Hiiliteräs tai tavallinen hiiliteräs on metalliseos. Se koostuu pääasiallisesti kahdesta alkuaineesta: raudasta ja hiilestä. Muita alkuaineita esiintyy yleensä vain niin pieniä määriä, etteivät ne merkittävästi muuta teräksen perusominaisuuksia. Ainoat muita elementtejä, joita tavallisessa hiiliteräksessä saa typellisesti olla, ovat mangaani (enintään 1,65 %), pii (enintään 0,60 %) ja kupari (enintään 0,60 %).
Hiilipitoisuuden vaikutus ja luokittelu
Hiilen määrä teräksessä määrää suurimman osan sen mekaanisista ominaisuuksista. Tyypilliset hiilipitoisuusluokat ovat:
- Vähähiilinen teräs: noin 0,02–0,25 % hiiltä. Tällainen teräs on pehmeää, hyvin muokattavaa ja helposti hitsattavaa. (linkit alkuperäiseen tekstiin: Vähähiilisellä teräksellä on samat ominaisuudet kuin raudalla).
- Keskihiilinen teräs: noin 0,25–0,60 % hiiltä. Hyvä kompromissi lujuuden ja muokattavuuden välillä; mahdollistaa myös lämpökäsittelyllä tapahtuvan lujituksen.
- Korkeahiilinen teräs: noin 0,60–1,0 % (joissain lähteissä jopa yli 1,0 %). Korkea hiilipitoisuus tekee teräksestä kovempaa ja lujempi, mutta samalla vähemmän sitkeäksi ja vaikeammin muokattavaksi.
Yleisesti hiilen lisääntyessä metalli kovettuu ja lujittuu, mutta muuttuu vähemmän sitkeäksi ja vaikeammin hitsattavaksi. Suurempi hiilipitoisuus voi myös laskea teräksen sulamispistettä ja yleensä heikentää sen tyypillistä korkealämpötilakestävyyttä.
Rakenne ja mikrorakenne
Hiiliteräksen mikrorakenne koostuu pääasiassa ferriitistä (lähes puhtaasta α-raudasta) ja pearliitistä (vaihtuvaa rauta/rauta-karbidi -rakennetta). Hiilipitoisuuden kasvaessa pearliitin ja sementiitin (Fe3C) osuus kasvaa. Lämpökäsittelyillä voidaan muodostaa myös martensiittia, mikä antaa erittäin korkean kovuuden mutta alhaisemman sitkeyden.
Lämpökäsittelyt
- Annealointi (jähmettys): pehmentää terästä, parantaa muokattavuutta ja poistaa jännityksiä.
- Quenching (vesi/öljyjäähdytys): kovettaa terästä muodostamalla martensiittia erityisesti keskihiili- ja korkeahiiliteräksissä.
- Temperointi: quenchauksen jälkeen tehtävä lämmitys, joka palauttaa osan sitkeydestä ja vähentää haurautta säätelemällä kovuutta.
Ominaisuudet käytännössä
- Mekaninen lujuus: kasvaa hiilipitoisuuden myötä.
- Kovuus: korkeampi hiili mahdollistaa suuremman kovuuden lämpökäsittelyllä.
- Sitkeys ja muovautuvuus: vähenevät hiilen lisääntyessä.
- Hitsattavuus: heikkenee korkeammilla hiilipitoisuuksilla; usein vaaditaan esilämmitystä ja/tai jälkikuumennusta halkeilun estämiseksi.
- Korroosionkestävyys: ei ruostumattoman teräksen tasolla — hiiliteräs ruostuu helposti ilman pintakäsittelyä tai suojausta.
- Työstettävyys: vaihtelee; matala hiili on helpommin muokattavaa, korkea hiili voi haastaa leikkuutyökalut ja vaatia erikoistyökaluja.
Käyttökohteet
Hiiliterästä käytetään laajasti sen edullisuuden ja monipuolisuuden vuoksi. Tyypillisiä käyttökohteita:
- Rakenteet ja rakennusmateriaali (palkit, pultit, teräslevyt)
- Koneenosat ja akselit (usein keskihiilisiä teräksiä)
- Junaraiteet, siltaosat ja muut kuormitettavat rakenteet
- Korkeahiiliset teräkset: työkaluterät, veitsenterät, jouset ja muut kovuutta vaativat osat
- Putkistot ja hitsatut rakenteet (matala- ja keskihiiliset lajit)
Yhteenveto
Hiiliteräs on yksinkertainen ja taloudellinen teräslaji, jonka ominaisuudet määräytyvät pääasiassa hiilipitoisuuden mukaan. Matalat hiilipitoisuudet antavat hyvän muokattavuuden ja hitsattavuuden, kun taas korkeammat pitoisuudet mahdollistavat suuren kovuuden ja lujuuden, mutta alentavat sitkeyttä ja vaikeuttavat käsittelyä. Oikealla koostumuksen ja lämpökäsittelyn valinnalla hiiliteräksestä saadaan moniin käyttötarkoituksiin sopivia materiaaleja.

