Yeghishe Charents — armenialainen runoilija ja Stalinin vainojen uhri
Yeghishe Charents — armenialainen runoilija (1897–1937), jonka runous ja elämä murskattiin Stalinin vainoissa; koskettava tarina luovuudesta, kansallisesta kärsimyksestä ja muistosta.
Yeghishe Charents (syntyjään Yeghishe Soghomonian, armenia: Եղիշե Չարենց) (13. maaliskuuta 1897, Kars - 29. marraskuuta 1937, Jerevan) oli merkittävä armenialainen runoilija ja kulttuurivaikuttaja, joka joutui Stalinin vainojen uhriksi. Hänet muistetaan sekä modernistina että kansallisen identiteetin ja menetyksen runoilijana, jonka tuotanto yhdisti henkilökohtaisen kokemuksen ja laajemmat historialliset traagit.
Varhaiselämä ja sotakokemukset
Vuodesta 1904 vuoteen 1912 Yeghishe Soghomonian sai koulutuksensa Karsissa. Ensimmäisen maailmansodan ja Armenian kansanmurhan aikoihin Osmanien valtakunnassa hän ilmoittautui vuonna 1915 vapaaehtoiseksi Kaukasian rintamalle. Vuosina 1917–1918 hän osallistui Karin ja Erzurumissa käytyihin ankarisiin taisteluihin. Nämä kokemukset – sodan väkivalta, menetykset ja pakolaisuus – jäivät pysyvästi hänen runouteensa ja muistelmiinsa.
Kirjailijanura ja runous
1920-luvulla Charents nousi yhdeksi Armenian tunnetuimmista runoilijoista. Hän kokeili eri tyylikeinoja, yhdisti modernia muotoa ja kansallista tematiikkaa sekä kirjoitti niin henkilökohtaisista kuin yhteiskunnallisistakin aiheista. Hän oli myös tunnettu seurapiirihahmo ja elämäntapansa vuoksi kuvailtiin joskus "naistenmieheksi". Charentsin runous käsittelee usein kotiseutua, hukattua aikaa, ihmisen ahdistusta ja toivoa – ja hänen tuotantonsa vaikutti merkittävästi myöhempiin armenialaisiin kirjoittajiin.
Yksi kuuluisimmista tapauksista hänen urallaan liittyy runoon, jota suomalaisessa käännöksessä on kutsuttu nimellä "Viesti". Julkisesti runo ylisti uutta aikaa ja Neuvostoliiton edistystä, mutta joidenkin kertomusten mukaan Charents oli jättänyt tekstin rivien ensimmäisistä kirjaimista muodostuvan piilotetun viestin, joka kehotti armenialaista kansaa yhtenäisyyteen: "Oi armenialainen kansa, ainoa pelastuksenne on yhtenäisyytenne voima." Tällainen akrostikon-tarina on esitetty useissa kuvauksissa Charentsin suhteesta valtaan ja siitä, kuinka kirjallisuus saattoi kätkeä vastakulttuurisia merkityksiä. Tarkka yksityiskohta ja sen vaikutus hänen pidätykseensä ovat osin kiistanalaisia ja vaihtelevat lähteittäin.
Vainot, pidätys ja kuolema
1930-luvun poliittinen ilmapiiri Neuvostoliitossa kiristyi, ja monet intellektuellit joutuivat Stalinin vainojen kohteiksi. Charents pidätettiin NKVD:n toimesta ja menehtyi vankilassa vuonna 1937; hänen kuolemansa luokitellaan laajasti poliittiseksi vainoksi. Myöhemmin, Stalinin kuoleman jälkeen, Charents rehabilitoitiin ja hänen asemansa armenialaisessa kirjallisuudessa palautettiin osittain viralliseen muistiin.
Joissakin kertomuksissa mainitaan myös arkkitehti Alexsandr Tamanyan, joka oli tuolloin mukana rakentamassa Jerevanin uutta stalinistista oopperataloa. Näissä kertomuksissa väitetään, että Tamanyan oli ilmoittanut viranomaisille Charentsin toimista, ja että Tamanyan myöhemmin kuoli putoamalla työmaalta. Tällaiset tapahtumien yhteyksien tulkinnat ovat herättäneet spekulaatioita ja salaliittoteorioita paikallisessa muistissa, mutta monet yksityiskohdat jäävät epäselviksi ja kiistanalaisiksi historiantutkijoiden keskuudessa.
Perintö
Vaikka Charents kuoli traagisesti, hänen runoutensa vaikutus on kestänyt. Hänet nähdään yhtenä armenialaisen modernin runouden keskeisistä hahmoista: hänen teoksensa yhdistävät henkilökohtaisen kokemuksen, kansallisen historian ja kielellisen kokeilun. Charentsin runoja on julkaistu uudelleen ja suomennettu eri kielille, ja hänen nimellään on muistomerkkejä, katuja ja kulttuuritapahtumia Armeniassa. Hänen elämänsä ja työnsä herättävät edelleen kiinnostusta sekä kirjallisuustieteilijöissä että laajemmassa yleisössä, osin myös siksi, että hänen kohtalonsa kytkeytyy 1900-luvun traagisiin poliittisiin tapahtumiin.
Charentsin teokset tarjoavat lukijalle mahdollisuuden kohdata sekä yksilön tunteenavaruuden että kansakunnan historiasta kumpuavat jännitteet. Hänen runoutensa on samalla muistutus siitä, miten kirjallisuus voi kantaa sekä lohdutusta että poliittista kriittisyyttä kovina aikoina.


Yeghishe Charents
Works
"Kolme laulua surulliselle ja kalpealle tytölle", runoja (1914) "Sinisilmäinen isänmaa", runo (1915) "Soma", runo (1918) Jerevan "Charents-nimi", runo (1922) "Lenin-setä", runo (1924) "Nayirin maa" (Yerkir Nayiri) (1926) "Eeppinen auringonnousu", runoja (1930) "Tien kirja", runoja (1934)
Elokuva
- 1987: Armenfilm,35mm, käsikirjoitus Levon Mkrtchyan, kertoja Sos Sargsyan, ohjaaja Levon Mkrtchyan.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Armenian kansanmurha
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli Yeghishe Charents?
V: Yeghishe Charents (syntyjään Yeghishe Soghomonian) oli armenialainen runoilija, joka eli 13. maaliskuuta 1897 - 29. marraskuuta 1937 ja tapettiin Stalinin puhdistuksissa.
K: Missä hän kävi koulua?
V: Vuosina 1904-1912 Yeghishe Soghomonian kävi koulua Karsissa.
K: Minkä runon kirjoittamisesta hän on kuuluisa?
V: Hän on kuuluisa runon nimeltä "Viesti" kirjoittamisesta.
K: Mikä viesti oli kätketty runoon?
V: Runon jokaisen rivin ensimmäisessä kirjaimessa oli erilainen viesti, joka kuului seuraavasti: "Oi armenialainen kansa, ainoa pelastuksenne on yhtenäisyytenne voimassa."
K: Miten hänen kepposensa paljastui?
V: Neuvostoliiton Kremlin sensorit löysivät hänen kepposensa monien kuukausien jälkeen.
K: Kuka ilmiantoi hänet, kun se huomattiin?
V: Hänet ilmiantoi arkkitehti Alexsandr Tamanyan, kun hänen pilansa huomattiin.
K: Mitä Alexsandr Tamanyanille tapahtui sen jälkeen?
V: Sen jälkeen, kun Charents oli ilmiantanut hänet, Alexsandr Tamanyan putosi vielä keskeneräisen oopperatalonsa katolta.
Etsiä
