Maria Theresia Itävallan (13. toukokuuta 1717 – 29. marraskuuta 1780) oli Habsburg-dynastian merkittävin naispuolinen hallitsija. Hän peri valtaistuimen isänsä Kaarle VI:n kuoleman jälkeen ja hallitsi vuosina 1740–1780. Maria Teresia oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarinna (avioliiton kautta), Unkarin ja Böömin kuningatar sekä Itävallan arkkiherttuatar.
Valtaannousunsa seurauksena hän joutui puolustamaan valtakuntaansa monella rintamalla: Kaarle VI:n niin sanottu Pragmaattinen sanktio oli turvannut hänen oikeutensa perimiskysymyksissä, mutta monet Euroopan vallat – erityisesti Preussi – haastoitivat hänen asemansa. Itävallan perintösota (1740–1748) ja myöhemmät saksalaiset ja eurooppalaiset konfliktit, kuten kolme Sileesian sotaa ja 1756–1763 käyty seitsemänvuotinen sota, muovasivat hänen ulkopolitiikkaansa. Sotatoimet johtivat muun muassa Sileesian menetykseen Preussille.
Henkilökohtaisessa elämässään Maria Teresia meni naimisiin Lorren silaisen Frans Stephanin kanssa, joka myöhemmin toimi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin virassa nimellä Frans I. Avioliitosta syntyi 16 lasta, joista monet naittautuivat Euroopan kuninkaallisiin sukuihin ja vaikuttivat dynastian politiikkaan; tunnetuimpia lapsia olivat keisari Josef II ja Ranskan kuningattareksi päätynyt Marie-Antoinette. Frans I:n kuoleman (1765) jälkeen Maria Teresia hallitsi yhdessä poikansa Josef II:n kanssa (kotimainen ko-hallitus), kunnes hänen kuolemansa vuonna 1780 päätti pitkän hallituskauden.
Maria Teresian valtakausi tunnetaan vahvasta valtiollisesta uudistusohjelmasta: hän keskitti hallintoa, perusti ja uudisti virastoja ja verojärjestelmää, pyrki tasapainottamaan valtiontaloutta sekä vahvisti armeijaa. Hän pyrki rajoittamaan ylimystön ja kirkon etuoikeuksia verotuksen piirissä, paransi talonpoikien asemaa rajoittamalla pakkotyötä ja hankaloittamalla mielivaltaista kohtelua, vaikka maaorjuus säilyi osin käytännössä. Koulutuksessa Maria Teresia tunnetaan yleisen kansakoululain (kansankoulun järjestäminen ja valvonta) edistämisestä 1700-luvun lopulla, mikä lisäsi luku- ja kirjoitustaitoa ja vahvisti valtion vaikutusvaltaa opetukseen. Hän myös tehosti oikeuslaitoksen ja terveydenhuollon järjestämistä ja suosi valtiollista ohjausta kirkollisissa asioissa.
Kulttuurin ja arkkitehtuurin saralla Maria Teresia teki Wienistä merkittävän eurooppalaisen kulttuurikeskuksen: hovielämä, ooppera ja musiikki kukoistivat, ja hovipalatsit sekä kaupungin julkiset rakennushankkeet saivat uutta loistoa — hän esimerkiksi kehitti ja laajensi Habsburgien palatseja ja puistoja, kuten Sch önbrunnin ja siihen liittyviä alueita, niin että niitä verrattiin usein Wienin ulkopuolella sijaitsevaan kuninkaalliseen palatsiin Versaillesin tapaan. Maria Teresian aika loi pohjan monille keskushallinnon ja valtion modernin kehittymisen elementeille. Hänen perintönsä on kaksijakoinen: hän oli sekä valtiollisesti uudistushaluinen että moraalisesti ja uskonnollisesti konservatiivinen, ja hän jätti jälkeensä vahvemman, keskitetymmän Habsburg-valtion, jonka muut sukupolvet jatkojalostivat.
