Pikkulepakko (Pipistrellus pipistrellus) – Euroopan yleisin lepakko

Pikkulepakko (Pipistrellus pipistrellus) — Euroopan yleisin lepakko. Pieni ruskea laji, joka asuu metsissä, viljelysmailla ja kaupunkien ullakoilla; tutustu elintapoihin ja kaikuluotausääniin.

Pikkulepakko, Pipistrellus pipistrellus, on pieni lepakko, jonka levinneisyysalue kattaa suurimman osan Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lounais-Aasiaa ja mahdollisesti myös Korean. Se on yksi Brittein saarten yleisimmistä lepakkolajeista.

Eläimen ruumiinpituus on yleensä noin 3,5–4,5 cm (joissain lähteissä jopa hieman yli 5 cm), siipien kärkiväli 19–25 cm ja paino tyypillisesti 3,5–8 g. Pikkulepakon turkki on ruskea, mutta sävy vaihtelee vaaleanruskeasta tummanruskeaan; vatsaosa voi olla vaaleampi. Silmät ovat pienet ja korvat suhteellisen lyhyet, mikä erottaa sen monista muista lepakkolajeista.

Elinympäristö ja levinneisyys

Pikkulepakko on sopeutunut monenlaisiin ympäristöihin. Se viihtyy metsissä, viljelysmailla, puistoissa, kosteikoilla ja kaupunkiympäristössä, jossa se usein nukkuu ullakoilla, rakennusten raoissa ja kattojen välitiloissa. Piilevä lisääntyminen onnistuu sekä luonnonkoloissa että ihmisen rakentamissa suojissa.

Ravinto ja saalistustapa

• Pikkulepakko on hyönteissyöjä: sen ravintoon kuuluu pääasiassa yöaktiivisia pieniä lentäviä hyönteisiä kuten moskiittoja, paarmoja, surviaissääskiä, kärpäsiä ja pieniä perhosia.
• Se metsästää yleensä reunavyöhykkeillä, pensaikoissa, puistokäytävillä ja vesistöjen äärellä. Laji voi hyödyntää myös katuvalojen ympäristöjä, joissa hyönteisiä on runsaasti.
• Saalistuksessa pikkulepakko käyttää kaikuluotausta: se navigoi ja paikantaa saaliin lähettämällä ultratason äänipulsseja ja vastaanottamalla niiden kaikun.

Kaikuluotaus ja lajinjakautuma

Vuonna 1999 piippisirri havaittiin koostuvan kahdesta erillisestä lajista erotettavissa olevien kaikuluotausäänten perusteella. Tavallinen pipistrelle (Pipistrellus pipistrellus) käyttää yleensä noin 45 kHz:n taajuusaluetta, kun taas sopraanopipistrelle (Pipistrellus pygmaeus) käyttää noin 55 kHz:n taajuutta. Sittemmin on todettu myös eroavaisuuksia ulkonäössä, elinympäristössä ja ravinnossa: esimerkiksi toinen laji voi suosia kosteikkojen ja vesistöjen läheisyyttä, toinen taas enemmän rakennettua ympäristöä.

Lisääntyminen ja elinkaari

• Parittelu tapahtuu yleensä myöhään kesällä tai syksyllä, ja naaras voi varastoida spermaa tai raskaaksi tulemisen ajoittuu niin, että poikaset syntyvät keväällä tai alkukesästä. Tämä viivästynyt hedelmöitys on yleinen sopeutuma kylmiin ilmastoihin.
• Yksi naaras synnyttää yleensä 1–4 poikasta (useimmiten 1–2 tai 2–3). Poikaset ovat syntyessään melko kevyitä mutta kasvavat nopeasti emon hoivan ja imetyksen avulla.
• Nuoret oppivat lentämään muutamassa viikossa, ja monet saavuttavat sukukypsyyden saman tai seuraavan vuoden aikana.

Käyttäytyminen ja sosiaalisuus

Pikkulepakot ovat pääasiassa yöaktiivisia. Ne viettävät päivän lepoasemissa pienissä ryhmissä tai suuremmissa keskittymissä, jotka voivat olla satojen yksilöiden keskittymiä erityisesti talvehtimis- tai lisääntymispaikoissa. Urosten ja naarasten sosiaaliset suhteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan.

Säilyminen ja uhkat

Useimmilla alueilla pikkulepakko on yleinen eikä lajia pidetä uhattuna (IUCN-luokitus yleensä Least Concern), mutta paikallisia uhkia on:

• pesäpaikkojen häviäminen korjausrakentamisen ja rakennusten muutosten myötä;
• esimerkiksi puiden kolojen ja vanhojen rakennusten kadotus;
• pestisitit ja saastuminen, jotka vähentävät hyönteisten määrää;
• valosaaste ja liikenne voivat heikentää saalistusalueita ja lisätä kuolleisuutta;
• häiriöt lisääntymis- ja talvehtimispaikoilla.

Monissa maissa lepakoita ja niiden pesäpaikkoja suojellaan laeilla; on tärkeää välttää pesien häiritsemistä erityisesti lisääntymiskaudella.

Miten ihmiset voivat auttaa

• Säilytä ja suojele vanhoja puita, kattoja ja ullakoita, joissa lepakot voivat pesiä.
• Asenna lepakkolaatikoita sopiviin paikkoihin ja varmista, että rakennusten korjaukset tehdään lepakoiden elinolot huomioiden.
• Vähennä torjunta-aineiden käyttöä ja pyri suosimaan luonnonmukaisempia viljely- ja puutarhakäytäntöjä, jotta hyönteiskanta pysyy runsaina.
• Vältä turhaa häirintää pesäpaikoilla ja kysy neuvoa paikallisilta luonnonsuojeluviranomaisilta, jos lepakot löytyvät asunnosta tai rakennuksesta.

Pikkulepakko on helposti lähestyttävä esimerkki lepakoiden ekologisesta merkityksestä: se syö runsaasti hyönteisiä ja auttaa pitämään hyönteispopulaatiot kurissa, mikä hyödyttää myös ihmistoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on tavallinen pipistrelle?

K: Missä piippisirriäistä tavataan?

Kysymys: Minkä kokoinen pipistrelle on?

Kysymys: Missä piippisirkku nukkuu?

Kysymys: Milloin kottarainen jaettiin kahdeksi lajiksi?

Kysymys: Millä perusteella piippisirkku jaettiin kahteen lajiin?

K: Mitä muita eroja kahden pipistrelle-lajin välillä on?

Hae kirjaimella