Camborne on kaupunki Cornwallin länsiosassa Englannissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se on Cambornen, Poolin ja Redruthin muodostaman taajaman länsireunalla. Kaupunki sijaitsee historiallisella tinan ja kuparin louhintavyöhykkeellä, ja sen näkyvä teollinen perintö vaikuttaa edelleen paikalliseen maisemaan ja kulttuuriin.

Cambornen väkiluku oli 20 010 vuoden 2001 väestönlaskennassa. Koko taajaman väkiluku oli 39 937, joten se on Cornwallin suurin taajama. Myöhemmissä väestönlaskennoissa ja väestöarvioissa luvut ovat muuttuneet jonkin verran, mutta kaupungilla on yhä merkittävä rooli alueellisena keskuksena.

Se ei ole enää teollisuuskaupunki, mutta Cambornen ja Redruthin alue oli aikoinaan yksi maailman rikkaimmista tinankaivosalueista. Camborne School of Mines perustettiin tänne 1800-luvulla kouluttamaan insinöörejä tinalouhoksiin, ja se sijaitsee edelleen kaupungissa. Koululla on pitkä historia kaivos- ja geotieteiden opetuksessa, ja se on ollut merkittävä osa alueen asiantuntemusta ja kansainvälistä yhteistyötä kaivannaisalan koulutuksessa ja tutkimuksessa.

Kaksi Cambornen kuuluisaa kaivosta olivat Dolcoath, "Cornwallin kaivosten kuningatar" (suljettu vuonna 1921), joka oli aikoinaan maailman syvin kaivos, ja South Crofty, Euroopan viimeinen toiminnassa ollut tinakaivos, joka suljettiin vuonna 1998. Kaivostoiminta muokkasi aluetta voimakkaasti: maisemaan syntyi kaivospatoja, patsaiden ja pyörösaantojen jäänteitä sekä tiivis työntekijäyhteisöihin liittyvä asutus.

Alueen kaivosperintö on tunnustettu kansainvälisesti: Cornwallin ja Länsi-Devonin kaivosten maisema (Cornwall and West Devon Mining Landscape) on merkitty UNESCO:n maailmanperintöluetteloon, mikä korostaa alueen historiallista ja kulttuurista merkitystä sekä edistää perinnön säilyttämistä ja matkailua. Paikallisia museoita, vierailukeskuksia ja uudistettuja kulttuuri- ja vapaa-ajan alueita on perustettu esittelemään kaivoshistoriaa ja tukemaan alueen elpymistä.

Jouluaattona 1801 Cambornen insinööri Richard Trevithickin rakentama höyrykäyttöinen maantieajoneuvo, Puffing Devil, liikkui Camborne Hillillä. Se oli maailman ensimmäinen itsekulkeva matkustajia kuljettava ajoneuvo ja merkittävä virstanpylväs varhaisen höyrytekniikan historiassa. Richard Trevithick on alueella laajalti muistettu ja arvostettu keksijänä ja insinöörinä; hänen perintönsä näkyy muun muassa paikallisissa muisto- ja juhlatapahtumissa. Tapahtumista on tehty paikallinen laulu, ja Trevithickin saavutuksia kunnioitetaan muun muassa vuosittaisilla juhlapäivillä, paraateilla ja höyrykoneralleilla.

Nyky-Camborne yhdistää perinteisen kaivosperinnön ja nykyaikaiset elinkeinot: matkailu, pienyritystoiminta, luovat alat ja palvelut ovat aiempien kaivosvuosien jälkeen tärkeitä työllistäjiä. Kaupungissa on edelleen rautatieyhteys (Cornish Main Line), joka yhdistää sen muihin Cornishin keskuksiin ja tarjoaa yhteydet mm. Redruthiin, Pooliin ja Penzanceen. Paikallinen infrastruktuuri ja kehityshankkeet pyrkivät monipuolistamaan taloutta ja parantamaan elinympäristöä.

Kaivosten sulkemisen jälkeen on ollut useita hankkeita ja yritysyrityksiä tutkia South Croftyn ja muiden kohteiden uudelleen avaamista tai alueen soveltamista moderniin kaivannais- ja uusiin teknologioihin. Samalla perintökohteita, kuten vanhoja kaivostorni- ja koneistohuonejäänteitä, on suojeltu ja kunnostettu kulttuuri- ja matkailukäyttöön.

Camborne tarjoaa vierailijoille mahdollisuuden tutustua kaivoshistoriaan opastetuilla kierroksilla, museoissa ja näyttelyissä sekä osallistua paikallisiin tapahtumiin, joissa korostuvat teollinen perintö ja yhteisön elämä. Kaupunki on esimerkki siitä, miten historiallinen teollisuusperintö voidaan yhdistää nykyaikaiseen elinvoimaisuuteen ja kestävään matkailuun.