Orléansin prinssi Henri, Aumalen herttua (Henri Eugène Philippe Louis; 16. tammikuuta 1822 – 7. toukokuuta 1897) oli 1800‑luvun Ranskassa vaikuttanut sotilas, kulttuurivaikuttaja ja perustuslaillista monarkiaa tukenut poliitikko, joka tunnetaan erityisesti orleanistien johtajana. Hän syntyi Pariisissa kuningas Louis Philippe I:n viidentenä poikana ja käytti aatelisarvoa Aumalen herttua. Hän oli myös Académie française'n jäsen.
Perhetausta ja varhaiselämä
Henri kuului Orléansin sukuhaaraan, joka nousi Ranskan valtaistuimelle vuonna 1830. Hän kasvattiinsa muodollisen aatelillisen kasvatuksen mukaisesti ja sai sotilaallista koulutusta, joka valmisti häntä sekä armeijan palvelukseen että julkisiin tehtäviin. Perheen poliittinen asema ja kuninkaalliset siteet vaikuttivat ratkaisevasti hänen elämänpolkuunsa ja myöhempään rooliinsa orleanistien piirissä.
Sotilasura, maanpakolaisuus ja paluu
Henri palveli armeijassa ja osallistui 1800‑luvun ensimmäisten vuosikymmenten sotilaallisiin operaatioihin, minkä myötä hän saavutti mainetta urheudestaan ja sotilasosaamisestaan. Kun Louis‑Philippen hallitus kaatui vuoden 1848 vallankumouksessa, Henri ja hänen perheensä joutuivat maanpakoon. Hän vietti vuosia ulkomailla, erityisesti Englannissa, mutta palasi myöhemmin Ranskaan ja osallistui jälleen julkiseen elämään ennen kuin vetäytyi osittain poliittisesta toiminnasta 1880‑luvulla.
Poliittinen rooli ja orleanistit
Orleanistit muodostivat Ranskassa sen ryhmän, joka kannatti perustuslaillista monarkiaa ja Orléansin suvun mahdollisuutta palata valtaistuimelle. Henri oli pitkään yksi orleanistien arvostetuimmista johtajahahmoista: hän edusti suvun perinteitä, osallistui poliittiseen keskusteluun ja toimi symbolina monarkiaa kannattavalle leirille. 1880‑luvun puolivälissä ja loppupuolella hän kuitenkin vähitellen vetäytyi aktiivisesta politiikasta ja eläköityi yhä enemmän yksityisiin harrastuksiinsa ja hyväntekeväisyyteen.
Kulttuurinen perintö ja museo‑lahjoitukset
Henri tunnetaan myös intohimoisena taiteen ja kirjojen keräilijänä. Hän kerrytti merkittävän taide‑ ja käsikirjakokoelman sekä vanhoja käsikirjoituksia, maalauksia ja esineitä. Merkittävä osa tästä kokoelmasta ja hänen kotinsa, Chantillyn linna (Château de Chantilly), luovutettiin myöhemmin Institut de France ‑organisaatiolle ja muodostavat nykyisin museon ja kirjaston, joka tunnetaan nimellä Musée Condé. Lahjoitus suunniteltiin siten, että kokoelma ja linna säilyisivät yhtenäisenä ja yleisön käytettävissä.
Kirjoitukset ja tieteellinen toiminta
Henri julkaisi elämänvaiheistaan, muistoistaan ja historiasta kirjoituksia sekä osallistui kulttuurielämään akateemisissa yhteyksissä. Hänen jäsenyytensä Académie françaisessa korosti asemaansa tiedon ja taiteen suojelijana sekä arvostettuna kulttuurivaikuttajana.
Henkilökohtainen elämä ja viimeiset vuodet
Henri meni naimisiin prinsessa Maria Karoliinan (Maria Carolina) kanssa, joka oli Bourbon‑Kahden‑Sicilian suvusta. Avioliitosta ei jäänyt pysyvää perillistä, ja pariskunta vietti suuren osan elämästään Euroopan hoveissa ja maanpaossa olevan kuninkaallisen elämän yksityisissä oloissa. 1880‑luvun alusta alkaen Henri vähensi julkisia tehtäviään ja keskittyi kokoelmiensa hoitoon sekä hyväntekeväisyyteen. Hän kuoli 7. toukokuuta 1897.
Perintö
Henrin maine perustuu kolmiosaiseen perintöön: sotilaalliseen uraan ja kuninkaalliseen syntyperään, orleanistien uskottavana johtajana toimimiseen sekä ennen kaikkea hänen mittavaan kulttuuriperintöönsä, joka elää Chantillyn kokoelmien ja Institut de Franceen jätetyn lahjoituksen kautta. Musée Condé ja sen kokoelmat ovat edelleen tärkeitä tutkijoille ja yleisölle, ja Henri muistetaan yhtenä 1800‑luvun Ranskan merkittävistä kulttuurivaikuttajista.