Randy Rhoads

Ura

Rhoads perusti ensin Kelly Garni -nimisen yhtyeen Little Womenin kanssa. Kevin DuBrow rekrytoitiin bändiin, ja bändi muutti nimensä Quiet Riotiksi. Bändistä tuli suosittu soittamalla Los Angelesin klubeilla. Vuoden 1976 lopulla he saivat sopimuksen CBS/Sony Recordsin kanssa.

Dana Strum otti yhteyttä Rhoadsiin kysyäkseen, haluttaisiinko hänet koe-esiintymään Ozzy Osbournen uuteen bändiin. Hän kysyi äidiltään, pitäisikö hänen liittyä Osbournen bändiin, koska hän oli vielä Quiet Riotissa. Äiti kysyi häneltä, ottaisiko hän vastaan "tällaisen tarjouksen", ja Rhodes vastasi: "Totta kai!".

Hän meni koe-esiintymiseen Osbournen hotellihuoneeseen Los Angelesissa kitaransa ja harjoitusvahvistimensa kanssa. Kun hän alkoi valmistautua, hän sai paikan. Osbourne oli hyvin humalassa, ja oli nukahtanut koe-esiintymisen aikana. Rhoads muisteli myöhemmin: "Minä vain viritin ja tein muutaman riffin, ja hän sanoi: 'Sinä olet saanut keikan'; minulla oli outo tunne, koska ajattelin: 'Et edes kuullut minua vielä'".

Rhoads lensi Englantiin 27. marraskuuta 1979. Hän asui Osbournen, tämän silloisen vaimon Thelman ja heidän kahden lapsensa luona. Lyhyen ajan kuluttua Lee Kerslake liittyi bändiin, jonka nimi oli tuolloin The Blizzard of Ozz. Yhtye äänitti debyyttialbuminsa Blizzard of Ozz, joka julkaistiin 20. syyskuuta 1980 ja josta tuli menestys. Heidän toinen studioalbuminsa Diary of a Madman äänitettiin helmi-maaliskuussa 1981. Se julkaistiin 7. marraskuuta 1981.

Kuolema

Rhoads kuoli 19. maaliskuuta 1982. Hän oli tuolloin kiertueella yhtyeensä kanssa. Bändi pysähtyi kiertuebussillaan ajellessaan Leesburgissa Floridassa korjaamaan bussin ilmastointilaitetta. Osbourne jäi nukkumaan, koska hän oli aiemmin illalla juonut runsaasti. Pysähdyksen aikana heidän kuljettajansa Andrew Aycock huomasi kiitoradan, jossa oli pieniä helikoptereita ja lentokoneita. Aycock oli aiemmin työskennellyt liikennelentäjänä. Hän päätti ottaa pienen Beechcraft F35 -koneen, joka oli rekisteröity Mike Partin -nimiselle miehelle. Hän otti sen ilman Partinin lupaa. Hän vei kosketinsoittaja Don Aireyn ja kiertuemanageri Jake Duncanin lennolle. Toiselle lennolle hän otti Rhoadsin ja maskeeraajan Rachel Youngbloodin. Aycock yritti lentää koneella hyvin matalalla heidän kiertuebussinsa yli, jossa muut bändin jäsenet nukkuivat. Hän teki kaksi lähilentoa, mutta aiheutti onnettomuuden kolmannella lennolla. Yksi koneen siivistä oli osunut kiertuebussin kattoon. Siipi hajosi kahteen osaan ja kone lähti kierteeseen, jossa se lähti käsistä. Sekä Rhoads että Youngblood lensivät koneen tuulilasista ulos alkutörmäyksessä. Noin 240 kilometrin tuntinopeudella lentokone törmäsi läheiseen autotalliin. Kaikki kolme matkustajaa kuolivat välittömästi. He olivat palaneet tunnistamattomiksi koneen tulipalossa. Ainoa onnettomuuden nähnyt henkilö oli kosketinsoittaja Don Airey.

Palkinnot

• Guitar Player -lehden lukijat äänestivät hänet joulukuussa 1981 "parhaaksi uudeksi lahjakkuudeksi".
• Sounds-lehden lukijat äänestivät hänet joulukuussa 1981 parhaaksi heavy metal -kitaristiksi.
• Hän sijoittui Rolling Stone -lehden 100 parhaan kitaristin listalla sijalle 85.
• Hän sijoittui sijalle 4 Guitar World -lehden 100 parhaan heavy metal -kitaristin listalla.
• Kappaleet "Crazy Train" ja "Mr. Crowley" ovat sijoilla #9 ja #28 Guitar Worldin 100 Greatest Guitar Solos -lukijakyselyssä.
• Hänet nimettiin yhdeksi nopeimmista kitaristeista Guitar Worldin 50 nopeimman kitaristin listalla.
• Kappale "Crazy Train" sijoittui Rolling Stonen "100 Greatest Guitar Songs of All Time" -listalla sijalle 51.