Perinteinen pop, jota kutsutaan myös standardimusiikiksi, on länsimaisen populaarimusiikin laji (tai tyyppi), joka oli suosittu ennen rock and rollin alkua 1950-luvun puolivälissä. Tämän musiikkikauden suosituimpia ja ikiaikaisia kappaleita kutsutaan myös pop-standardeiksi tai amerikkalaisiksi standardeiksi.

 

Määritelmä

Perinteinen pop tarkoittaa pääasiassa 1900-luvun ensimmäisen puoliskon ja 1950-luvun alkuvuosien suosittua lauluperinnettä, joka yhdistää melodiapainotteiset sävellykset, runsaasti sovituksia ja usein elokuvista ja musikaaleista nousseita kappaleita. Termillä viitataan usein myös siihen kategoriaan kappaleita, jotka ovat muodostuneet yleiseksi esitysrepertuaariksi eli standardeiksi: ne tunnetaan laajalti, niitä esitetään uudelleen ja niistä tehdään lukuisia tulkintoja eri esittäjiltä ja tyyleiltä.

Historia

  • Juuret löytyvät 1800–1900-lukujen taitteen Tin Pan Alley -kustannustoiminnasta, Broadway-musikaaleista ja Hollywoodin elokuvamusiikista.
  • 1920–1940-luvuilla syntyi suuri osa tunnetuista kappaleista, ja radio, levytykset sekä musiikkikäsikirjoitukset levittivät niitä laajasti.
  • 1950-luvun puolivälin jälkeen rock and roll muutti populaarimusiikin kenttää, mutta monet perinteiset pop-kappaleet jäivät elämään jazz- ja easy listening -esityksissä sekä cover-versiona.

Musiikilliset piirteet

Perinteiselle popille ovat tyypillisiä:

  • selkeä, tarttuva melodia ja korostettu laulu
  • usein 32-tahdin AABA-rakenne tai muut klassiset säkeistömuodot
  • orkestraaliset tai kuoroa muistuttavat sovitukset, puhaltimet ja jouset käytössä
  • lyriikat käsittelevät usein rakkautta, kaipuuta, nostalgiaa ja elämän yleisiä teemoja
  • kappaleet soveltuvat hyvin yksittäisille tulkinnoille ja improvisaatiolle (mikä teki niistä jazz-standardeja)

Säveltäjät ja esittäjät

Perinteisen popin menestys perustui usein säveltäjä-lyyrikko -pareihin ja näyttäviin esittäjiin. Tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi:

  • Säveltäjät ja sanoittajat: Cole Porter, Irving Berlin, George Gershwin, Jerome Kern, Harold Arlen, Richard Rodgers ja Oscar Hammerstein.
  • Esittäjät ja tulkitsijat: Frank Sinatra, Ella Fitzgerald, Nat King Cole, Billie Holiday, Doris Day ja Perry Como.

Klassikot (esimerkkejä)

Seuraavat kappaleet ovat tyypillisiä perinteisen popin ja populaaristen standardien edustajia:

  • "Over the Rainbow" (Harold Arlen / E.Y. "Yip" Harburg)
  • "Summertime" (George Gershwin / DuBose Heyward)
  • "My Funny Valentine" (Richard Rodgers / Lorenz Hart)
  • "Night and Day" (Cole Porter)
  • "Fly Me to the Moon" (Bart Howard)
  • "Mack the Knife" (Kurt Weill / Bertolt Brecht, engl. sanoitus: Marc Blitzstein)
  • "The Way You Look Tonight" (Jerome Kern / Dorothy Fields)
  • "As Time Goes By" (Herman Hupfeld)
  • "Blue Moon" (Richard Rodgers / Lorenz Hart)
  • "Autumn Leaves" / "Les feuilles mortes" (Joseph Kosma / Jacques Prévert, engl. sanat: Johnny Mercer)

Kuinka kappaleista tuli standardeja

  • Menestyksekkäät levytykset, Broadway- ja elokuvakontekstit sekä laaja radiosoitto auttoivat kappaleiden vakiintumisessa.
  • Nuotinnus ja sävellysten julkaisu mahdollistivat kappaleiden leviämisen soittajien ja laulajien kautta ympäri maailmaa.
  • Jazzmuusikot omaksuivat monet perinteisen popin kappaleet improvisaation pohjaksi, jolloin niiden elinkaari piteni entisestään.

Vaikutus ja nykyaika

Perinteinen pop on keskeinen osa niin sanottua Great American Songbook -käsitettä ja sen vaikutus näkyy edelleen:

  • nykyaikaiset artistit tekevät tribute-levyjä ja covereita
  • kappaleita käytetään elokuvissa, televisiossa ja mainonnassa, mikä pitää ne yleisön muistissa
  • musiikinopetuksessa perinteinen pop tarjoaa esimerkkejä sävellystekniikasta, harmoniasta ja lauluformaatista

Yhteenvetona: perinteinen pop eli pop-standardit muodostavat merkitsevän osan 1900-luvun populaarimusiikin perinnettä. Ne ovat säilyttäneet asemansa klassikkokappaleina, koska niiden melodiat, sanat ja sovitukset kestävät tulkintojen ja aikakausien muutokset.