Rose Marie "Rosemary" Kennedy (13. syyskuuta 1918 – 7. tammikuuta 2005) oli Kennedy-perheen jäsen. Hän oli presidentti John F. Kennedyn, senaattori Robert F. Kennedyn ja pitkäaikaisen senaattorin Ted Kennedyn pikkusisko. Historiallisissa lähteissä hänen älykkyydestään on käytetty ilmaisua ala-arvoinen älykkyysosamäärä, ja hänen henkiseksi ikäkseen on arvioitu 8–13 vuotta; nykyaikainen, hyväksyttävä termi olisi kuitenkin kehitysvammaisuus tai kehityksellinen erityistarve.
Varhaiselämä ja oireet
Rosemary syntyi merkittävään poliittiseen ja taloudelliseen perheeseen. Lapsuudesta ja nuoruudesta on raportoitu, että hänellä oli kehitykseen liittyviä vaikeuksia: oppimisen hidastumista, käytöksen vaihteluita ja motorisen koordinaation ongelmia. Perheen sisällä hänen oireitaan pidettiin huolestuttavina, ja vanhemmat hakeutuivat ammattilaisten arvioitaviksi. Ajan diagnoosit ja luokittelut poikkesivat nykykäytännöstä, ja monet niiden tulkinnat ovat nykyään vanhentuneita ja leimaavia.
Lobotomia ja sen seuraukset
Vuonna 1941, 23-vuotiaana, Rosemarylle tehtiin prefrontaalinen lobotomia. Toimenpide tehtiin perheen päätöksellä, ja sen suorittamisesta on kerrottu, että vaikutuksia ei ymmärretty täysin etukäteen. Lobotomia heikensi hänen toimintakykyään merkittävästi: toimenpiteen jälkeen Rosemaryn kognitiiviset ja kielelliset kyvyt heikkenivät, ja hänen oli vaikea huolehtia itsestään. Hänelle jäi pysyviä vamman kaltaisia seurauksia ja hän eli pitkään erityishuollon piirissä.
Sijoitus ja salailu
Perhe piti Rosemaryn tilanteen pitkään yksityisenä. Hänet sijoitettiin laitoshoitoon ja myöhemmin erityiskotiin, jossa hän eli suurimman osan elämästään. Kennedyjen perheessä Rosemaryn tapausta käsiteltiin usein vaieten; tapaus on sittemmin nähnyt paljon kritiikkiä erityisesti siitä näkökulmasta, miten vammaisuutta ja perheen jäsentä kohdattiin sekä millainen päätöksenteko johti invasiiviseen toimenpiteeseen.
Vaikutus perheeseen ja yhteiskuntaan
Rosemaryn kohtalo vaikutti syvästi Kennedyn perheen jäseniin. Erityisesti sisar Eunice Kennedy Shriver ryhtyi kehittämään toimintaa, joka tähtäsi kehitysvammaisten aseman parantamiseen, ja hän perusti myöhemmin Special Olympics -liikkeen. Myös perheen poliittinen vaikuttaminen johti lisääntyneeseen kiinnostukseen mielenterveys- ja kehitysvamma-asioihin julkisessa politiikassa 1960-luvulla. Presidentti John F. Kennedyn hallinto edisti lisääntyvää rahoitusta ja tutkimusta liittyen kehitysvammaisuuteen ja mielenterveyteen.
Myöhäiselämä ja kuolema
Rosemary vietti suurimman osan aikuisikäänsä erityishuollossa. Myöhemmällä iällä hänet siirrettiin perheen toiveesta hoitopaikkaan lähelle sukulaisia, ja hän kuoli 7. tammikuuta 2005, 86-vuotiaana. Hänen tapauksensa on myöhemmin herättänyt laajaa keskustelua lääketieteellisistä käytännöistä, perheen yksityisyyden ja julkisen vastuun välisestä tasapainosta sekä siitä, miten vammaisia henkilöitä on historiallisesti kohdeltu.
Rosemary Kennedyn elämä muistuttaa siitä, kuinka stigma, tiedon puute ja perhedynamiikka voivat johtaa ratkaisuihin, joilla on pitkäkestoiset seuraukset. Hänen kokemuksensa vaikutti myös siihen, että Kennedy-perheen myöhemmät jäsenet ja järjestöt alkoivat aktiivisesti työskennellä kehitysvammaisten oikeuksien ja palveluiden parantamiseksi.
