ICD-9-koodit Luettelo ja määritelmä kansainvälisestä tautiluokituksesta
Kansainvälinen tautien ja niihin liittyvien terveysongelmien tilastollinen luokitus 9. tarkistus (ICD-9) on luettelo koodeista, joilla luokitellaan sairauksia ja lääketieteellisiä ongelmia. Nämä koodit ovat julkisia. ICD:n julkaisee Maailman terveysjärjestö. ICD:stä on tehty useita tarkistuksia eli päivitettyjä versioita. ICD-9 on yhdeksäs versio.
ICD-9 antaa erityisen, yksilöllisen koodin:
Mikä on ICD-9 ja mihin sitä käytetään?
ICD-9 on kansainvälinen luokitusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa sairauksien ja terveysongelmien raportointia. Sitä on käytetty laajasti:
- kuolemansyiden ja sairastavuuden tilastointiin ja seurannan kansallisissa ja kansainvälisissä tilastoissa,
- terveydenhuollon tilastointiin ja tutkimukseen,
- vakuutus- ja korvauskäytäntöihin sekä sairaalalaskutukseen (erityisesti maissa, joissa on käytetty ICD-9:n kliinisiä muunnelmia),
- julkaisujen ja tutkimusten vertailtavuuden parantamiseen.
Koodin rakenne ja muodot
ICD-9-koodit muodostuvat numeroista, ja ne on ryhmitelty diagnoosiluokkiin. Perusominaisuuksia:
- Kolminumeroinen pääkoodi kuvaa laajempaa tautiryhmää (esim. 250 = diabetes mellitus).
- Desimaali-pisteen jälkeen tulevat lisänumerot tarkentavat diagnoosia (esim. 250.0 voi tarkoittaa insuliiniriippuvaa diabetesta ilman komplikaatioita).
- ICD-9:ssä on erilliset V-koodit (terveystilannetta vaikuttavat tekijät, kuten rokotukset tai seuranta) ja E-koodit (ulkoiset syyt, kuten tapaturman syy tai onnettomuuden olosuhteet).
- Monissa maissa käytettiin kliinisiä muunnelmia, kuten ICD-9-CM (Clinical Modification), joka laajentaa koodivalikoimaa ja sisältää myös toimenpidekoodit (Volume 3).
Esimerkkejä ICD-9-koodeista
- 250 — diabetes mellitus
- 410 — akuutti sydäninfarkti (acute myocardial infarction)
- E880–E929 — ulkoiset syyt (tapaturmat, myrkytykset jne.)
- V-codes — terveydentilaan liittyvät erityistilanteet (esim. V70.0: yleinen terveystarkastus)
Koodauskäytännöt ja hyvä käytäntö
- Käytä aina mahdollisimman spesifistä koodia; valitse desimaalin jälkeinen tarkenne, jos se on saatavilla.
- Potilaan hoidon tai tutkimuksen kannalta olennaiset lisätiedot (komplikaatiot, aiheuttavat tekijät) tulee koodata erikseen, esimerkiksi E- tai V-koodeilla tarvittaessa.
- Hoitoyksikössä tilastointiin liittyy usein sääntöjä koodien prioriteetista — esimerkiksi sairaalahoitoa varten kirjataan päädiagnoosi (principal diagnosis) ja siihen liittyvät lisädiagnoosit.
- Kuolemansyiden tilastoinnissa kirjataan yleissääntöinä kuolemaan johtanut tautiketju ja taustalla oleva perussyynä pidettävä tauti.
Rajoitukset ja siirtyminen nykyaikaisempiin luokituksiin
ICD-9 on pitkään ollut hyödyllinen, mutta sillä on rajoituksia: kooditila on rajallinen, spesifisyys ja tarkennusmahdollisuudet ovat vähäisemmät kuin uudemmissa versioissa, ja monet termit ovat vanhentuneita. Siksi suuri osa maista on siirtynyt tai siirtymässä uudempiin versioihin kuten ICD-10 ja edelleen ICD-11, jotka tarjoavat huomattavasti laajemman ja tarkemman koodiston.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa siirryttiin virallisesti ICD-10-CM/PCS -järjestelmään 1. lokakuuta 2015. Siirtymä vaati laajoja päivityksiä potilastietojärjestelmiin, koulutusta ja käännöstyökaluja (esim. General Equivalence Mappings, GEMs), joiden avulla koodauksia voidaan konvertoida vanhemmasta järjestelmästä uuteen.
Missä ICD-9 on edelleen merkityksellinen?
Vaikka monet viralliset tilastot ja korvausjärjestelmät ovat siirtyneet ICD-10- tai ICD-11-pohjaisiin käytäntöihin, ICD-9-koodeilla voi edelleen olla merkitystä:
- historiallisten aineistojen analysoinnissa ja pitkittäistutkimuksissa, joissa aineisto ulottuu ICD-9-kaudelle,
- maissa tai järjestelmissä, jotka eivät ole vielä päivittäneet koodistoaan,
- arkisto- ja rekisteritiedoissa, joissa alkuperäinen koodaus on tehty ICD-9:llä.
Yhteenveto
ICD-9 oli pitkään keskeinen työkalu sairauksien ja terveysongelmien luokittelussa. Se mahdollisti yhtenäisen raportoinnin ja tilastoinnin, mutta rajoituksistaan johtuen sitä on suurimmassa osassa maita korvattu tarkemmilla versioilla. Koodiston tuntemus on silti hyödyllistä, kun käsitellään vanhoja tietoja, tulkitaan pitkittäistutkimuksia tai ymmärretään terveydenhuollon tilastoinnin historiallista kehitystä.
