Skotlanti | yksi Yhdistyneen kuningaskunnan neljästä maasta

Maantiede

Skotlannin mantereen pinta-ala on¹ ⁄₃ Ison-Britannian pinta-alasta, ja se sijaitsee Manner-Euroopan luoteispuolella.

Skotlannin pinta-ala on 78 772 km² (30 414 sq mi). Skotlannin ainoa maaraja on Englannin kanssa, ja sen pituus on 96 kilometriä. Atlantin valtameri rajaa länsirannikkoa ja Pohjanmeri on itäpuolella. Irlannin saari on vain 30 kilometrin (20 mi) päässä Kintyren eteläosasta, Norja on 305 kilometrin (190 mi) päässä idässä ja Färsaaret 270 kilometrin (168 mi) päässä pohjoisessa. Skotlannin maa-alueeseen kuuluu myös useita saaria, kuten Sisä- ja Ulko-Hebridit länsirannikon edustalla sekä Orkneysaaret ja Shetlandin saaret mantereen pohjoispuolella.

Verrattuna Ison-Britannian ja Irlannin saarten muihin alueisiin Skotlanti on harvaan asuttu, erityisesti sen luoteispuoli. Tärkein maantieteellinen piirre, joka määrää tämän, on Highland Boundary Fault, joka jakaa maan karkeasti kahtia lounaasta koilliseen.

Highland Boundary Faultin pohjoispuolella ja länsipuolella sijaitsevat Skotlannin vuoristoisemmat ylänköalueet ja saaret, ja tässä osassa maata asuu alle 5 % maan kokonaisväestöstä. Ylämaan rajahalkeaman etelä- ja itäpuolella on Skotlannin alankoalue, jossa asuu suurin osa (noin 75 %) Skotlannin väestöstä ja kolme neljästä suurimmasta kaupungista (Glasgow, joka on 1., Edinburgh, joka on 2., ja Dundee, joka on 4.). Alankojen alapuolella on Southern Uplands, joka on mäkinen, mutta ei yhtä mäkinen kuin Highlands. Ne ovat harvemmin asuttuja kuin alankoalueet, mutta silti paljon tiheämmin asuttuja kuin ylänköalueet ja saaret.

Alangon keskiosassa sijaitsee "Central Belt", joka on suorakulmainen alue, joka ulottuu noin 88 kilometriä lännestä itään ja 48 kilometriä pohjoisesta etelään. Noin puolet Skotlannin väestöstä asuu tällä noin 4 530 neliökilometrin (1 750 neliömailia) alueella, joka on hieman yli 2 prosenttia Skotlannin kokonaispinta-alasta. Tämä on Skotlannin kahden suurimman kaupungin - Central Beltin länsipäässä sijaitsevan Glasgow'n ja Central Beltin itäpäässä sijaitsevan Edinburghin - välinen alue. Alue rajoittuu maantieteellisesti kahteen vesilahteen, jotka ovat Firth of Clyde lännessä ja Firth of Forth idässä. Se on Skotlannin hedelmällisintä maata, minkä vuoksi se on muuhun maahan verrattuna niin tiheään asuttu.

Skotlannin korkein vuori on Ben Nevis, joka on myös Brittein saarten korkein vuori.

 
 

Historia

Skotlannin historia alkaa siitä, kun ihmiset alkoivat asua Skotlannissa viimeisen jääkauden päätyttyä. Maassa vallinneesta kivikauden, pronssikauden ja rautakauden sivilisaatiosta on säilynyt paljon fossiileja, mutta kirjallisia merkintöjä ei ole jäänyt jäljelle. Näillä ihmisillä ei ollut kirjoitusta.

St Kilda, Heart of Neolithic Orkney ja Skara Brae ovat kaikki maailmanperintökohteita, kuten myös Antoninen muuri ja New Lanark mantereella.

Skotlannin sijainnin ja sen vahvan riippuvuuden meritse kulkevista kauppareiteistä vuoksi Skotlannilla oli läheiset yhteydet etelässä ja idässä Baltian maihin ja Irlannin kautta Ranskaan ja Eurooppaan. Meri oli erittäin tärkeä kauppaan liittyvistä syistä. Unionisäädösten ja teollisen vallankumouksen jälkeen Skotlannista kasvoi yksi Euroopan suurimmista kaupallisista, älyllisistä ja teollisista valtioista.

Kaledonialaiset, piktit ja roomalaiset

Skotlannin kirjallinen historia alkaa, kun Rooman valtakunta saapui Brittein saarille. Roomalaiset antoivat Isolle-Britannialle latinankielisen nimen: Britannia tai Britannia Maior, 'Iso-Britannia'. Roomalaiset valtasivat ja hallitsivat nykyisen Englannin, Walesin ja Etelä-Skotlannin alueita. Forth-joen pohjoispuolella sijaitsi Kaledonia, maa, joka ei ollut kokonaan roomalaisten hallussa).

Roomalaisilla oli sotilasleirejä ja linnakkeita suuressa osassa Skotlantia. Klassisessa antiikissa roomalaiset nimesivät Caledonian asukkaat Caledoniiksi, "caledonialaisiksi". Myöhäisantiikin ja varhaiskeskiajan aikana Caledonian kansa oli pikttejä. Rooman armeija lähti Isosta-Britanniasta 5. vuosisadalla, ja tuohon aikaan Rooman armeija oli käynyt monia taisteluita pikttien kanssa.

Skotit, piktit ja saksit

Varhaiskeskiajalla piktit asuivat osassa maata, jonka nimi oli Pictland. Skotit tulivat Irlannista ja perustivat Dál Riatan kuningaskunnan. Osa Lounais-Skotlannista ja Pohjois-Irlannista oli osa Dál Riataa. Ihmiset siellä puhuivat vanhoja goidelilaisia kieliä. Saksit tulivat Manner-Euroopasta. Brittein saarilla heistä käytetään nimitystä anglosaksit. Kaakkois-Skotlannista tuli osa Northumbrian anglosaksista kuningaskuntaa. Heidän kielensä oli vanhaa englantia.

Pikttiläiset perustivat 9. vuosisadalla Alban kuningaskunnan Pictlandissa. Valtakunta alkoi Spey- ja Forth-jokien välisellä alueella. Pikttien kieli kuoli sukupuuttoon, ja 10. vuosisadan Alban kuningaskunnan asukkaat puhuivat goidelikieltä, skotlannin gaelia. Ajan myötä kuningaskunta kasvoi. Morayn ja Angusin maat tulivat osaksi kuningaskuntaa. Northumbrian pohjoisosat Forth-joen eteläpuolella tulivat osaksi kuningaskuntaa.

Ihmiset alkoivat rakentaa suuria kaupunkeja 10. vuosisadalla.

Norse

Norjalaiset (ja sittemmin norjalaiset ja tanskalaiset) hallitsivat suurinta osaa Skotlannin saarista yli neljänsadan vuoden ajan. Saarten kuningaskunta oli Skotlannin länsi- ja rannikkoalueilla sijainnut norjalainen kuningaskunta. He puhuivat vanhan norjan kieltä.

Norjalaisiin alueisiin kuuluvat Hebridit lännessä sekä Orkneysaaret ja Shetlandit pohjoisessa. Myös Mansaari oli osa saarten kuningaskuntaa. Saarilla on edelleen oma kulttuurinsa.

Itsenäisyyssodat

Skotlannin itsenäisyyssodat olivat useita sotaretkiä, joita käytiin Skotlannin ja Englannin välillä 1200-luvun lopulla ja 1300-luvun alussa.

Ensimmäinen sota (1296-1328) alkoi Englannin Edvard I:n hyökkäyksestä Skotlantiin vuonna 1296 ja päättyi Edinburghin ja Northamptonin sopimuksen allekirjoittamiseen vuonna 1328. Toinen sota (1332-1357) alkoi Edward Balliolin ja "perinnöttömien" Englannin tukemasta hyökkäyksestä Skotlantiin vuonna 1332 ja päättyi noin vuonna 1357 Berwickin sopimuksen allekirjoittamiseen.

Sodat olivat osa Skotlannin suurta kansallista kriisiä, ja niistä tuli yksi maan historian tärkeimmistä hetkistä. Molempien sotien päätyttyä Skotlanti oli itsenäinen kuningaskunta. Sodat olivat tärkeitä myös muista syistä, kuten pitkäjousen keksimisestä tärkeäksi aseeksi keskiaikaisessa sodankäynnissä.

Useat kuolemantapaukset perimysjärjestyksessä 1280-luvulla ja kuningas Aleksanteri III:n kuolema vuonna 1286 jättivät Skotlannin kruunun kriisiin. Hänen tyttärentyttärensä Margaret, "Norjan neito", nelivuotias tyttö, oli perillinen.

Englannin Edvard I ehdotti Margaretan isosetänä, että hänen poikansa (joka oli myös lapsi) ja Margaret menisivät naimisiin, mikä vakiinnuttaisi Skotlannin perimyslinjan. Vuonna 1290 Margaretin holhoojat suostuivat tähän, mutta Margaret itse kuoli Orkneysaarilla matkallaan Norjasta Skotlantiin ennen kuin hänestä tehtiin kuningatar tai hänen häitään voitiin pitää.

Koska selvää kruununperijää ei enää ollut, skotlantilaiset päättivät pyytää Englannin Edvard I:tä valitsemaan heidän kuninkaansa. Vahvin ehdokas oli Robert Bruce. Robert Brucella oli linnoja ympäri maata, ja hänellä oli oma armeija. Mutta Edward halusi valloittaa Skotlannin, joten hän valitsi heikomman ehdokkaan, joka oli John Balliol. Hänellä oli vahvin valtaistuinvaatimus, ja hänestä tuli kuningas 30. marraskuuta 1292. Robert Bruce päätti hyväksyä tämän päätöksen (hänen pojanpoikansa ja nimikaverinsa nousi myöhemmin valtaistuimelle nimellä Robert I).

Seuraavien vuosien aikana Edvard I yritti jatkuvasti heikentää sekä kuningas Johanneksen auktoriteettia että Skotlannin itsenäisyyttä. Vuonna 1295 Johannes solmi pääneuvonantajiensa suosituksesta liiton Ranskan kanssa. Tämä oli Auld Alliancen alku.

Vuonna 1296 Edward hyökkäsi Skotlantiin. Hän poisti kuningas Johanneksen vallasta ja pani hänet vankilaan. Seuraavana vuonna William Wallace ja Andrew de Moray kokosivat armeijan maan etelä- ja pohjoisosista taistelemaan englantilaisia vastaan. Heidän yhteisessä johdossaan englantilainen armeija kukistettiin Stirling Bridgen taistelussa. Lyhyen aikaa Wallace hallitsi Skotlantia John Balliolin nimissä valtakunnan suojelijana.

Edward saapui itse pohjoiseen ja kukisti Wallacen Falkirkin taistelussa vuonna 1298. Wallace pakeni, mutta luopui Skotlannin suojelijan tehtävästä. Hänen tilalleen nimitettiin John Comyn ja Robert Bruce. Vuonna 1305 englantilaiset ottivat Wallacen kiinni ja teloittivat hänet maanpetoksesta. Wallace väitti, ettei syyllistynyt maanpetokseen, koska hän ei ollut lojaali Englannille.

Helmikuussa 1306 Robert Bruce murhasi johtavan kilpailijan John Comynin kirkossa. Bruce otti kruunun, mutta Edwardin armeija valtasi maan jälleen kerran voitettuaan Brucen pienen armeijan Methvenin taistelussa. Huolimatta siitä, että paavi Klemens V oli julistanut Brucen ja hänen kannattajansa pannaan, hänen kannatuksensa vahvistui hitaasti, ja vuoteen 1314 mennessä johtavien aatelisten, kuten Sir James Douglasin ja Morayn jaarlin, avulla vain Bothwellin ja Stirlingin linnat olivat yhä englantilaisten hallinnassa.

Edward I kuoli Carlislessa vuonna 1307. Hänen perijänsä Edward II siirsi armeijan pohjoiseen murtaakseen Stirlingin linnan piirityksen ja ottaakseen jälleen vallan. Robert kukisti armeijan Bannockburnin taistelussa vuonna 1314 ja varmisti väliaikaisen itsenäisyyden. Vuonna 1320 Skotlannin aateliset lähettivät paaville kirjeen (Arbroathin julistus), joka auttoi osaltaan vakuuttamaan paavi Johannes XXII:n kumoamaan aiemman kirkonkirouksen ja peruuttamaan skotlantilaisten kuninkaiden Englannin kuninkaille antamat alistumisasiakirjat, jotta muut Euroopan maat voisivat tunnustaa Skotlannin itsenäisyyden.

Vuonna 1326 kokoontui Skotlannin ensimmäinen täysivaltainen parlamentti. Parlamentti muodostettiin aateliston ja papiston aiemmasta neuvostosta noin vuonna 1235, mutta vuonna 1326 burghien edustajat - burgh-komissaarit - liittyivät heihin muodostaakseen Kolmen osavaltion neuvoston.

Vuonna 1328 Edward III allekirjoitti Northamptonin sopimuksen, jossa julistettiin Skotlannin itsenäisyys Robert Brucen vallan alla. Neljä vuotta Robert Brucen kuoleman jälkeen vuonna 1329 Englanti hyökkäsi jälleen Skotlantiin ja pyrki nostamaan "oikean kuninkaan" - Edward Balliolin, John Balliolin pojan - Skotlannin valtaistuimelle, mikä käynnisti toisen itsenäisyyssodan. Sir Andrew Murrayn johtaman skotlantilaisten ankaran vastarinnan vuoksi yritykset saada Balliol valtaistuimelle epäonnistuivat. Edvard III menetti kiinnostuksensa Balliolia kohtaan sytytettyään satavuotisen sodan Ranskan kanssa. Vuonna 1341 David II, kuningas Robertin poika ja perillinen, pääsi palaamaan väliaikaisesta maanpaosta Ranskasta. Balliol luopui lopulta tyhjästä valtaistuinvaatimuksestaan Edwardille vuonna 1356 ennen kuin hän vetäytyi Yorkshireen, jossa hän kuoli vuonna 1364.

Kruunujen liitto

Vuonna 1603 Elisabet I, Englannin ja Irlannin kuningatar, kuoli. Skotlannin kuningas oli kuningattaren perillinen, ja Skotlannin Jaakko VI:sta (Skotlannin kuningatar Marian poika) tuli Englannin ja Irlannin kuningas. Jaakko VI ja minä (Skotlannin Stuartin suvusta) menivät Englantiin hallitsemaan hallitusta, eikä yksikään Skotlannin kuninkaista tullut Skotlantiin yli sataan vuoteen.

Yhdistynyt kuningaskunta

Vuonna 1707 Skotlanti ja Englanti yhdistettiin vuonna 1707 Union Act of Unionilla yhdeksi suureksi kuningaskunnaksi, Ison-Britannian kuningaskunnaksi. Kun Irlanti liittyi vuonna 1801, syntyi Yhdistynyt kuningaskunta. Skotlanti oli tärkeä osa Brittiläisen imperiumin kolonialismia ja imperialismia. Skotlantilaiset siirtolaiset muuttivat kaikkialle imperiumiin, ja sen seurauksena skotlantilaisia elää suuri diaspora eri puolilla maailmaa. Skotlantilainen valistus oli tärkeä osa valistuksen aikakautta. David Humen ja Adam Smithin kaltaiset filosofit johtivat skotlantilaista valistusta.

Sotilaat taistelivat Skotlannissa joissakin jakobitismin aiheuttamissa sodissa. Jakobiitit halusivat roomalaiskatolisen Stuartin suvun eikä protestanttisen Hannoverin suvun olevan Britannian ja Irlannin kuninkaita. Viimeinen maataistelu Isossa-Britanniassa oli Cullodenin taistelu vuonna 1745. Tuolloin hallituksen Britannian armeija pysäytti Charles Edward Stuartin johtaman katolisen kapinan. Skotlantilais- ja englanninkieliset siirtivät monet gaelinkieliset pois Skotlannin ylängön mailta, ja monet muuttivat Britannian imperiumiin ja Yhdysvaltoihin. 1800-luvulla Yrjö IV vieraili Skotlannissa. Sen jälkeen Skotlannista ja skotlantilaisesta kulttuurista tuli entistä suositumpia. Matkailu Skotlantiin alkoi 1800-luvulla.

Vuonna 1997 järjestetyssä kansanäänestyksessä Skotlannin äänestäjien enemmistö valitsi poliittisen hajauttamisen. Skotlannin parlamentti, Skotlannin hallitus ja Skotlannin pääministerin virka perustettiin vuonna 1999.

Yksi Skotlannin ensimmäinen ministeri Alex Salmond johti Skotlannin kansallisen puolueen Skotlannin hallitusta vuodesta 2007.Vuonna 2014 Skotlannin itsenäisyyskansanäänestys päättyi siihen, että enemmistö (55 prosenttia) äänesti Yhdistyneestä kuningaskunnasta itsenäistymistä vastaan. Nicola Sturgeonista tuli ensimmäinen ministeri 20. marraskuuta 2014.

 
Robert Bruce  


Skotlantilainen sotilas soittaa säkkipilliä  



 
Edinburghin linna seisoo sammuneen tulivuoren päällä.  


HMS Vanguard, kuninkaallisen laivaston ydinsukellusvene, Her Majesty's Naval Base Clydessa, Faslanessa.  

Kieli

Skotlannin viralliset kielet ovat englanti, skotlanti ja skotlannin gaelin kieli. Suurin osa Skotlannin asukkaista puhuu englantia, ja vain pieni osa, lähinnä läntisillä saarilla, puhuu skotlannin gaelia. Skotlannin gaelin kieli alkoi taantua myöhäiskeskiajalla, kun skotlantilaiset kuninkaat ja aateliset suosivat englantia.

 

Urheilu

Jalkapallo

Jalkapallo on Skotlannin suosituin urheilulaji. Kolmessa suuressa kaupungissa, Glasgow'ssa, Edinburghissa ja Dundeessa, on kaksi tai kolme suurta jalkapallojoukkuetta, ja useimmissa kaupungeissa on ainakin yksi joukkue. Skotlannin kaksi tunnetuinta joukkuetta tunnetaan nimellä "Old Firm". Ne ovat Celtic ja Rangers. Näillä kahdella glasgowilaisella seuralla on paljon historiaa, ja ne ovat kovia kilpailijoita, jotka usein aiheuttavat tappeluita, mellakoita ja jopa murhia fanien välillä. Rangers on maailmanennätyksen haltija, sillä se on voittanut eniten mestaruuksia kaikista jalkapallojoukkueista, tällä hetkellä 55.

Skotlanti voitti kodittomien maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2007 ja on nykyinen mestari voitettuaan ne elokuussa 2011. He voittivat Meksikon 4-3 Pariisissa, Ranskassa.

Muut jalkapalloseurat

Muut Skotlannin suurimmat seurat ovat Aberdeen, Hearts, Hibs ja Dundee United. Nämä joukkueet pelaavat tällä hetkellä Valioliigassa ja vievät yleensä eniten paikkoja liigan kuuden parhaan joukossa.

Joitakin muita skotlantilaisseuroja on Gretna, joka voitti kolme mestaruutta peräkkäin siirtymällä kolmannesta divisioonasta SPL:ään vain kolmessa kaudessa. Gretnalta loppuivat rahat, ja se lopetti toimintansa. Myös Raith Rovers, joka pelasi tunnetusti UEFA Cupin voittajaa Bayern Müncheniä vastaan. Bayern München pudotti Raith Roversin, mutta se johti puoliajalla 1-0. Queen of the south pääsi myös Eurooppa-liigaan päästyään Skotlannin cupin finaaliin 2008. he hävisivät Rangersille 3-2.

Scottish Premier League

Skotlannin jalkapallon ylin divisioona on nimeltään "Scottish Premier League" (tai SPL), ja sitä sponsoroi tällä hetkellä suuri skotlantilainen pankki Clydesdale Bank. Vuonna 2013 sen nimi muutettiin "Scottish Premiershipiksi".

Rugby

Vuosina 1925, 1984 ja 1990 Skotlanti voitti Five Nationsin Gran Slam -turnauksen voitettuaan kaikki neljä muuta joukkuetta - Englannin, Walesin, Irlannin ja Ranskan.

Golf

Golf on suosittu urheilulaji Skotlannissa. Se on ainutlaatuinen, sillä Skotlanti on golfin synnyinmaa. Se on varmaa, mutta yksityiskohtia ei tiedetä varmasti. On monia julkisia golfkenttiä, joilla ihmiset voivat pelata pientä maksua vastaan. Muualla maailmassa golf on varakkaiden peli.

Sandy Lyle oli ensimmäinen skotlantilainen golfari, joka voitti major-tittelin nykyaikana. Colin Montgomery on yksi parhaista pelaajista, jotka eivät ole koskaan voittaneet major-mestaruutta: Hän sijoittui viidesti toiseksi major-kilpailuissa.

Moottoriurheilu

Skotlanti on mukana myös moottoriurheilussa. Entinen F1-kuljettaja David Coulthard on voittanut Grand Prix -kisat kolmetoista kertaa. Jackie Stewart on kolminkertainen F1-maailmanmestari, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista kuljettajista. Jim Clark oli kaksinkertainen F1-maailmanmestari, ja häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista kuljettajista Fangion, Schumacherin ja Sennan ohella. Colin McRae oli myös vuoden 1995 rallin maailmanmestari.

Tennis

Skotlannista kotoisin oleva Andy Murray on tällä hetkellä Yhdistyneen kuningaskunnan paras tennispelaaja, ja hän on voittanut Yhdysvaltain avoimet tennisturnaukset ja Wimbledonin tennisturnauksen, jossa hänen voittonsa vuonna 2013 päätti 77 vuoden odotuksen brittiläisen miehen voitosta. Hän voitti myös olympiakultaa miesten kaksinpelissä Lontoon kesäolympialaisissa 2012. Hänen veljensä Jamie Murray on menestynyt kaksinpelaaja.

Elefantti Polo

Skotlanti oli maailmanmestari epätavallisessa lajissa, norsupallossa, vuonna 2004. Nepalin olympiakomitean olympialajiksi rekisteröimän Elefanttipallon keksi skotlantilainen Nathan Mochan vuonna 1983.

 
Molemmat faniryhmät Old Firm -ottelussa Celtic Parkilla.  

Perinteinen musiikki

Perinteisiä skotlantilaisia soittimia ovat säkkipilli, harmonikka, viulu, harppu ja tinapilli.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Yhdistynyt kuningaskunta