London, Brighton and South Coast Railway (LBSCR) – historia ja reitit 1846–1922
Tutustu LBSCR:n (1846–1922) kiehtovaan historiaan ja reitteihin: Lontoon ja etelärannikon yhteydet, satamat sekä vaikutus Sussexin ja Surreyn liikenteeseen.
London, Brighton and South Coast Railway (LBSCR) oli rautatieyhtiö Englannissa vuosina 1846–1922. Sen toiminta-alue muodosti karkean kolmion, jonka kärjessä oli Lontoo, pohjana suurin osa Sussexin rannikosta ja laaja osa Surreysta. LBSCR tarjosi suorimmat yhteydet Lontoosta etelärannikon suosittuihin rantakohteisiin kuten Brightoniin, Eastbourneen, Worthingiin, Littlehamptoniin ja Bognor Regisiin, ja lisäksi yhteydet Newhaveniin ja Shoreham-by-Sean satamiin. Yhtiö liikkensi myös sisämaan kaupunkeihin kuten Chichesteriin, Horshamiin, East Grinsteadiin ja Lewesiin sekä yhdessä yhteisomistuksina tai liittyvinä palveluina Croydoniin, Tunbridge Wellsiin, Dorkingiin ja Guildfordiin. Lontoon puoleisessa päässä verkko muodostui monimutkaisesta esikaupunkiverkostosta, joka koostui linjoista, jotka lähtivät ääri- ja keskustaterminuksista, mukaan luettuna yhteydet London Bridgeltä ja Victoriasta, sekä osin yhteiskäytössä olevista osuuksista muiden yhtiöiden kanssa.
Historia ja organisaatio
LBSCR syntyi vuonna 1846, kun useita paikallisia ja alueellisia rautatieyhtiöitä yhdistyi. Yhtiö kasvoi 1800-luvun loppuun mennessä laajaksi alueelliseksi operaattoriksi, jonka liikenne kattoi sekä vilkkaat esikaupunkilinjat Lontoon ympäristössä että kausiluontoisen matkustajaliikenteen etelärannikolle. Tammikuun 1. päivänä 1923 LBSCR yhdistettiin muiden eteläisen Englannin rautatieyhtiöiden kanssa osaksi Eteläistä rautatietä vuoden 1921 rautatielain (Railways Act 1921) nojalla, jolloin yhtiön itsenäinen vaihe päättyi ja verkko siirtyi suuremman yhdistyneen yhtiön hallintaan.
Reitit ja liikenne
Yhtiön päätehtävä oli tuoda matkustajia ja rahtia Lontoosta etelärannikon lomakohteisiin ja satamiin. Kesäkuukausina LBSCR hoiti runsaasti rantalomamatkustajaliikennettä, usein erikoisjunina ja ns. "boat train" -yhteyksinä, jotka ajoivat yhteyksiä lauttasatamiin mm. Newhaveniin. Tavaraliikenteessä LBSCR kuljetti muun muassa hiiltä, kalatuotteita ja muuta alueellista rahtia satamiin ja teollisuuteen.
- Pääyhteydet Lontoosta Brightonin ja Eastbournen suuntaan
- Monipuoliset esikaupunkipalvelut Lontoon lähialueilla
- Satamayhteydet Newhaveniin ja Shoreham-by-Seaan
- Yhteydet sisämaan keskuksiin kuten Chichesteriin ja Horshamiin
Tekniikka, varikko ja kalusto
Yhtiöllä oli tärkeät huolto- ja rakennustyökalut, joista tunnetuin oli Brightonin varikko (Brighton Works), jossa rakennettiin ja huollettiin sekä matkustaja- että tavaravaunuja ja vetureita. LBSCR:n vetokalustosta tuli aikanaan tunnettuja, ja sen veturisuunnitteluun vaikuttivat useat merkittävät konepäälliköt. Erityisesti William Stroudleyn suunnittelemat veturit ja myöhemmin R. J. Billintonin sekä muiden kehittämät mallit muovasivat yhtiön kalustoa pitkään. Osa yhtiön vetureista ja vaunuista on säilynyt näytteillä museoissa ja rautatiekerhojen kokoelmissa.
Sähköistys ja kehitys
LBSCR seurasi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teknisiä kehityssuuntia: esikaupunkiliikenteen kasvun myötä yhtiö alkoi 1900-luvun alussa kehittää ja osin sähköistää tiheästi liikennöityjä linjojaan, mikä paransi lähiliikenteen nopeutta ja kapasiteettia. Useiden kausien aikana verkkoa parannettiin myös ratatyön, asemanseutujen uudistusten ja liikennöintimenetelmien kehittämisellä vastaamaan matkustajakysyntää.
Perintö
LBSCR vaikutti merkittävästi etelärannikon kaupunkikehitykseen ja kylpyläkulttuurin leviämiseen: nopea junayhteys Lontoosta teki rannikosta helposti saavutettavan vapaa-ajan kohteen. Vaikka yhtiö lopulta sulautui suurempaan Eteläiseen rautatiehen, sen verkko, asemarakenteet, varikon perintö ja osa kalustosta säilyttivät vaikutuksensa pitkään, ja monet entisistä LBSCR-asemista ja rataosuuksista ovat edelleen käytössä nykyisissä eteläisen Englannin junayhteyksissä.
Etsiä