Christian Heinrich Nebbien, joskus myös Heinrich Nebbien tai Henrik Nebbien, (22. syyskuuta 1778 Lyypekki - 2. joulukuuta 1841 Glogau, nykyinen Głogów, Puola) oli saksalainen maisema-arkkitehti, joka toimi pääasiassa Keski-Euroopassa 1800-luvun alussa. Hänen työnsä edustavat ajan suosimaa englantilaistyylistä puistomuotoilua, jossa korostuvat luonnonmukaiset muotokielet, mutkittelevat polut, vesiaiheet ja puuryhmitykset.
Elämä ja ura
Nebbienista on säilynyt vain rajallisesti yksityiskohtaista henkilötietoa. Hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän suunnitteli ja laati maisemasuunnitelmia suurille kartano- ja kaupunkipuistoille, jotka toteutettiin useiden vuosikymmenien aikana eri toimeksiantajille. Tyyliltään hän suosii englantilaistyylisiä, maisemallisia ratkaisuja, joissa tavoitteena oli luoda luonnon näköinen mutta hallittu ympäristö.
Merkittäviä töitä
Hänen tärkein hankkeensa oli Városliget-puisto Budapestin Andrássy utin päässä (1817). Nebbien laati puiston yleissuunnitelman, jolla sopeutettiin alueen aiemmin kosteaa maastoa julkiseksi kaupunkipuistoksi. Suunnitelmaan kuuluivat mm. polkuverkosto, vesialtaat ja puuryhmät, ja se loi perustan myöhemmälle puiston kehitykselle ja kaavoitukselle.
Muita hankkeita, joista hänet tunnetaan, ovat mm.:
- Betliarin kartanon puisto Slovakiassa (alueen puistohistoria ulottuu 1700-luvulle; Nebbienin osuus liittyy myöhempiin 1800-luvun alun muutoksiin ja suunnitelmiin).
- Slovakiassa sijaitsevan Dolná Krupán kartanon puisto (1813-1819);
- Puisto Martonvásárissa, Unkarissa.
Kirjallinen toiminta ja perintö
Nebbien kirjoitti myös käytännönläheisestä maatalouden tehostamisesta ja maanviljelyn menetelmistä kertovan teoksen, joka julkaistiin Prahassa vuonna 1835. Kirjoitus heijastaa ajan kiinnostusta maatalouden ja maisemanhoidon yhdistämiseen sekä maataloudellisen tuottavuuden parantamiseen.
Christian Heinrich Nebbienin työ vaikutti siihen, miten kartanoiden ja kaupunkien viheralueita suunniteltiin 1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä Keski-Euroopassa. Hänen suunnitelmansa yhdistivät käytännöllisyyden ja maisemallisen ulottuvuuden, ja monet hänen laatimansa tai hänen suunnitelmiinsa perustuvat puistot ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita nykypäivänäkin.