Saksi-Meiningenin herttuakunta oli yksi Ernestiinien herttuakunnista Keski-Saksassa. Se syntyi 1600–1700-lukujen vaihteessa Ernestien dynastian jakojen seurauksena ja säilytti pienvaltion aseman aina vuoteen 1918 asti.
Historia lyhyesti
Herttuakunta muodostettiin osana Ernestien perheen lukuisia jaoksia. Periaatteessa se syntyi, kun Ernestien haarat jakoivat alueitaan uudelleen, ja vakiintuneena valtiona Saksi-Meiningen tunnetaan vuodesta 1680 lähtien. Vuonna 1825, kun Saksin ja Götanmaan sukulinja jäi vaille perillistä, Saksi-Meiningen laajeni ottamalla hoitaakseen muun muassa Hildburghausenin ja Saalfeldin alueet.
Herttuakunta kuului 1800-luvun alussa Saksin valtioliittoihin ja 1871 liitettiin Saksan keisarikuntaan. Kaikkien Saksan monarkioiden tavoin herttuakunta menetti hallitsijansa vallan ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja liittyi ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen Weimarin tasavaltaan. Vuonna 1920 Saxe-Meiningenin alueet yhdistettiin muihin Thüringenin osavaltioihin muodostaen uuden Thüringenin osavaltion.
Hallitsijat ja merkittävät henkilöt
- Bernhard I (s. 1649–1706) oli yksi Saksi-Meiningenin ensimmäisistä herttuoista ja valtion perustajiin lukeutuva persoona.
- Georg II (s. 1826–1914) oli yksi tunnetuimmista Saksi-Meiningenin herttuista. Hänen aikakaudellaan hoviteatterista tuli merkittävä kulttuurinen voima: niin kutsuttu Meiningenin ensemble (Meiningenin hoviteatteri) vaikutti 1800-luvun lopun teatterin ja näyttämötaiteen kehitykseen Euroopassa.
- Bernhard III (s. 1851–1928) oli viimeinen hallitseva herttua. Hän peri valtion 1914 ja luopui vallasta tasavaltaistumisen myötä vuonna 1918.
Alue, väestö ja elinkeino
Saksi-Meiningenin pääkaupunki oli Meiningen. Vuonna 1905 herttuakunnan pinta-ala oli noin 2 468 km² ja väkiluku noin 269 000. Kesäpaikkana tunnettu Altenstein vetosi spa- ja virkistysmatkailijoihin.
Talouselämä oli perinteisesti maatalouspainotteinen, mutta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa alueelle kehittyi myös teollisuutta ja käsityöperinteitä. Kulttuuri- ja näyttämölaitokset sekä kylpylätoiminta (Altenstein) olivat tärkeitä kaupungin elämälle ja tunnettuuden kasvulle.
Kulttuuri ja perintö
Saksi-Meiningenin merkittävin pitkäaikainen perintö on sen vaikutus teatteriin ja näyttämötaiteeseen. Georg II:n johdolla kehitettyä ensemble-työskentelyä, lavastuksen yhtenäisyyttä ja historiallisesti tarkkaa esitystapaa pidetään tärkeänä askeleena modernin teatterin kehityksessä. Lisäksi alueen arkkitehtuuri, museot ja kulttuuriperintö säilyttävät jälkiä herttuakauden ajasta.
Poliittinen asema ja uskonto
Herttuakunta oli pieni, mutta vakaa osa Saksan monarkkista karttaa. Se osallistui 1800-luvun valtioonliittoihin ja liittyi Saksan keisarikuntaan 1871. Väestö oli pääosin evankelis-luterilaista, ja paikalliset seurakunnat olivat tärkeitä yhteisöllisen elämän keskuksia.
Päämies ja nykyaika
Vaikka herttuakunta menetti valta-asemansa 1918, perheennimitys ja arvonimet ovat säilyneet titteliluonteisesti. Saksi-Meiningenin herttuakunnan nykyinen päämies on prinssi Frederick Konrad (s. 1952), mutta hänen asemansa on aatelisarvo ilman valtiollista valtaa.
Yhteenveto: Saksi-Meiningen oli pieni mutta kulttuurisesti merkittävä Ernestinen herttuakunta, jonka näkyvin perintö liittyy teatteriin ja alueelliseen kulttuuriin. Poliittisesti se seurasi muiden pienten saksalaisten monarkioiden kohtaloa: säilyi luvattoman pitkään itsenäisenä pienvaltana, mutta liitettiin lopulta moderniin Saksan valtiorakenteeseen ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa.