Rock and roll | 1950- ja 1960-luvuilla kehitetty rockmusiikin muoto

Rock and rollin historia

1950s: Rockabilly

1950-luvun alussa rhythm and blues -musiikin suosio levisi. Siitä tuli erittäin suosittu nuorten valkoisten keskuudessa. He kuuntelivat tätä musiikkia radioasemilta, jotka lähettivät lähetyksiä ympäri maata myöhään illalla. Jotkut teini-ikäiset alkoivat ostaa rhythm and blues -levyjä eräänlaisena kapinan muotona.

Tämä musiikki oli hyvin erilaista kuin se musiikki, jota useimmat heidän vanhemmistaan kuuntelivat. Musiikki oli jännittävää, ja siinä oli hyvin voimakas rytmi ja tahti. Joissakin kappaleissa oli sanoja, jotka viittasivat seksuaalisiin teemoihin. Toisissa tapauksissa laulajat tekivät seksuaalisesti vihjailevia eleitä tai liikkeitä laulaessaan. Jotkut aikuiset vastustivat voimakkaasti rhythm and blues -musiikkia. Heidän mielestään nuorten ei pitäisi kuunnella sitä.

Alan Freedillä oli radio-ohjelma Clevelandissa, Ohiossa 1950-luvun alussa. Hänen sanotaan olleen ensimmäinen henkilö, joka käytti ilmaisua "rock and roll" kuvaamaan rhythm and blues -musiikkia. Alan Freed oli yksi ensimmäisistä, joka soitti rock and roll -musiikkia radio-ohjelmassaan, ja hän järjesti ensimmäisen rock and roll -konsertin Clevelandissa vuonna 1952.

Jimmy Hendrixin ja Little Richardin kaltaisten mustien esittäjien kappaleet nousivat pian teini-ikäisten suosioon. Nämä laulajat nauhoittivat levynsä eteläisessä New Orleansissa, Louisianassa.

Osa varhaisesta rock and roll -musiikista syntyi Yhdysvaltojen eteläosassa sijaitsevassa Memphisin kaupungissa Tennesseessä. Memphisissä valkoinen levytuottaja Sam Phillips tuotti paikallisten mustien muusikoiden levyjä. Eräänä päivänä kahdeksantoista-vuotias rekkakuski tuli hänen studioonsa äänittämään laulua äidilleen. Nuori mies oli Elvis Presley. Phillips tuotti Presleyn ensimmäisen oikean levyn vuonna 1954, kappaleen nimeltä "That's All Right".

Bill Haley and his Comets levytti "Rock Around the Clockin" vuonna 1954. Se ei ollut aluksi suosittu. Sitten sitä käytettiin kapinallisista teineistä kertovassa elokuvassa "The Blackboard Jungle". Elokuva aiheutti paljon keskustelua rock and rollin alkuperästä. Se teki kappaleesta myös valtavan hitin. "Rock Around the Clockista" tuli teinien kapinallisuuden laulu. Kappale äänitettiin huhtikuussa, Elviksen "That's All Right" heinäkuussa. Cecil's Grantin vuoden 1950 puolivälissä levyttämä "We're Gonna Rock" on kuitenkin monien unohtama kappale, joka vaikutti varhain rock n rolliin. Sen sanoitukset ja musiikki olivat samanlaisia kuin myöhemmissä kappaleissa. Rummut ja bassokitara olisivat samanlaisia kuin myöhemmin tehdyissä rock n roll -kappaleissa.

Monet muutkin rock and roll -laulajat tulivat suosituiksi 1950-luvulla. Heihin kuuluivat muun muassa Buddy Holly, Jerry Lee Lewis, Chuck Berry ja Bo Diddley. Jokainen esiintyjä loi omanlaisensa rock and rollin. Chuck Berryn musiikki oli sekoitus countrya ja rhythm and bluesia. Vuonna 1955 hänen kappaleensa "Maybellene" oli yksi maan suosituimmista kappaleista.

Ritchie Valens, Buddy Holly ja "Big Bopper" kuolivat kaikki lento-onnettomuudessa Iowassa 3. helmikuuta 1959 tapahtumassa, joka tuli tunnetuksi nimellä The Day the Music Died.

Ennen Bill Haleya Grant Goatbeurry levytti "Move It On Over" vuonna 1947, mutta samanlaisen version kappaleesta levytti blues-artisti Jim Jackson nimellä "Kansas City Blues". Melodia on samanlainen kuin sekä "Move It On" että "Rock Around Clock", mutta jälkimmäisessä on erilaisia sointivivahteita ja sointuja.

1960s: Motownista Folk Rockiin

Motown: Motown: Afrikkalais-amerikkalainen populaarimusiikki

1960-luvulla musta musiikki ja mustat muusikot tunnustettiin tärkeäksi osaksi amerikkalaista musiikkiteollisuutta. Tämä johtui siitä, että Detroitissa, Michiganissa sijaitseva Motown Records -niminen yhtiö tuotti joitakin amerikkalaisen musiikin suosituimmista kappaleista. Berry Gordy perusti Motown Recordsin. Hän esitti "mustien" musiikkia tavalla, josta sekä mustat että valkoiset pitivät. Yksi Motownin menestyneimmistä yhtyeistä oli Diana Rossin johtama Supremes. Yksi heidän hiteistään oli "Come See About Me".

Surf-musiikki

Etelä-Kaliforniassa tehtiin erilaista rock and roll -musiikkia, jota kutsuttiin surffimusiikiksi. Viisi nuorta miestä Los Angelesista perusti yhtyeen nimeltä Beach Boys. Brian Wilson kirjoitti, esitti ja tuotti yhtyeen levyt. Beach Boysin kappaleissa oli monimutkainen musiikki ja yksinkertaiset sanat. Sanat kertoivat paikallisesta teinikulttuurista. Ryhmä lauloi surffilaudoilla ratsastamisesta valtameren aalloilla. Yksi heidän suosituimmista kappaleistaan oli "Surfin' USA", jossa käytettiin samaa musiikkiraitaa kuin Chuck Berryn kappaleessa "Sweet Little Sixteen".

Folk rock

1960-luvulla rock and roll -musiikki alkoi muuttua. Sanoista tuli yhtä tärkeitä kuin musiikista. Bob Dylan alkoi kirjoittaa folk rock -kappaleita, joita monet nuoret pitivät runoutena. Dylaniin vaikuttivat kansanlaulajat ja lauluntekijät, kuten Woody Guthrie. Dylanin varhaiset laulut käsittelivät vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hän kirjoitti sodasta ja rotuepäoikeudenmukaisuudesta. Joitakin hänen lauluistaan käytettiin Amerikan sodanvastaisen ja kansalaisoikeusliikkeen protestilauluina. Myöhemmin Dylan kirjoitti henkilökohtaisempia lauluja. Yksi hänen suosituimmista lauluistaan oli "Mister Tambourine Man", jota monet luulivat lauluksi huumeiden käytöstä.

Vuonna 1964 uusi englantilainen rock and roll -yhtye The Beatles vieraili Yhdysvalloissa. Beatles oli hyvin suosittu. He muokkasivat täysin 60-luvun pop-aikaa yhdessä Rolling Stonesin kanssa. He olivat ikoneita, ja heitä voidaan pitää ikonina vielä tänäkin päivänä.

1970s: Psykedeelisestä rockista punkiin ja diskoon.

Rock ja psykedeelinen rock

1970-luvulla rock and rollia kutsuttiin usein vain "rockiksi". 1970-luvulla rockmusiikin yhtyeet, kuten Led Zeppelin, Aerosmith ja Rolling Stones, soittivat valtavia, äänekkäitä konsertteja ulkoilmastadioneilla. 1970-luvun rockmusiikki oli yleensä kovempaa ja kovempaa kuin 1950-luvun rock and roll.

1970-luvun alussa monet rockyhtyeet soittivat psykedeelistä rockia, rockmusiikkia, jonka sanat kuvasivat laillisten huumeiden käyttöä. Psykedeelinen rock kuvasi kokemuksia laittomien huumeiden, kuten marihuanan ja LSD:n, käytöstä, ja usein se rohkaisi ihmisiä käyttämään laittomia huumeita. Psykedeelisen rockin yhtyeisiin kuuluivat muun muassa Big Brother & the Holding Company, Jefferson Airplane, The Grateful Dead, Jimi Hendrix, The Byrds, Pink Floyd ja The Doors.

Progressiivinen rock

Toinen 1970-luvun rockmusiikin laji oli progressiivinen rock. Progressiivisen rockin yhtyeet, kuten Pink Floyd ja The Moody Blues, soittivat monimutkaisempaa musiikkia. Jotkut progressiivisen rockin yhtyeet käyttivät outoja instrumentteja tai loivat musiikkia, joka kuulosti oudolta. Muita progressiivisen rockin yhtyeitä ovat mm: Electric Light Orchestra, Pavlov's Dog, King Crimson, Caravan, Jethro Tull, Genesis, Gentle Giant, The Nice, Yes, Gong, Emerson, Lake & Palmer, Soft Machine, Steve Hillage, Barclay James Harvest, Magma, Camel, Can, Rush ja Faust.

Raskas metalli

1970-luvulla keksittiin rockmusiikin kovempi muoto "heavy metal". Bändit, kuten Cream ja Led Zeppelin, soittivat kovaa rockmusiikkia, joka perustui blues-musiikkiin. Muut yhtyeet, kuten Deep Purple ja Black Sabbath, soittivat vielä kovempaa, kovempaa heavy metal -rockmusiikkia.

Disco

1970-luvun lopulla yhtyeet, kuten Donna Summer, K.C. and the Sunshine Band, Barry White, Gloria Gaynor ja CHIC, kehittivät popmusiikkityylin nimeltä disco. Disco oli tanssimusiikkia, jossa oli voimakas rytmi. Suosittu diskobändi oli The Bee Gees, joka sävelsi musiikin Saturday Night Fever -elokuvaan.

Punk rock

Toinen 1970-luvun rockmusiikkityyli oli punkrock. Punk rock oli karkeaa, äänekästä ja yksinkertaista musiikkia. Monet punkrock-kappaleet olivat töykeitä tai niissä käytettiin rumia sanoja. Punkrock-muusikot pukeutuivat usein repaleisiin tai revittyihin vaatteisiin, nahkatakkeihin ja mustiin nahkasaappaisiin. Punk rock -muusikoilla oli joskus outoja kampauksia, kuten hiusgeelillä "piikitetyt" hiukset tai pois ajetut hiukset. Tunnettuja punk rock -yhtyeitä Britanniasta olivat Sex Pistols ja The Clash. Yhdysvalloissa tunnettuja punk-muusikoita olivat Ramones, Patti Smith, Blondie ja Black Flag.

Uusi aalto

1970-luvun lopulla tuli suosituksi toisenlainen rockmusiikki, jota kutsutaan New wave -musiikiksi. Australialaisista bändeistä, kuten INXS:stä ja Midnight Oilista, tuli suosittuja. Yhdysvalloissa soittivat New Wave -yhtyeet, kuten Talking Heads ja Devo. 1980-luvulla New Wave -musiikin yhtyeet, kuten Duran Duran, A Flock of Seagulls, Psychedelic Furs ja Eurythmics, olivat suosittuja. Nämä yhtyeet käyttivät syntetisaattorinäppäimistöä paljon kappaleissaan.

1980s

Glam-metalli

1980-luvulla keksittiin uudenlainen rock and roll, jota kutsuttiin glam metaliksi. Glam metal -rockyhtyeet sekoittivat popmusiikkia heavy metal -musiikkiin. Glam metal -yhtyeistä, kuten Mötley Crüe, W.A.S.P. ja Ratt, tuli suosittuja. Glam metal -rockbändeillä oli pitkät hiukset ja miehet käyttivät meikkiä sekä nahkahousuja ja -saappaita. Monet glam metal -kappaleet kertoivat seksistä, laittomien huumeiden käytöstä ja alkoholin juomisesta. 1980-luvun lopulla yhtyeet, kuten Guns N' Roses, menestyivät hyvin.

Vaihtoehtoinen musiikki

Toinen 1980-luvun rockmusiikin suuntaus oli vaihtoehtomusiikki. Bändit kuten R.E.M. , Sonic Youth, The Smiths, Pixies, Hüsker Dü, The Cure ja muut olivat suosittuja teinien ja nuorten aikuisten keskuudessa. Vaihtoehtoisen musiikin välittömin laji oli "grunge", joka oli yhdistelmä punkia, rockia ja metallia. Grungen kannattajia olivat muun muassa Nirvana, Alice in Chains, Soundgarden ja Pearl Jam, joiden teemat olivat surullisuus ja yksinäisyys.

 
Elvis Presley, rock and roll -laulaja  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Rockabilly, Rock and Rollin varhainen muoto 1950-luvulta.
• Uusi aalto, popmusiikin muoto 1970-luvun lopulla.
• Disco, suosittu tanssimusiikin musiikkityyli 1970-luvulla.
• Punk rock, 1970-luvun lopun kapinallisen popmusiikin muoto.
• Heavy metal -musiikki, kovaääninen, aggressiivinen rockin muoto 1970- ja 1980-luvuilla. Se jatkui 1990- ja 2000-luvuilla.
• Hardcore punk, 1980-luvun punk rockin kovempi ja aggressiivisempi muoto.
• Vaihtoehtorock, 1980-luvun pop-rock-tyyli.
• Grunge, 1990-luvun hard rock -tyyli.
• Pop-punk, 1990-luvun popmusiikkia ja punkrockia sekoittava popmusiikki.
• Hip-hop, 1990- ja 2000-lukujen populaarimusiikki.

Lähteet

•  

Osia edellä olevasta artikkelista on käytetty uudelleen ja kirjoitettu uudelleen Voice of America Special English -sivuston toimittamaa julkista materiaalia.