Carpetbagger on termi Yhdysvaltojen poliittisesta historiasta. Carpetbagger oli pohjoisen kansalainen, joka muutti etelään Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Tätä ajanjaksoa kutsutaan "jälleenrakennuskaudeksi". Termi liitettiin erityisesti 1865–1877 väliseen aikaan, jolloin liittovaltion joukkojen läsnäolo ja republikaanipuolueen valta-asema avasivat etelässä uusia poliittisia ja taloudellisia mahdollisuuksia.
Määritelmä ja sanan alkuperä
Sana "carpetbagger" viittaa halpoihin mattokasseihin (eräänlaisiin matkatavaroihin), joita monet tulokkaat kantoivat mukanaan. Termi oli pilkallinen ja kuvaa ulkopuolisuutta: pohjoislaisia pidettiin etelässä usein opportunisteina, jotka tulivat hyötymään sodan ja yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttamasta sekasorrosta. Se yhdistettiin ajatukseen, että tulijat olivat väliaikaisia, pinnallisia ja kiinnostuneita lähinnä omasta voitosta.
Rooli jälleenrakennuskaudella
Moneen tehtävään siirtyneet pohjoisen asukkaat toimivat eri tavoin. Heistä tuli poliitikkoja, valtion virkamiehiä, liikemiehiä, opettajia ja kirkonlähetyssaarnaajia. Useimmat olivat liittovaltion puolella ja tukivat republikaanien ohjelmaa etelässä. Tekemisen painopisteitä olivat muun muassa:
- mustien äänioikeuden ja kansalaisoikeuksien tukeminen;
- julkisten koulujen perustaminen ja koulutusjärjestelmien kehittäminen;
- taloudellinen kehitys, infrastruktuuri-investoinnit ja liiketoiminnan edistäminen;
- paikallisen hallinnon uudistaminen ja virkamiestason järjestelyt.
Mattopussittajat kannattivat yleensä toimenpiteitä, joilla pyrittiin demokratisoimaan ja nykyaikaistamaan etelää - kansalaisoikeuslainsäädäntöä, taloudellista kehitystä tukevia toimia ja julkisten koulujärjestelmien perustamista.
Esimerkiksi kongressiin valittiin jälleenrakennuskaudella useita pohjoisperäisiä republikaanipoliitikkoja – tekstissä mainittu "kuusikymmentä mattopussittajaa" viittaa tähän ilmiöön. Heidän joukossaan oli myös suurin osa etelän republikaanikuvernööreistä jälleenrakennuksen aikana. Monet carpetbaggerit pyrkivät luomaan liittovaltion tukeman hallinnon, joka suojelisi vapautettuja orjia ja edistäisi uudistuksia.
Vastustus ja seuraukset
Carpetbaggerit herättivät voimakasta vastustusta etelän valkoisessa väestössä. Usein heitä syytettiin hyväksikäytöstä, taloudellisesta riistosta ja oman vallan rakentamisesta paikallisten kustannuksella. Tämä vastustus ilmeni poliittisena vihanpidon lisäksi myös väkivaltana: valkoisten alueellinen historiankirjoitus, salaseurat (kuten Ku Klux Klan) ja "redeemers" (palautusliike) pyrkivät palauttamaan vanhat valta-asetelmat. Vihamielinen ilmapiiri ja poliittinen painostus johtivat lopulta siihen, että jälleenrakennuksen monet uudistukset kumoutuivat 1870-luvun lopulla, kun liittovaltion joukot vetäytyivät etelästä.
Historiallinen tulkinta
Historiankirjoituksessa carpetbaggerien maine on vaihdellut. Perinteinen eteläläinen tulkinta kuvasi heidät ulkopuolisina häiritsijöinä ja riistäjinä. Myöhemmät historiantutkimukset ovat kuitenkin korostaneet, että monet heistä edistivät merkittävästi julkisia palveluja, koulutusta ja kansalaisoikeuksia, ja että heidän työnsä vaikutukset olivat monimutkaisia: sekä edistäviä että paikoin itsekkäitä. Lisäksi on tärkeää huomata, että ilman paikallisten etelän mustien ja valkoisten "scalawagien" sekä liittovaltion tukea nämä uudistukset eivät olisi olleet mahdollisia.
Nykykäyttö
Alkuperäisestä historiallisesta merkityksestään termi on siirtynyt nykykieleen laajempaa poliittista kritiikkiä kuvaavaksi käsitteeksi. "Carpetbagger" yhdistetään edelleen usein opportunismiin ja ulkopuoliseen puuttumiseen paikalliseen politiikkaan. Nykyisin vastaavaa ilmiötä kuvaillaan myös nimellä laskuvarjoehdokas: poliittinen ehdokkaasta, joka pyrkii julkiseen virkaan kaukana kotiseudultaan ja jonka uskottavuudesta paikallisten silmissä saatetaan epäillä.
