Anarkismi – mitä se on? Määritelmä, periaatteet ja käsitteet
Anarkismi selitetty selkeästi: määritelmä, keskeiset periaatteet ja käsitteet — mitä anarkia tarkoittaa käytännössä ja miksi hierarkioita kyseenalaistetaan.
Anarkismi on poliittinen vakaumus, jonka mukaan yhteiskunnallisia hierarkioita — kuten valtiota, autoritaarista johtoa tai muita pakottavia valtasuhteita — pitäisi vähentää tai poistaa. Anarkistit korostavat, että ihmisiä ei tulisi pakottaa toimimaan toisten ihmisten tahdon vastaisesti ilman suostumusta. Keskeinen kysymys on: Mitä on suostumus? Monet anarkistit katsovat, etteivät ihmiset vapaaehtoisesti anna valtaa esimerkiksi hallitukselle, vaan että valta perustuu usein pakkokeinoihin ja rakenteelliseen epätasa-arvoon.
Anarkismi on laaja joukko ajatuksia ja käytäntöjä, joiden keskiössä on usko siihen, että valta- ja käskyjärjestelmät ovat sekä haitallisia että tarpeettomia. Sana "anarkismi" tulee kreikan sanasta αναρχία, joka tarkoittaa "ilman hallitsijoita" — ei "ilman sääntöjä". Anarkistit eivät kannata kaaosta, vaan itseohjautuvia ja vapaaehtoisia järjestelyjä, joissa ihmiset sopivat yhteisistä säännöistä ilman pakottavaa keskushallintoa.
Periaatteet ja keskeiset ajatukset
- Vastarinta autoriteettia kohtaan: epäluottamus hierarkkiseen valtaan, joka perustuu käskyvaltaan tai syntymäperusteisiin asemiiin.
- Vapaaehtoisuus ja suostumus: kaikki yhteistoiminta perustuu vapaaehtoiseen sopimukseen eikä pakkoon.
- Itsenäisyys ja autonomia: yksilöiden ja yhteisöjen itsehallinto, joka voi yhdistyä vertaisverkostoihin.
- Solidaarisuus ja keskinäinen apu: yhteistyö, vastavuoroisuus ja yhteisvastuu taloudellisissa ja sosiaalisissa suhteissa.
- Desentralisaatio: valtasuhteiden hajauttaminen paikallisyhteisöihin tai demokraattisiin federaatioihin.
- Suora toiminta: pyrkimys muuttaa oloja toimimalla itse (esim. työtaistelu, yhteisöllinen organisointi), sen sijaan että haettaisiin muutosta ensisijaisesti edustuksellisen politiikan kautta.
Tärkeitä käsitteitä
- Valta ja auktoriteetti: anarkismi erottaa oikeutetun yhteistyön ja epäoikeutetun pakkovaltaan perustuvan auktoriteetin.
- Omistus vs. hallinta: monissa anarkistisissa suuntauksissa erotetaan yksityinen omistus (tuotantovälineet yksityisessä vallassa) ja käyttö- tai hallintaoikeus (possession), jonka jakamista ja demokratiaa korostetaan.
- Federatiivisuus: paikallisten itsehallintoyksiköiden vapaaehtoinen liitto, jossa päätöksenteko tapahtuu lähimmässä tasossa.
- Konsensus ja suora demokratia: päätöksenteon muodot, jotka pyrkivät mahdollistamaan osallistumisen ja estämään hierarkioiden syntymistä.
Anarkismin suuntaukset lyhyesti
- Anarkokommunismi: tavoittelee yhteisomistusta tuotantovälineistä ja resurssien jakamista tarpeen mukaan ilman valtiota.
- Anarkosyndikalismi: painottaa työväenliikkeen ja ammattiliittojen suoraa toimintaa tuotanto- ja hallintamuotojen muuttamiseksi.
- Mutualismi: markkinan kaltaista vaihtoa ja paikallista omistusta yhdistävä näkemys, jossa korostetaan vastavuoroisuutta ja kooperatiivisia järjestelyjä.
- Yksilöanarkismi: korostaa yksilön vapautta ja itsemääräämisoikeutta, erottaen itsensä kollektiivisemmista suuntauksista.
- Anarkokapitalismi: suuntaus, joka kannattajiensa mukaan poistaa valtion mutta säilyttää markkinat ja yksityisoikeudet. Monet perinteiset anarkistit eivät pidä anarkokapitalismia todellisena anarkismina, koska se usein hyväksyy vahvoja taloudellisia hierarkioita.
Miten anarkistit haluavat järjestää yhteiskunnan?
Anarkistinen visio painottaa yleensä hajautettua ja itseorganisoituvaa yhteisöä, jossa päätökset tehdään lähellä ihmisiä ja joissa vastuu ja resurssit jaetaan vapaaehtoisesti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kooperatiiveja, paikallisia neuvostoja, osuuskuntaorganisaatioita ja federaatioita, jotka koordinoivat toimintaa ilman keskushallintoa.
Menetelmät ja toiminta
- Suora toiminta: boikotit, mielenosoitukset, työtaistelut ja itseorganisoidut palvelut (ruoka-apu, yhteisölliset tilat).
- Vertaisverkostot: resurssien ja tiedon jakaminen ilman välikäsiä.
- Konsensus-käytännöt: päätöksentekomenetelmät, jotka pyrkivät minimoimaan hierarkian syntymisen.
- Pienimuotainen rakentaminen: esimerkin näyttäminen omilla yhteisöillä ja kokeiluilla, jotka voivat levitä mallina muualle.
Yleisiä väärinkäsityksiä
- Anarkia ei ole välttämättä kaaosta: anarkistit erottaisivat järjestyksen, joka syntyy vapaaehtoisen yhteistoiminnan kautta, pakon alaisuudessa syntyvästä "järjestyksestä".
- Anarkismi ei aina tarkoita väkivaltaa: suuntausten välillä on eroja; jotkut korostavat ei-väkivaltaista suoraa toimintaa, toiset pitävät legitiminä myös kapinaa itsepuolustuksena tai vallankumouksellisena toimena.
Lyhyt historiallinen katsaus
Anarkismin juuret ovat 1800-luvun ajattelijoissa kuten Pierre-Joseph Proudhon, Mikhail Bakunin ja myöhemmin Peter Kropotkin ja Emma Goldman. He tarkastelivat valtaa, omistusta ja vapautta eri näkökulmista ja vaikuttivat työväenliikkeeseen, vastarintaan autoritäärisiä hallintoja vastaan sekä yhteisöllisten käytäntöjen kehittämiseen. Anarkistiset ideat ovat esiintyneet eri aikoina ja paikoissa, esimerkiksi Espanjan sisällissodassa 1930-luvulla, nykyaikaisissa yhteisöllisissä liikkeissä ja paikallisissa kokeiluissa.
Haasteet ja kritiikki
- Organisoinnin skaalaaminen: miten laajat yhteiskunnalliset palvelut ja infrastruktuuri järjestetään ilman keskushallintoa?
- Turvallisuus ja ulkoinen puolustus: miten yhteisö puolustautuu ulkoisia uhkia vastaan ilman hierarkkista komentoa?
- Epätasa-arvon ehkäisy: taloudellisen vallan ja resurssien keskittymisen estäminen vaatii aktiivisia mekanismeja.
Lopuksi
Anarkismi on monimuotoinen liike, joka tarjoaa vaihtoehtoja perinteiselle valtiokeskeiselle ajattelulle. Sen ytimessä on ajatus siitä, että ihmiset voivat ja haluavat järjestää elämäänsä vapaaehtoisesti, tasa-arvoisesti ja toisiaan tukien — ja että monet nykyiset valtarakenteet olisivat sekä moraalisesti kyseenalaisia että historiallisesti tarpeettomia. Käytännössä anarkismia tulkitaan eri tavoin, ja keskustelu sen mahdollisuuksista jatkuu sekä teoreettisella että käytännön tasolla.
Yleiskielessä sanaa anarkia käytetään usein kuvaamaan kaaosta tai anomiaa, mutta anarkistit itse määrittelevät anarkian ennemminkin ihmisten välisiksi suhteiksi, jotka toimivat itsestään sopimuksen ja vastavuoroisuuden perusteella. Heidän tavoitteensa on poistaa pakko ja hierarkia, ei järjestyksen puute.
Anarkistit käyttävät usein tätä symbolia. "O" tarkoittaa järjestystä ja "a" anarkiaa. Se tarkoittaa, että molemmat kuuluvat yhteen.
Periaatteet
Yksilön vapaus, vapaaehtoinen yhdistyminen ja valtion vastustaminen ovat anarkismin tärkeitä uskomuksia. Anarkististen filosofioiden välillä on myös suuria eroja muun muassa seuraavissa asioissa: voidaanko anarkian aikaansaamiseksi käyttää väkivaltaa, minkälainen talous on paras mahdollinen, mikä on teknologian ja hierarkian välinen suhde, tasa-arvon ajatus ja jonkinlaisen järjestäytymisen hyödyllisyys. Sana "auktoriteetti" ei ole selvä, mutta anarkistit eivät vastusta tietynlaista auktoriteettia (esim. itsepuolustukseen perehtyneen henkilön auktoriteettia jonkun sellaisen henkilön yli, joka haluaa oppia itsepuolustusta), he vastustavat vain voimakeinoin tapahtuvaa kontrollia.
On monia anarkisteja, jotka hylkäävät kapitalismin ja kannattavat sosialismia tai kommunismia (mutta toisessa mielessä, ilman totalitaarista valtiota tai valtaa), heitä kutsutaan anarkososialisteiksi ja anarkokommunisteiksi. On myös joitakin ihmisiä, joita kutsutaan anarkokapitalisteiksi ja jotka vastustavat hallitusta mutta kannattavat kapitalismia (mutta toisessa mielessä, ei korporatistista hallitusta eikä valtiokapitalismia), vaikka monet heistä ovatkin sinut sosialismin kanssa suostuvien osallistujien välillä, kunhan heitä ei pakoteta sosialistiseen järjestelmään. Toiset anarkistit sanovat, etteivät he ole oikeastaan anarkisteja, koska anarkismi on perinteisesti sosialistinen filosofia. Lopuksi on "anarkisteja ilman adjektiiveja", jotka ovat sitä mieltä, että anarkiassa ihmiset ovat vapaita harjoittamaan vapaaehtoisesti mitä tahansa haluamiaan taloudellisia rakenteita (mukaan lukien kommuunit, työläisosuuskunnat ja kapitalistisesti omistetut yritykset). Anarkososialistit ja anarkokommunistit uskovat, että ihmiset voivat vapaaehtoisesti osallistua sosialistisiin/kommunistisiin järjestelmiin ilman, että heitä tarvitsee pakottaa siihen, toisin kuin heidän autoritaariset kollegansa, joiden mielestä kaikki pitäisi pakottaa heidän järjestelmäänsä, halusivat he siitä tai eivät.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on anarkismin määritelmä?
A: Anarkismi on eräänlainen politiikka, joka vastustaa hierarkioita ja sanoo, että ihmisten toimia ei pitäisi koskaan pakottaa muiden toimesta.
K: Mitä anarkismi sanoo hallituksesta?
V: Anarkismi sanoo, että hallitus on haitallinen eikä sitä tarvita.
K: Mitä sana "anarkismi" tarkoittaa kreikaksi?
V: Sana "anarkismi" tulee kreikan sanasta "αναρχία", joka tarkoittaa "ei hallitsijoita" tai "ei hallitusta".
K: Tarkoittaako anarkismi sitä, että sääntöjä ei pitäisi olla lainkaan?
V: Ei, anarkismi ei tarkoita, ettei sääntöjä pitäisi olla lainkaan. Se viittaa tapaan suhtautua toisiin ihmisiin, eikä se välttämättä tarkoita kaaosta tai rikollisuutta.
K: Mitä anarkistit uskovat ihmisten välisistä suhteista?
V: Anarkistit uskovat, että kun ihmisten väliset suhteet on kerran luotu, ne voivat toimia itsestään.
K: Kuka vastustaa anarkisteja?
V: Anarkisteja vastustavat yleensä järjestelmät, jotka he haluavat poistaa.
K: Miksi anarkismia kutsutaan sosialismin kannalta?
V: Anarkismia kutsutaan libertääriseksi sosialismin lajiksi.
Etsiä