Big Four — Britannian neljä suurta rautatieyhtiötä 1923–1947

Big Four — Britannian neljä suurta rautatieyhtiötä 1923–1947: historia, GWR, LMS, LNER ja SR, 1921:n Grouping ja 1948 kansallistaminen British Railwaysiksi.

Big Four oli nimitys, jota käytettiin kuvaamaan Yhdistyneen kuningaskunnan neljää suurinta rautatieyhtiötä vuosina 1923-47. Nimen keksi The Railway Magazine helmikuussa 1923 ilmestyneessä numerossaan: "The Big Four of the New Railway Era".

Neljä suurta olivat:

• Great Western Railway (GWR)
• Lontoon, Midlandin ja Skotlannin rautatiet (LMS)
• Lontoon ja Koillismaan rautatie (LNER)
• Eteläinen rautatie (SR)

Yhtiöt muodostettiin vuoden 1921 rautatielain (Railways Act 1921) seurauksena 1. tammikuuta 1923 voimaan tulleessa prosessissa, joka tunnetaan nimellä "The Grouping" (rautateiden ryhmittely).

Tammikuun 1. päivänä 1948 yhtiöt kansallistettiin British Railwaysiksi vuoden 1947 liikennelain nojalla.

Tausta ja tarkoitus: Railways Act 1921 syntyi tarpeesta vakauttaa ja tehostaa Isossa-Britanniassa pitkän aikavälin pirstaloitunutta rautatieverkkoa. Ennen ryhmittelyä toimijoita oli satoja; lakimuutoksen tavoitteena oli vähentää päällekkäisyyksiä, parantaa taloudellista tehokkuutta ja helpottaa investointeja. "The Grouping" loi siten neljä suurta yritystä, jotka keskittyivät maantieteellisesti eri alueisiin ja kulkuyhteyksiin.

Kukin yhtiö lyhyesti:

• Great Western Railway (GWR) – tunnettu länsirannikon ja Walesin yhteyksistä sekä Paddingtonin asemasta Lontoossa. GWR:llä oli pitkä teollinen perinne ja se tunnettiin huolellisesta insinööritaidosta sekä tyylikkäästä kalustosta. GWR:n konepajaperinteeseen kuuluivat mm. Churchwardin, Collettin ja Hawksworthin suunnittelemat höyryveturit.
• Lontoon, Midlandin ja Skotlannin rautatiet (LMS) – pinta-alaltaan ja liikenteellisesti suurin yhtiö, joka yhdisti keskisen ja pohjoisen alueen yhteydet Skotlantiin saakka. LMS peri monipuolisen perinnön useilta aikaisemmilta yhtiöiltä ja investoi merkittävästi matkustaja- ja tavaraliikenteen vetureihin (esim. Stanierin suunnittelemat luokat).
• Lontoon ja Koillismaan rautatie (LNER) – vastasi Itä- ja Koillis-Englannin yhteyksistä sekä tärkeästä East Coast Main Linesta Lontoon (King's Cross) ja Skotlannin välillä. LNER tunnetaan mm. Sir Nigel Gresleyn suunnittelemista A4-veturiluokista; yksi tunnetuimmista on Mallard, joka saavutti maailman höyryveturin nopeusennätyksen vuonna 1938.
• Eteläinen rautatie (SR) – toimi Etelä-Englannin tiheästi liikennöidyillä alueilla, erityisesti Lontoon lähiliikenteessä ja Etelä-Englannin rannikkoalueilla. SR panosti sähköistykseen ja sähköistettyihin lähijuniin, mikä teki siitä edelläkävijän kaupunkien lähiliikenteessä. Tunnettuja suunnittelijoita ovat mm. Maunsell ja myöhemmin Bulleid.

Tekninen ja operatiivinen kehitys: Kaikki neljä yhtiötä kehittivät omia kalustotyyppejään, huolto- ja liikennöintikäytäntöjään sekä lipunmyynti- ja aikataulujärjestelmiään. GWR:n perinne painotti yhteistä identiteettiä ja vakaata käytännön suunnittelua; LNER erottui nopeuden ja pitkän matkan palvelujen kehittämisessä; LMS yhdisti moninaiset alueelliset verkot; SR puolestaan investoi laajasti sähköratkaisuihin ja tiheään lähiliikenteeseen. Nämä erot näkyivät niin vetureissa, vaunuissa kuin asemakäytännöissäkin.

Sodan vaikutus ja kansallistaminen: Toisen maailmansodan aikana rautatieliikenne joutui sotaohjaukseen: liikennemäärät kasvoivat, raaka-aineita ja kalustoa suojattiin ja verkko kärsi ajoittain vaurioita pommituksissa. Sodan jälkeen järjestelmä oli kulunut ja korjaustarpeet sekä investointivelka johtivat poliittiseen päätökseen kansallistaa rautatiet. Tämän seurauksena yhtiöt yhdistettiin 1. tammikuuta 1948 toimivaksi julkiseksi organisaatioksi, British Railwaysiksi, vuoden 1947 liikennelain pohjalta.

Perintö: "Big Four" jättivät merkittävän perinnön brittiläiseen rautatiehistoriaan: monet linjat, asemat ja tekniset ratkaisut perustuvat tuolta ajalta periytyneisiin käytäntöihin. Useat aikakauden veturit ja vaunut on säilytetty museoissa ja harrastajien ylläpitämillä perintörautateillä, ja yhtiöiden eri toimintatavat vaikuttivat myös myöhempiin uudistuksiin ja privatisointivaiheisiin vuosikymmeniä myöhemmin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Ison-Britannian neljän suurimman rautatieyhtiön nimi?

K: Milloin termi "The Big Four" keksittiin?

K: Mitkä olivat näiden neljän yhtiön nimet?

K: Miten nämä neljä yhtiötä muodostettiin?

K: Milloin tämä prosessi tuli voimaan?

K: Mitä näille yhtiöille tapahtui 1. tammikuuta 1948?

Hae kirjaimella