Progressiivinen puolue (1912, USA) – Theodore Rooseveltin 'Härkähirvipuolue'

Progressiivinen puolue oli kolmas puolue Yhdysvalloissa, jonka perusti vuonna 1912 entinen presidentti Theodore Roosevelt sen jälkeen, kun hän hävisi republikaanisen puolueen presidenttiehdokkuuskilpailun virassa olevalle presidentille William Howard Taftille. Puolue syntyi osin protestina republikaanien sisäiselle jakaantumiselle ja oli tunnettu siitä, että se ajoi sekä radikaalimpia että laajempia yhteiskunnallisia uudistuksia. Progressiivinen puolue kannatti monia edistyksellisiä tavoitteita, kuten yritysten valvontaa, sosiaaliturvaa, työolojen parantamista, ympäristönsuojelua ja poliittisen demokratian vahvistamista; se sisälsi myös elementtejä populistisista puheista ja houkutteli useita kuuluisia kansallisia uudistajia.

Ohjelma ja keskeiset vaatimukset

Progressiivisen puolueen ohjelmassa korostettiin valtion aktiivista roolia talouden ja yhteiskunnan ohjauksessa. Keskeisiä vaatimuksia olivat muun muassa:

• suorat kansanäänestykset ja kansanedustajien välittömämpi vastuullisuus
• liiketoiminnan ja rahoituslaitosten tiukempi valvonta sekä monopoleja rajoittava lainsäädäntö
• työlainsäädäntöjen ja työaikarajoitusten parantaminen sekä ammattiyhdistysten aseman vahvistaminen
• ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen kestävä käyttö (conservation)
• naisten äänioikeuden tukeminen ja laajemmat sosiaaliturvajärjestelyt

Monet näistä vaatimuksista heijastivat laajempaa progressiivista liikettä, joka pyrki korjaamaan teollistumisen ja kaupungistumisen synnyttämiä ongelmia. Puolueen ohjelma oli radikaalimpi kuin monien valtapuolueiden vastaavat linjaukset.

1912 vaalit ja vaikutus politiikkaan

Theodore Rooseveltin lähtö republikaanien riveistä ja uuden puolueen perustaminen hajotti republikaanien kannattajakunnan, mikä vaikutti huomattavasti vuoden 1912 presidentinvaalien lopputulokseen. Progressiivinen puolue, jota englanniksi kutsuttiin usein nimellä "Bull Moose Party" (suom. härkähirvipuolue), sai laajaa julkisuutta ja tukea monilta äänestäjäryhmiltä. Roosevelt itse totesi usein tuntevansa itsensä "vahvaksi kuin härkähirvi", mistä lempinimi juontaa.

Vaikka Progressiivinen puolue ei voittanut vaaleja, sen osallistuminen hajotti perinteistä kaksipuoluejärjestelmää ja varmisti, että demokraattien ehdokas voitti republikaanien äänet jakautuneina. Roosevelt keräsi huomattavan osuuden äänistä ja voitti useita osavaltioita, mutta ei riittävästi valitsijamiehen ääniä presidentiksi pääsemiseksi.

Häviäminen ja pitkäaikaiset vaikutukset

Puolueen menestyksen huippu liittyi 1912 vaaleihin; sen jälkeen organisoituminen ja yhtenäinen johtajuus heikkenivät nopeasti. Monet Progressiivisen puolueen kannattajat palasivat myöhemmin joko republikaaneihin tai demokraatteihin, ja puolue katosi käytännössä vuoteen 1920 mennessä, vaikka jotkut paikalliset järjestöt toimivat vielä jonkin aikaa. Lisäksi Theodore Rooseveltin kuolema vuonna 1919 vähensi liikkeen puhdasveristä johtajuutta.

Vaikka puolue itsessään oli lyhytikäinen, sen ajamat ideat vaikuttivat pitkällä aikavälillä Yhdysvaltain politiikkaan: suoran kansanvaikuttamisen mekanismeja, yritysvastuun lisäämistä, työ- ja sosiaalipolitiikan kehittämistä sekä luonnonvarojen suojelua edistettiin myöhemmin eri puolueiden kautta. Progressiivinen puolue on siten tärkeä osa 1900-luvun alun amerikkalaista poliittista historiaa.

Hae kirjaimella