Burke ja Hare -murhat: Edinburghin sarjamurhat ja ruumiiden myynti 1827–1828
Burken ja Haren murhat (tai West Portin murhat) olivat sarjamurhia Edinburghissa, Skotlannissa marraskuusta 1827 31. lokakuuta 1828.
Murhista vastasivat irlantilaiset maahanmuuttajat William Burke ja William Hare. He myivät 17 uhrinsa ruumiit tohtori Robert Knoxille. Knox oli Royal Societyn jäsen ja Edinburghin vertailevan anatomian museon konservaattori. Hän opetti ihmisanatomiaa Edinburghin lääketieteen opiskelijoille, joten hän tarvitsi ruumiita opiskelijoidensa leikattavaksi.
Murhaajan rikoskumppaneihin kuuluivat Burken rakastajatar Helen McDougal ja Haren vaimo Margaret Laird. Heidän uhrinsa tappamistavasta on tullut sana "burking", joka tarkoittaa tarkoituksellista tukahduttamista ja yleisemmin hiljaista tukahduttamista.
Tausta ja ruumiiden kauppa
1800-luvun alun Edinburgh oli tärkeä lääketieteen keskus, jossa opiskeli runsaasti lääketieteen opiskelijoita. Lainsäädäntö kuitenkin rajoitti laillisesti saatavilla olevien ruumiiden määrää — pääosin rangaistuksena teloitetut — mikä loi kysynnän laittomalle ruumiiden hankinnalle ja niin sanotuille resurrectionisteille eli ruumistenkaivajille. Tässä markkinarakossa Burke ja Hare löysivät taloudellisen motiivin: he toimittivat tuoreita ruumiita anatomian tarpeisiin.
Murhaamistapa ja uhrit
Burke ja Hare hankkivat uhrinsa usein haavoittuvista ihmisryhmistä: köyhistä vuokralaisista, kulkukauppiaista, alkoholisteista ja yksinäisistä vanhuksista. He käyttivät keskeisenä metodinaan tukahduttamista tai kuristamista siten, että ruumiissa ei jäänyt ulkoisia vammoja — siksi termi burking tuli kuvaamaan juuri tällaista hiljaista tukahduttamista. Uhrien määrä vaihtelee lähteittäin (usein mainitaan 16–17), mutta perinteinen kertomus kertoo, että Burke ja Hare myivät useita kymmeniä ruumiita lyhyessä ajassa.
Tutkinta, oikeudenkäynti ja rangaistukset
Tapaukset paljastuivat, kun eräs ruumiiden ostoon liittyvistä tapahtumista herätti epäilyjä ja viranomaiset puuttuivat asiaan. William Hare suostui jälkikäteen tekemään yhteistyötä ja antamaan todistajanlausuntoja viranomaisille vastineeksi syytteiden hylkäämisestä. Burke sen sijaan asetettiin oikeuteen, missä hänet tuomittiin murhasta.
William Burke tuli tuomituksi kuolemaan ja hänet hirtettiin 28. tammikuuta 1829. Perinteisen oikeuskäytännön mukaisesti hänen ruumiinsa annettiin tutkittavaksi ja käytettäväksi anatomiaan rangaistuksen osana. William Hare vältti vankeuden, mutta hänet seurasi julkinen paheksunta, ja hänen loppuelämänsä oli vaikea ja syrjäytynyt.
Robert Knox ja vastuukysymykset
Robert Knoxia epäiltiin yhteyksistä Burkeen ja Hareen, koska hän oli aktiivisesti ostanut ruumiita opetustarkoituksiin. Knoxia ei kuitenkaan nostettu syytteeseen; hän puolusti toimintaansa sillä, että hän ei voinut tietää ruumiiden alkuperää. Julkinen mielipide voimakkaasti kääntyi kuitenkin häntä vastaan, ja hänen maineensa kärsi pahoin — vaikka hän jatkoi työskentelyään, tapaus varjosti hänen uraaansa.
Tapahtuman seuraukset ja lainsäädäntö
Burke ja Hare -tapaukset herättivät laajaa kauhua ja johtivat intensiiviseen keskusteluun ruumiiden saatavuudesta ja anatomian opetuksen eettisyydestä. Julkinen paine ja tarve järjestelmällisemmälle ja eettisemmälle ratkaisulle auttoivat vauhdittamaan uusien säädösten syntyä. Lopulta Anatomy Act 1832 Englannissa ja Walesissa (mukaanlukien vaikutus Skotlantiin) salli laillisesti ruumiiden luovutuksen työ- ja köyhäintalojen vainajista lääketieteellistä tutkimusta ja opetusta varten, mikä vähensi laittoman ruumiidenkaupan tarvetta.
Perintö ja kulttuurivaikutus
Tapauksella on pitkäkestoinen kulttuurinen vaikutus: se on innoittanut kirjoja, näytelmiä ja elokuvia, ja sana burking on jäänyt kuvaamaan tukahduttamistyyliä. Tapaus muistuttaa historian synkästä rajasta, jossa tiede, raha ja eettiset rajat törmäsivät. Se myös korosti tarvetta avoimelle ja säädellylle järjestelmälle ruumiiden keräykseen lääketieteellisiin tarkoituksiin.
Lisätietoja
- Tapauksen yksityiskohdat ja uhrien nimet vaihtelevat lähteittäin; tutkimuksia ja tulkintoja on tehty vuosikymmenien ajan.
- Burke ja Hare -tapaus on yksi tunnetuimmista esimerkeistä siitä, miten tieteellinen kysyntä voi johtaa rikolliseen toimintaan, jos lainsäädäntö ja valvonta puuttuvat.
William Burke ja William Hare, kuvassa Burken oikeudenkäynnissä.
Burke
Hare
William Burken teloitus Edinburghin Lawnmarketissa 28. tammikuuta 1829; aikalaislehdestä.
Ylösnousemuksen kannattajat
Vuosina 1826-1840 Knox johti Barclayn anatomiakoulua Edinburghin Surgeon's Squarella. Hän oli Skotlannin suosituin anatomian luennoitsija, mutta hänen luokassaan oli aina pulaa leikattavista ruumiista.
Ennen vuoden 1832 anatomialain (Anatomy Act) myötä tarjontaa laajennettiin, ja ainoa laillinen tapa saada ruumiita anatomisiin tarkoituksiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa olivat tuomioistuinten kuolemaan tuomitsemat ruumiit, jotka leikattiin. Tämä johti siihen, että laillisista ruumiinpaloittelun kohteista oli pulaa. Pula paheni, kun tarve kouluttaa lääketieteen opiskelijoita kasvoi ja teloitusten määrä väheni.
Knox törmäsi koulussaan ongelmaan alusta alkaen, sillä kuninkaalliset kollegiot olivat vuoden 1815 jälkeen lisänneet anatomian opiskelua lääketieteen opetussuunnitelmassa. Jos hän olisi opettanut niin sanotun ranskalaisen metodin mukaisesti, suhde olisi ollut lähes yksi ruumis oppilasta kohti. Tämän seurauksena ruumiinryöstöistä tuli niin yleisiä, että ei ollut epätavallista, että juuri kuolleen henkilön sukulaiset ja ystävät vahtivat ruumista ennen hautausta ja sen jälkeen estääkseen sen viemisen.
Marraskuussa 1827 William Hare aloitti uuden uran, kun velkaantunut vuokralainen kuoli sattumalta hänen päälleen. Hänelle maksettiin 7,10 punnan (seitsemän puntaa ja kymmenen shillinkiä) palkka ruumiin toimittamisesta Knoxille. Nyt Burke ja hänen rikoskumppaninsa Hare ryhtyivät murhaamaan kulkureita ja juoppoja säännöllisesti. Vielä 16 murhan jälkeen Burke ja Hare jäivät kiinni 2. marraskuuta 1828 niin sanotuissa West Port -murhissa. Burken ja Haren kauheat teot saivat koko kaupungin kauhistumaan, ja niitä ruokittiin balladeilla, broadsideilla ja sanomalehdillä. Hare käänsi Kingin todistusaineiston, ja Burke hirtettiin, paloiteltiin ja asetettiin näytteille.
Burke on teurastaja, Hare on varas,
Knox on poika, joka ostaa naudanlihaa!
Knoxia ei asetettu syytteeseen, mikä närkästytti monia Edinburghin asukkaita. Joukko hyökkäsi hänen talonsa kimppuun, ja ikkunoita rikottiin. Edinburghin kuninkaallisen seuran komitea vapautti hänet syytteistä, mutta hänen osuuttaan tapaukseen ei voitu unohtaa, ja monet suhtautuivat häneen varauksella.
Tutkinta ja oikeudenkäynti
Viimeinen uhri oli Marjory Campbell Docherty. Burke houkutteli hänet majataloon väittämällä, että myös hänen äitinsä oli Docherty. Hänen täytyi odottaa tappaakseen hänet, koska vuokralaiset James ja Ann Gray olivat paikalla. Grayt lähtivät yöksi, ja naapurit kuulivat kamppailun ääniä.
Seuraavana päivänä Ann Gray, joka oli palannut, alkoi epäillä, kun Burke ei päästänyt häntä sänkyyn, johon hän oli jättänyt sukkansa. Kun Grayt jäivät yksin taloon, he tarkistivat sängyn ja löysivät sen alta Dochertyn ruumiin. Matkalla hälyttämään poliisia he törmäsivät McDougaliin, joka yritti lahjoa heidät tarjoamalla 10 puntaa viikossa. He kieltäytyivät.
Burke ja Hare olivat poistaneet ruumiin talosta ennen poliisin saapumista. Kuulusteluissa Burke kuitenkin väitti, että Docherty oli lähtenyt klo 7.00 aamulla, kun taas McDougal väitti lähteneensä illalla. Poliisi pidätti heidät. Nimetön vihje johti heidät Knoxin luokkahuoneeseen, josta he löysivät Dochertyn ruumiin, jonka James Gray tunnisti. William ja Margaret Hare pidätettiin pian tämän jälkeen. Murhakierre oli kestänyt kaksitoista kuukautta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä olivat Burken ja Haren murhat?
A: Burken ja Haren murhat olivat Skotlannin Edinburghissa tapahtuneita sarjamurhia, joihin syyllistyivät irlantilaiset maahanmuuttajat William Burke ja William Hare marraskuun 1827 ja 31. lokakuuta 1828 välisenä aikana.
Kysymys: Miten Burke ja Hare ansaitsivat rahaa murhilla?
V: Burke ja Hare myivät 17 uhrinsa ruumiit tohtori Robert Knoxille, joka oli Royal Societyn jäsen ja Edinburghin lääketieteen opiskelijoiden anatomian opettaja.
K: Kuka oli tohtori Robert Knox?
V: Tohtori Robert Knox oli Royal Societyn jäsen ja Edinburghin vertailevan anatomian museon konservaattori. Hän oli myös ihmisen anatomian opettaja Edinburghin lääketieteen opiskelijoille.
K: Miksi tohtori Knox tarvitsi opiskelijoidensa leikattavaksi ruumiita?
V: Tohtori Knox tarvitsi ruumiita, joita hänen opiskelijansa voisivat leikellä osana lääketieteellistä opetustaan.
Kysymys: Ketkä olivat Burken ja Haren rikoskumppaneita murhissa?
V: Burken rakastajatar Helen McDougal ja Haren vaimo Margaret Laird olivat Burken ja Haren tekemien murhien rikoskumppaneita.
K: Mitä tarkoittaa sana "burking"?
V: "Burking" tarkoittaa jonkun tarkoituksellista tukahduttamista ja yleisemmin jonkin asian hiljaista tukahduttamista.
K: Miten Burken ja Haren käyttämä tappamistapa yhdistettiin sanaan "burking"?
V: Sana "burking" liitettiin Burken ja Haren käyttämään tappomenetelmään, kun he tukahduttivat uhrejaan tarkoituksellisesti saadakseen tuoreita ruumiita tohtori Knoxin anatomian oppitunteja varten.
