Rifat Hadžiselimović
Akateemikko Rifat Hadžiselimović on bosnialainen geneetikko. Hän syntyi Šipragessa, Bosnia ja Hertsegovinassa 7. tammikuuta 1944. Vuonna 2013 hänet nimitettiin emeritukseksi yli 45 vuoden palveluksen jälkeen. Hän toimii tieteellisenä neuvonantajana Sarajevon yliopiston geenitekniikan ja biotekniikan instituutissa.
Rifat Hadžiselimović on Bosnia ja Hertsegovinan tiede- ja taideakatemian jäsen vuodesta 2018.
Koulutus ja ammatillinen ura
Rifat Hadžiselimović suoritti lukion Banja Lukassa, minkä jälkeen hän kirjoittautui vuonna 1962 Sarajevon luonnontieteiden ja matematiikan tiedekuntaan. Hän valmistui biologian opettajaksi vuonna 1966 ja suoritti biologian (antropologian) maisterin tutkinnon vuonna 1971 Zagrebin yliopiston luonnontieteiden ja matematiikan tiedekunnassa Kroatiassa. Hänen maisterin tutkielmansa otsikko oli "Historiallinen näkökulma kahden allelogeenin suhteellisen frekvenssin muutokseen ihmispopulaatioissa". Hän väitteli biologian tohtoriksi vuonna 1976 Sarajevon yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "ABH-antigeenien erityksen genetiikka Bosnia ja Hertsegovinan väestössä".
Vuodesta 1966 lähtien hän on työskennellyt Sarajevon yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa, ensin apulaislehtorina (1966-1977), sitten apulaisprofessorina (1977), apulaisprofessorina (1980) ja professorina (1984): Ihmisen genetiikka, geenitekniikka ja biotekniikka, molekyylibiologia, evoluutio, bioantropologia ja biolääketiede.
Hän oli Jugoslavian antropologisen seuran aktiivinen jäsen ja Bosnian ja Hertsegovinan genetiikan yhdistyksen perustajajäsen. Vuosina 1984-1986 hän toimi myös biologian laitoksen johtajana. Vuosina 1994-2003 hän oli mukana kehittämässä biologisten tieteiden jatko-opinto-ohjelmaa, jossa hän toimi ohjelman johtajana, ja vuodesta 2007 alkaen hän toimi ohjelman genetiikan alan johtajana.
Vuosina 1987-2001 hän toimi geenitekniikan ja biotekniikan instituutin (INGEB) johtajana, ja vuodesta 2001 alkaen hän toimi DNA-hankkeen projektikoordinaattorina, jota kehitettiin yhteistyössä kansainvälisen kadonneita henkilöitä tutkivan komission (ICMP) kanssa. Hän toimi myös instituutin (INGEB) tieteellisenä neuvonantajana, ja vuosina 2006-2012 hänet nimitettiin instituutin johtokunnan puheenjohtajaksi.
