Rani Lakshmibai – Jhansin kuningatar ja 1857 Intian kapinan johtaja
Rani Lakshmibai – Jhansin rohkea kuningatar ja vuoden 1857 intialaisen kapinan ikoninen johtaja; tarina soturista, vapaustaistelusta ja kansallisesta legendasta.
Lakshmibai, Jhansin Rani (19. marraskuuta 1828 - 17./18. kesäkuuta 1858) oli intialainen kuningatar ja soturi.
Hän oli yksi vuoden 1857 Intian kapinan suurimmista johtajista, ja hänestä tuli Intian kansallismielisille brittiläisen vallan vastaisen vastarinnan symboli Intiassa.
Varhaiselämä ja tausta
Rani Lakshmibai syntyi Manikarnikana (yleisesti kutsuttu lempinimellä "Manu") 19. marraskuuta 1828 Benareksessa (nykyinen Varanasi). Hän sai hyvän kasvatuksen ja opiskeli muun muassa ratsastusta ja miekan käsittelyä, mikä myöhemmin vaikutti asemaan kapinajohtajana. Nuorena hän meni naimisiin Jhansin herttuan Raja Gangadhar Raon kanssa ja sai nimen Lakshmibai, joka kertoo hänen asemastaan Jhansin hovissa.
Jhansin ruhtinatar ja hallinnollinen tilanne
Rani Lakshmibai toimi Jhansin ruhtinattarena aviomiehensä kuoleman jälkeen. Pariskunnalla ei ollut biologista perillistä, joten Raja adoptoi pojan, joka sai nimen Damodar Rao. Britannian Itä-Intian yhtiön hallinto ei kuitenkaan tunnustanut adoptiota perimysoikeudeksi. Lordi Dalhousien johtama politiikka, jota kutsuttiin "lapse doctrineksi" (engl. Doctrine of Lapse), johti siihen, että Jhansin valtakunta liitettiin brittiläiseen hallintoon. Tämä oli yksi syy Rani Lakshmibain ja paikallisten aatelisten tyytymättömyyteen ennen laajempaa kapinaa.
Rooli vuoden 1857 kapinassa
Vuoden 1857 kapina levisi eri puolille Intiaa ja sisälsi sekä sotilaita että siviilejä, jotka vastustivat brittiläistä valtaa. Rani Lakshmibai nousi yhdeksi kapinan näkyvimmistä johtajista. Hän organisoi Jhansin puolustuksen, johti joukkoja ja osallistui taisteluihin henkilökohtaisesti. Hänen rohkeutensa, ratsastustaitonsa ja taipumuksensa pukeutua sotilaallisesti lisäsivät hänen mainettaan kapinajohtajana.
Kun britit piirittivät Jhansia, Rani Lakshmibai johti joukkonsa taistelussa ja onnistui lopulta pakenemaan kaupungista, kun britit valloittivat sen. Paetessaan hän liittyi muihin kapinajohtajiin, kuten Tantia Topeen, ja osallistui edelleen vastarintaan useissa taisteluissa.
Kuolema ja perintö
Rani Lakshmibai kaatui taistelussa kesäkuussa 1858 lähellä Gwalioria (päivämääränä mainitaan 17. tai 18. kesäkuuta). Hänen kuolemansa teki hänestä marttyyrin ja vahvisti hänen asemansa kapinan kansallisena symbolina.
Nyky-Intiassa Rani Lakshmibai muistetaan rohkeudestaan ja itsemääräämisoikeuden puolustamisesta. Häestä on kirjoitettu lukuisia elämäkertoja ja kertomuksia, ja hän esiintyy kansanperinteessä, lauluissa, runoissa, teoksissa sekä elokuvissa ja muissa taideteoksissa. Hän on tärkeä hahmo Intian vapautushistoriassa ja usein esitetään esimerkkinä naisten johtajuudesta ja rohkeudesta kolonialismin aikana.
Merkitys nykypäivänä
Rani Lakshmibain elämä ja teot toimivat edelleen inspiraationa monille: hän on symboli vastarinnalle, itsenäisyydelle ja sukupuolten tasa-arvolle sotilaallisessa ja poliittisessa toiminnassa. Hänen tarinansa on osa Intian kansallista muistia ja opetusmateriaalia, ja hänen perintönsä näkyy museoissa, muistomerkeissä ja julkisessa keskustelussa.
Norsunluulle maalattu Ranin muotokuva, noin 1857.
Life
Manikarnika syntyi maratha-perheeseen. Hän meni naimisiin Jhansin maharadjan Raja Gangadhar Raon kanssa vuonna 1842, ja hänestä tuli Jhansin Rani. Avioliittonsa jälkeen Manikarnikasta tuli Lakshmibai, joka sai nimensä Lakshmi-jumalattaren kunniaksi. Ennen avioliittoaan hänet tunnettiin nimellä Chabeeli (joka tarkoittaa "iloisia tapoja"). Vuonna 1851 Rani Lakshmibai sai pojan, Damodar Raon. Hän kuoli neljän kuukauden ikäisenä. Marraskuussa 1853, päivää ennen rajan kuolemaa, hän adoptoi serkkunsa lapsen. Hänen nimensä oli Anand Rao, mutta hänet nimettiin Damodar Raoksi heidän varsinaisen poikansa mukaan. Raja kirjoitti Intian brittiläiselle hallitukselle kirjeen, jossa hän pyysi, että hänen leskensä tunnustettaisiin Jhansin hallitsijaksi hänen kuolemansa jälkeen hänen elinaikanaan. Miehensä kuoleman jälkeen Britannian hallituksen päämies kieltäytyi hyväksymästä hänen adoptiopoikaansa raadaksi, ja Jhansi jäi brittien hallintaan. Tämä tapahtui "raukeamisopin" perusteella - jos intialainen hallitsija kuoli ilman poikalasta, hänen adoptiopoikansa ei seurannut häntä; mutta kyseisen kuninkaan henkilökohtainen omaisuus siirtyi adoptiopoikansa omistukseen.
Sen jälkeen kun kaikki Jhasissa olleet britit oli tapettu intialaisten joukkojen toimesta kesäkuussa 1857, Rani otti hallinnon väliaikaisesti haltuunsa, kunnes britit palasivat. Hänen oli muodostettava armeija kukistaakseen Orchhan ja Datian hyökkäävät joukot. Maaliskuussa 1858 Sir Hugh Rosen johtamat brittijoukot saapuivat Jhansiin vallatakseen kaupungin takaisin Ranilta, joka halusi nyt itsenäisyyttä. Jhansi piiritettiin ja vallattiin voimakkaan vastarinnan jälkeen. Monet kaupungin asukkaat saivat surmansa taisteluissa ja niiden jälkeen. Rani pakeni Kalpiin ja valtasi sitten yhdessä marathakenraali Tantya Topen kanssa Gwaliorin. Kotah ki Serain taistelussa, jossa heidän armeijansa hävisi, Rani Lakshmibai haavoittui ja kuoli 17./18. kesäkuuta 1858.
Lisätietoja
- Edwardes, Michael (1975) Punainen vuosi: Intian kapina 1857. Lontoo: Sphere, s. 111-126.
- Meyer, Karl E. & Brysac, Shareen Blair (1999) Tournament of Shadows. Washington, DC: Counterpoint; s. 138-145.
Etsiä