St. Francis -joki (686 km) — Missouri–Arkansasin joki, joka laskee Mississippiin
St. Francis-joki on joki, joka laskee Mississippi-jokeen. Se on noin 686 kilometriä (426 mailia) pitkä, ja se sijaitsee Missourin kaakkoisosassa ja Arkansasin koillisosassa Yhdysvalloissa.
Joki valuttaa enimmäkseen maaseutualuetta, ja se muodostaa osan Missouri-Arkansas-valtion rajasta Missouri Bootheelin länsipuolella.
Kulku ja maantiede
St. Francis-joki saa alkunsa Missourin kaakkoisosasta ja laskee etelään kohti Arkansasia, josta se jatkaa virtaustaan Mississippi-joen suuntaan. Joki virtaa osin kumpuilevan Ozark–alueen halki ja osin matalan tasangon poikki, minkä seurauksena sen uoman luonne vaihtelee kapeasta ja kivikkoisesta yläjuoksusta laajempiin sivujoen suistoalueisiin ja tulvatasankoon alempana.
Rakentaminen ja vesivarannot
Yläjuoksulla Missourissa sijaitsee Wappapello-lampi, jonka muodostaa Wappapello-pato. Tämä tekojärvi on rakennettu tulvasuojelun, vesivarannon ja virkistyskäytön tarpeisiin, ja se vaikuttaa joen virtaamiin alapuolella.
Historia ja ihminen
Alueen maankäyttö on pitkään perustunut maatalouteen, ja St. Francis -joen laakso on kokenut suuria muutoksia viljelymaan ja teiden rakentamisen myötä. Joen alaosilla on toteutettu padotusta, ojituksia ja ruoppausta, joiden tavoitteena on ollut tulvien hallinta ja maanmuokkaus viljelyä varten. Nämä toimet ovat parantaneet maatalouden hyödyntämistä, mutta samalla muuttaneet luonnollista virtaamaa ja jokilaakson ekosysteemejä.
Ekologia ja luonnonsuojelu
St. Francis-joen laakso tarjoaa elinympäristöjä monille vesilajeille ja rannikkolajeille. Alemmat osuudet sisältävät tulvatasankoja ja lehtoja, jotka ovat tärkeitä muuttolinnuille ja muulle linnustolle. Samalla laaja maanmuokkaus, padot ja ojitus ovat vähentäneet luonnontilaisten kosteikkoalueiden laajuutta ja monimuotoisuutta, mikä on nostanut esiin tarvetta suojelu- ja ennallistamishankkeille.
Tulvasuojelu ja vesitalous
Historiallisesti St. Francisin laakso on altistunut toistuville tulville, minkä vuoksi alueella on rakennettu leveitä patoja, ruopattu uomia ja muutettu sivujokia. Tulvasuojelutoimet ovat suojelleet asutusta ja maatiloja, mutta ne ovat myös vaikuttaneet veden laadun ja jokiekosysteemin toimintaan. Wappapello-lampi on yksi keskeisistä rakenteista, joiden avulla hallitaan voimakkaimpia tulvia.
Virkistys ja kalastus
Joki ja sen tekojärvet tarjoavat paikallisille mahdollisuuksia kalastukseen, veneilyyn ja retkeilyyn. Tyypillisiä saaliskaloja ovat makean veden lajit kuten ahven ja nahkiaiset, ja joen rannoilla voi nähdä lintujen pesimä- ja levähdyspaikkoja. Alueen luonnon monimuotoisuus houkuttelee myös luontoharrastajia ja lintubongareita.
Nykytilanne ja tulevaisuus
St. Francis -joen alueella tasapainotetaan parhaillaan maatalouden, asumisen, tulvasuojelun ja luonnonsuojelun tarpeita. Paikalliset viranomaiset, luonnonsuojeluorganisaatiot ja maanomistajat ovat mukana hankkeissa, jotka pyrkivät palauttamaan osia alkuperäisistä kosteikkoalueista, parantamaan veden laatua ja edistämään kestävää maankäyttöä.
St. Francis-joki on esimerkki monitoimisesta jokiluonnosta, jossa vesistö tarjoaa sekä taloudellisia että ekologisia arvoja — ja jossa ihmistoiminnalla on ollut merkittävä vaikutus jokilaakson tilaan.
