Burken ja Haren murhat

William Burke ja William Hare, kuvassa Burken oikeudenkäynnissä.

Ylösnousemuksen kannattajat

Vuosina 1826-1840 Knox johti Barclayn anatomiakoulua Edinburghin Surgeon's Squarella. Hän oli Skotlannin suosituin anatomian luennoitsija, mutta hänen luokassaan oli aina pulaa leikattavista ruumiista.

Ennen vuoden 1832 anatomialain (Anatomy Act) myötä tarjontaa laajennettiin, ja ainoa laillinen tapa saada ruumiita anatomisiin tarkoituksiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa olivat tuomioistuinten kuolemaan tuomitsemat ruumiit, jotka leikattiin. Tämä johti siihen, että laillisista ruumiinpaloittelun kohteista oli pulaa. Pula paheni, kun tarve kouluttaa lääketieteen opiskelijoita kasvoi ja teloitusten määrä väheni.

Knox törmäsi koulussaan ongelmaan alusta alkaen, sillä kuninkaalliset kollegiot olivat vuoden 1815 jälkeen lisänneet anatomian opiskelua lääketieteen opetussuunnitelmassa. Jos hän olisi opettanut niin sanotun ranskalaisen metodin mukaisesti, suhde olisi ollut lähes yksi ruumis oppilasta kohti. Tämän seurauksena ruumiinryöstöistä tuli niin yleisiä, että ei ollut epätavallista, että juuri kuolleen henkilön sukulaiset ja ystävät vahtivat ruumista ennen hautausta ja sen jälkeen estääkseen sen viemisen.

Marraskuussa 1827 William Hare aloitti uuden uran, kun velkaantunut vuokralainen kuoli sattumalta hänen päälleen. Hänelle maksettiin 7,10 punnan (seitsemän puntaa ja kymmenen shillinkiä) palkka ruumiin toimittamisesta Knoxille. Nyt Burke ja hänen rikoskumppaninsa Hare ryhtyivät murhaamaan kulkureita ja juoppoja säännöllisesti. Vielä 16 murhan jälkeen Burke ja Hare jäivät kiinni 2. marraskuuta 1828 niin sanotuissa West Port -murhissa. Burken ja Haren kauheat teot saivat koko kaupungin kauhistumaan, ja niitä ruokittiin balladeilla, broadsideilla ja sanomalehdillä. Hare käänsi Kingin todistusaineiston, ja Burke hirtettiin, paloiteltiin ja asetettiin näytteille.

Burke on teurastaja, Hare on varas,
Knox on poika, joka ostaa naudanlihaa!

Knoxia ei asetettu syytteeseen, mikä närkästytti monia Edinburghin asukkaita. Joukko hyökkäsi hänen talonsa kimppuun, ja ikkunoita rikottiin. Edinburghin kuninkaallisen seuran komitea vapautti hänet syytteistä, mutta hänen osuuttaan tapaukseen ei voitu unohtaa, ja monet suhtautuivat häneen varauksella.

Tutkinta ja oikeudenkäynti

Viimeinen uhri oli Marjory Campbell Docherty. Burke houkutteli hänet majataloon väittämällä, että myös hänen äitinsä oli Docherty. Hänen täytyi odottaa tappaakseen hänet, koska vuokralaiset James ja Ann Gray olivat paikalla. Grayt lähtivät yöksi, ja naapurit kuulivat kamppailun ääniä.

Seuraavana päivänä Ann Gray, joka oli palannut, alkoi epäillä, kun Burke ei päästänyt häntä sänkyyn, johon hän oli jättänyt sukkansa. Kun Grayt jäivät yksin taloon, he tarkistivat sängyn ja löysivät sen alta Dochertyn ruumiin. Matkalla hälyttämään poliisia he törmäsivät McDougaliin, joka yritti lahjoa heidät tarjoamalla 10 puntaa viikossa. He kieltäytyivät.

Burke ja Hare olivat poistaneet ruumiin talosta ennen poliisin saapumista. Kuulusteluissa Burke kuitenkin väitti, että Docherty oli lähtenyt klo 7.00 aamulla, kun taas McDougal väitti lähteneensä illalla. Poliisi pidätti heidät. Nimetön vihje johti heidät Knoxin luokkahuoneeseen, josta he löysivät Dochertyn ruumiin, jonka James Gray tunnisti. William ja Margaret Hare pidätettiin pian tämän jälkeen. Murhakierre oli kestänyt kaksitoista kuukautta.