Seppä | henkilö, joka työskentelee raudan ja teräksen parissa

Forge

Raudan on oltava hyvin kuumaa, jotta sitä voidaan muotoilla vasaralla. Kuuma rauta kylmenee hyvin pian. Sepällä on vain muutama sekunti aikaa vasaroida rautaa, ennen kuin se on laitettava takaisin tuleen kuumenemaan.

Seppä on erityinen uuni metallintyöstöä varten. Siinä poltetaan hiiltä tai puuhiiltä erittäin kuumassa tulessa. Puhalluslaite työntää ilmaa takomoon, jotta tuli palaa kuumempana. Seppä laittaa rautakappaleet tuleen, jotta ne kuumenevat ja pysyvät kuumina, kunnes ne käytetään.

 

Tapoja vasaroida rautaa

Raudan muodon muuttaminen vasaralla ja lämmöllä onnistuu muutamalla tavalla. Tässä ovat tärkeimmät sepän käyttämät tavat:

• Taivuttaminen: kuumasta raudasta tehdyn kappaleen moukarointi, jotta se saadaan kaarevaksi tai kulmikkaaksi.
• Piirtäminen: kuumasta raudasta tehdyn kappaleen sivujen vasarointi, jolla kappaleesta tehdään pidempi ja ohuempi.
• Kuuman raudan kappaleen päähän vasaroiminen, jotta se lyhenee ja paksuuntuu.

Lyöntipistooli on työkalu, joka on kuin lyhyt rautakanki. Lyöntipuristimen pää on litteä.

• Lyönti: Seppä lyö lyönnillä kuuman raudan läpi, jolloin kuumaan rautaan syntyy reikä.

Taltta on työkalu, joka on kuin lyhyt rautakanki. Taltan pää on terävä leikkaamista varten.

• Leikkaaminen: taltan lyöminen kuumasta raudasta tehdyn kappaleen kyljen läpi kahden lyhyemmän kappaleen muodostamiseksi.
• Halkaisu: taltan lyöminen kuuman raudan päähän, jotta rautakepistä saadaan Y-muotoinen haarukka.
• Niittaus: Niitti on kuin konepultti, jonka molemmissa päissä on pää. Niittejä käytetään, jotta eri rautaosat pysyisivät yhdessä. Seppä tekee kuhunkin rautakappaleeseen reiän, johon hän haluaa kappaleiden yhdistyvän. Sitten niitti laitetaan reikiin, ja seppä vasaroi niittiä, jotta niitin molempiin päihin saadaan päät.
• Hitsaus: eri rautaosien muuttaminen yhdeksi rautaosaksi. Seppä tekee rautakappaleista niin kuumia, että ne melkein sulavat. Sitten hän laittaa kappaleet yhteen ja vasaroi niitä niin, ettei niiden yhteenliittämisestä jää viivaa. Hitsaaminen on sepän vaikeinta oppia ja tehdä.

 

Kova rauta ja teräs

Rauta on yksi 92 luonnon alkuaineesta.

Teräs on rautaa, jossa on hieman hiiltä (0,3-1,7 painoprosenttia hiiltä).

Kaikki metallit kovettuvat, kun seppä vasaroi tai taivuttaa niitä. Tätä kutsutaan "työkovettumiseksi". Jos seppä vasaroi tai taivuttaa metallinpalaa, joka on jo kovettunut, se halkeaa ja murtuu. Jotta työstökarkaistu metalli saataisiin jälleen pehmeäksi, jotta seppä voisi vasaroida ja taivuttaa sitä enemmän, seppä hehkuttaa metallin.

Raudan tai teräksen hehkuttamiseksi seppä lämmittää metallia, kunnes se ei enää vedä magneettia puoleensa, ja sen jälkeen metalli jäähtyy hyvin hitaasti. Seppä voi peittää kuuman metallin hiekalla, jolloin sen kylmeneminen kestää tunteja. Tämä tekee raudasta tai teräksestä hyvin pehmeää.

Teräs toimii aivan kuten rauta, kunnes seppä "lämpökäsittelee" teräksen. Tämä on erityinen tapa tehdä teräksestä ensin kuumaa ja sitten kylmää, jotta teräksestä tulee tarpeeksi kovaa terän terän (terän) pitämiseksi. Raudasta (eikä teräksestä) valmistettu terä tylsistyy hyvin pian eikä leikkaa. Hyvät terät (veitset, taltat, kirveet ja muut työkalut, joissa on leikkaava reuna) tehdään aina teräksestä, lämpökäsitellään ja teroitetaan.

Teräksen lämpökäsittelyssä seppä kuumentaa terästä, kunnes se ei enää vedä magneettia, ja jäähdyttää teräksen nopeasti. Seppä tekee tämän laittamalla kuuman teräksen vesiämpäriin ja liikuttelemalla sitä, kunnes se on kylmää. Tätä kutsutaan "sammuttamiseksi". Kun tämä on valmis, teräs on niin kovaa kuin se voi olla. Tämä kovuus voi tehdä teräksestä haurasta, joten jos joku lyö tai pudottaa sen, se voi särkyä kuin lasi.

Seuraava vaihe on teräksen "karkaiseminen", jotta se ei rikkoudu kuin lasi. Teräksen karkaisemiseksi seppä kiillottaa osan teräksestä, jotta se on sileää ja kiiltävää. Sitten seppä lämmittää terästä hitaasti tulessa. Kun teräksen lämpötila on 149-343 °C (300-650 °F), kiillotettu teräs muuttuu eriväriseksi. Nämä värit eivät hehku pimeässä, vaan ne näyttävät kiillotetun teräksen väriaineelta. Kun teräs kuumenee 300-650 asteen lämpötilasta, se muuttuu värejä: keltaiseksi, sitten ruskeaksi, sitten violetiksi ja sitten siniseksi. Keltainen tarkoittaa, että teräs on edelleen kovempaa, sininen tarkoittaa, että teräs on pehmeämpää (mutta edelleen kovaa). Kun teräs muuttuu sepän haluaman väriseksi, hän laittaa teräksen vesiämpäriin pysäyttääkseen muutoksen. Eri työkalut karkaistaan eri värisiksi, mutta se riippuu myös siitä, kuinka paljon hiiltä teräksessä on. Yleensä kivitaltat karkaistaan keltaisiksi ja puukirveet sinisiksi, mutta sepän on itse päätettävä.

Seppä ei vasaroi terän reunaa ohueksi. Seppä vasaroi teräksen niin, että terän reuna pysyy paksuna. Lämpökäsittelyn ja karkaisun jälkeen terän reuna hiotaan kivillä teräväksi.

Jos sepällä on rauta- tai teräskappale, mutta hän ei tiedä, kumpi se on, seppä voi lämpökäsitellä sen kuin teräksen. Jos siitä ei tule kovaa, se ei ole terästä. Rauta näyttää samoja karkaisuvärejä kuin teräs, mutta siitä ei tule kovaa.

Jos sepällä on vanha teräksinen työkalu ja hän haluaa vasaroida siitä uuden erilaisen työkalun, seppä hehkuttaa teräksen. Teräs on silloin hyvin pehmeää kuin rauta. Sitten seppä voi vasaroida siitä uuden työkalun, lämpökäsitellä ja karkaista sen ja tehdä siitä uuden, kovan teräksisen työkalun.

Sepän on oltava varovainen vasaroidessaan karkaistua terästä tai työstökarkaistua rautaa, koska pienet palaset voivat irrota ja lentää, ja ne voivat vahingoittaa hänen silmiään. Monet sepät käyttävät muovisia suojalaseja silmiensä suojaamiseksi.

 

Seppien tekemät tavarat

• Aseet
• Veitsi/veitset ja miekat
• Keihäänpäät
• Panssari
• Kypärät
• Kilvet
• Ketjupaitojen paidat
• Levyhaarniskat
• Työkalut
• Pikakirveet
• Vasarat
• Taltat
• Akselit
• Adzes
• hoes
• Lapiot
• Laitteisto
• Ovien ja laatikoiden kahvat
• Ovien saranat
• Koukut tavaroiden ripustamista varten
• Rakentamiseen käytettävät naulat

 

Historia

Ensimmäiset sepät olivat heettiläisiä. He alkoivat työstää rautaa työkaluiksi noin 1500 eaa. Seppien tekemät työkalut ovat muuttuneet hyvin vähän sen jälkeen.

Vuoden 1850 tienoilla maat, kuten Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta, kehittivät uusia tapoja valmistaa terästä ja työkaluja tehtaissa. Tehtaat valmistavat nyt työkaluja nopeammin ja halvemmalla kuin sepät. Nykyään seppiä on hyvin vähän maissa, joissa on paljon tehtaita.

Ne harvat sepät, joita vielä on maissa, joissa on paljon tehtaita, tekevät rautaa, joka on taidetta. Nämä sepät tekevät portteja, porraskaiteita sekä tuoleja ja pöytiä ulkotiloihin. Ihmiset ostavat tätä rautaa taiteena, koska jokainen kappale on erilainen kuin muut kappaleet.

 
Naisseppä Englannissa  

Kirjat

• Blandford, Percy W. (1988). Practical Blacksmithing and Metalworking, toinen painos. TAB Books, McGraw-Hill, Inc:n osasto. ISBN 0-8306-2894-0.
• Richardson, M.T. (1978). Practical Blacksmithing. Crown Publishers, Inc. LOC 77-94507.
• Weygers, Alexander G. (1997). The Complete Modern Blacksmith. Berkeley, Kalifornia: Ten Speed Press. ISBN 0-89815-896-6.