Lakshmibai, Jhansin Rani (19. marraskuuta 1828 - 17./18. kesäkuuta 1858) oli intialainen kuningatar ja soturi.

Hän oli yksi vuoden 1857 Intian kapinan suurimmista johtajista, ja hänestä tuli Intian kansallismielisille brittiläisen vallan vastaisen vastarinnan symboli Intiassa.

 

Varhaiselämä ja tausta

Rani Lakshmibai syntyi Manikarnikana (yleisesti kutsuttu lempinimellä "Manu") 19. marraskuuta 1828 Benareksessa (nykyinen Varanasi). Hän sai hyvän kasvatuksen ja opiskeli muun muassa ratsastusta ja miekan käsittelyä, mikä myöhemmin vaikutti asemaan kapinajohtajana. Nuorena hän meni naimisiin Jhansin herttuan Raja Gangadhar Raon kanssa ja sai nimen Lakshmibai, joka kertoo hänen asemastaan Jhansin hovissa.

Jhansin ruhtinatar ja hallinnollinen tilanne

Rani Lakshmibai toimi Jhansin ruhtinattarena aviomiehensä kuoleman jälkeen. Pariskunnalla ei ollut biologista perillistä, joten Raja adoptoi pojan, joka sai nimen Damodar Rao. Britannian Itä-Intian yhtiön hallinto ei kuitenkaan tunnustanut adoptiota perimysoikeudeksi. Lordi Dalhousien johtama politiikka, jota kutsuttiin "lapse doctrineksi" (engl. Doctrine of Lapse), johti siihen, että Jhansin valtakunta liitettiin brittiläiseen hallintoon. Tämä oli yksi syy Rani Lakshmibain ja paikallisten aatelisten tyytymättömyyteen ennen laajempaa kapinaa.

Rooli vuoden 1857 kapinassa

Vuoden 1857 kapina levisi eri puolille Intiaa ja sisälsi sekä sotilaita että siviilejä, jotka vastustivat brittiläistä valtaa. Rani Lakshmibai nousi yhdeksi kapinan näkyvimmistä johtajista. Hän organisoi Jhansin puolustuksen, johti joukkoja ja osallistui taisteluihin henkilökohtaisesti. Hänen rohkeutensa, ratsastustaitonsa ja taipumuksensa pukeutua sotilaallisesti lisäsivät hänen mainettaan kapinajohtajana.

Kun britit piirittivät Jhansia, Rani Lakshmibai johti joukkonsa taistelussa ja onnistui lopulta pakenemaan kaupungista, kun britit valloittivat sen. Paetessaan hän liittyi muihin kapinajohtajiin, kuten Tantia Topeen, ja osallistui edelleen vastarintaan useissa taisteluissa.

Kuolema ja perintö

Rani Lakshmibai kaatui taistelussa kesäkuussa 1858 lähellä Gwalioria (päivämääränä mainitaan 17. tai 18. kesäkuuta). Hänen kuolemansa teki hänestä marttyyrin ja vahvisti hänen asemansa kapinan kansallisena symbolina.

Nyky-Intiassa Rani Lakshmibai muistetaan rohkeudestaan ja itsemääräämisoikeuden puolustamisesta. Häestä on kirjoitettu lukuisia elämäkertoja ja kertomuksia, ja hän esiintyy kansanperinteessä, lauluissa, runoissa, teoksissa sekä elokuvissa ja muissa taideteoksissa. Hän on tärkeä hahmo Intian vapautushistoriassa ja usein esitetään esimerkkinä naisten johtajuudesta ja rohkeudesta kolonialismin aikana.

Merkitys nykypäivänä

Rani Lakshmibain elämä ja teot toimivat edelleen inspiraationa monille: hän on symboli vastarinnalle, itsenäisyydelle ja sukupuolten tasa-arvolle sotilaallisessa ja poliittisessa toiminnassa. Hänen tarinansa on osa Intian kansallista muistia ja opetusmateriaalia, ja hänen perintönsä näkyy museoissa, muistomerkeissä ja julkisessa keskustelussa.