Bridge (korttipeli) – säännöt, huutokauppa ja peliohjeet
Contract bridge eli pelkkä bridge on korttipeli, jossa pelataan korttitemppuja. Peliä pelaavat kaksi paria: kumpikin pari istuu vastakkain pöydän ääreen, ja tavoitteena on yhdessä hankkia mahdollisimman monta temppua sekä onnistua huutokaupassa sovitussa sopimuksessa.
Pelipaikka ja välineet
Peliä voidaan pelata niin kasvokkain kuin verkossakin. Kasvokkain pelattaessa pöydän koko on tavallisesti noin 80–100 cm (32–40 tuumaa). Pöytä peitetään usein vihreällä kankaalla, jotta kortit eivät liuku, ja jotta jakaminen sekä korttien nostaminen on sujuvampaa. Korttipakka on tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita. Verkossa pelaajat istuvat virtuaalipöydän ääreen, jolloin samaa peruspeliä voidaan pelata maailmanlaajuisesti.
Pelaajat ja istuminen
Bridgeessä on neljä pelaajaa, jotka muodostavat kaksi paria. Parit istuvat vastakkain (istumajärjestys nimetään pohjoinen–etelä ja itä–länsi). Yleinen käytäntö on, että kumppanit kertovat toisilleen pelinsä strategiasta ja huutokauppasopimuksista ennen turnauksia sovittujen järjestelmien mukaisesti, mutta pelin aikana keskustelu on rajoitettu tai kielletty, jotta pelaaminen säilyy rehellisenä.
Pelin vaiheet
Yksi jaettava eli "kauppa" muodostuu neljästä päävaiheesta:
- Korttien jakaminen: Kortit jaetaan tasan neljään käteen, jokaiselle pelaajalle 13 korttia.
- Huutokauppa (tarjoaminen): Pelaajat huutavat vuorollaan tarjouksia, joissa ilmoitetaan haluttu pelitaso (1–7) ja mätä (♣ ♦ ♥ ♠ tai ilman mätää, "no trump"). Huutokaupalla päätetään, mikä pari yrittää täyttää sopimuksen ja kuka parin pelaajista on pelin "avas" eli pelin julistaja (declarer).
- Korttien pelaaminen: Julistaja asettaa kumppaninsa käden pöydälle näkyviin (dummy), ja toinen pari yrittää puolustaa. Pelaaja, joka aloittaa, johtaa ensimmäiseen temppuun; temppuja pelataan kunnes kädet loppuvat. Temppujen määrä määrittää, onko sopimus saavutettu.
- Pisteytys: Sopimuksen sisältö ja saavutettujen temppujen määrä määräävät pisteet. Pisteytyksessä otetaan huomioon myös alaveto-, pelitaso- ja slamit (suuret hupit), sekä mahdolliset rangaistukset ylityksistä tai alituksista. Kilpailuissa käytetään eri pisteytysjärjestelmiä, kuten IMP- tai matchpoint-laskentaa.
Huutokaupan periaatteet lyhyesti
Huutokauppa on bridge-pelin taktisesti tärkein osa. Tarjoukset ilmaisevat käsien vahvuuden ja mätäyhteensopivuuden. Tärkeitä käsitteitä:
- Arvon arvioiminen: Käsien arvo mitataan yleensä pisteinä (high-card points, HCP) ja väriyhteensopivuutta arvostetaan.
- Taso ja mätä: Tarjous koostuu numerosta (1–7) ja mädästä (♣ ♦ ♥ ♠ tai NT). Tarjous kertoo, kuinka monta temppua yli kuusi parin tavoittelee ja minkä mädän alla.
- Pelitasot: Pienemmät sopimukset (1–3) ovat yleensä pienempi riski, pelisopimukset (4♠, 4♥, 3NT ym.) tarjoavat suurempia pisteitä, ja slam-sopimukset (6 tai 7) tuovat paljon pisteitä mutta vaativat vahvan käden.
Pelin roolit: julistaja, dummy ja puolustajat
Kun huutokauppa päättyy, parin korkein tarjous määrittää sopimuksen ja julistajan. Julistaja pelaa omaa kättään ja kumppanin avoimeksi laitetun dummy-käden kortteja vasten. Kaksi jäljelle jäävää pelaajaa toimivat puolustajina yrittäen estää julistajaa saavuttamasta soviittua temppumäärää. Pelin edetessä käytetään taktisia päätöksiä kuten johtamisen valintaa, korttien houkuttelua (finesse) ja laskelmia temppujen maksimoimiseksi.
Missä bridgeä pelataan ja kilpailutoiminta
Miljoonat ihmiset pelaavat bridgeä klubeilla, turnauksissa, verkossa ja ystävien kanssa kotona. Se on yksi maailman suosituimmista korttipeleistä. Maailman bridgeliitto (World Bridge Federation) toimii kansainvälisen kilpailullisen bridgen hallintoelimenä ja järjestää suuria kilpailuja ja sääntöjä. Paikalliset bridgekerhot ja kansalliset liitot järjestävät kursseja ja turnauksia sekä tarjoavat aloitteleville pelaajille mahdollisuuden oppia pelin perusteet.
Pelietiketti ja oppiminen
Bridge vaatii reilua peliä ja hyvää etikettiä: korttien näyttäminen, keskustelun rajoittaminen pelin aikana ja täsmällisyys jaksojen sekä huutokauppojen aikana ovat tärkeitä. Uudet pelaajat aloittavat usein kursseilla ja harjoittelemalla yksinkertaisia huutokauppajärjestelmiä, minkä jälkeen siirrytään monimutkaisempiin sopimuksiin ja pelitekniikoihin. Verkossa on runsaasti materiaalia, ovatpa kyseessä opetusvideot, analyysityökalut tai peliseurat.
Bridge yhdistää matematiikkaa, logiikkaa, muistia ja yhteistyötä, mikä tekee siitä vaativan mutta palkitsevan harrastuksen kaikenikäisille. Aloittelijalle suositeltavaa on opetella perussäännöt, huutokaupan logiikka ja perusstrategiat ennen kilpailulliseen peliin osallistumista.
Ilmoittaja, lähellä kameraa, pelaa nuken kättä sekä omaa kättään.
Duplicate bridge
Useimmissa kerho- ja turnauspeleissä käytetään duplicate bridgeä, jossa kortteja ei jaeta uudelleen istunnon aikana. Useimmat tai kaikki pelaajat pelaavat samoja jakoja. Tämä mahdollistaa vertailevan pisteytyksen. Menetelmässä on yksi erityispiirre: parien välisessä kilpailussa kaikki laudat lasketaan yhtä monella pisteellä. Jokaisella laudalla (kädellä) on sama määrä pisteitä. Nämä pisteet jaetaan pisteiden mukaan. Tämä on perustavanlaatuinen ero duplicate bridgen parikilpailun ja rubber bridgen välillä.
Joukkueiden välisessä kaksinpelissä käytetään alkuperäistä pisteytysmenetelmää. Tämä johtuu siitä, että joukkueet pelaavat samoilla laudoilla kummassakin pöydässä, mutta pelaajien istumajärjestys on vaihdettu (N/S E/W:ksi ja E/W N/S:ksi). Näin ollen molemmat joukkueet pelaavat samaa laudan sarjaa.
Historia
Sillan varhaishistoria
Sitä pelataan tavallisilla 52 kortilla neljässä värissä. Peli kehittyi whististä, joka on suhteellisen vanha korttipeli. Bridge kehittyi vaiheittain noin vuodesta 1890 noin vuoteen 1930. Vaiheisiin kuuluivat bridge-whist ja huutokauppabridge, ja kehitys tapahtui pääasiassa New Yorkissa ja Lontoossa. Sanan "bridge" alkuperää tässä yhteydessä ei oikein tiedetä. Yksi mahdollisuus on, että se on peräisin John Collinsonin vuonna 1886 ilmestyneestä kirjasta Biritch, or Russian Whist.
Julkisuus 1930-luvulla
Sopimusbridgestä tuli yksi suosituimmista harrastuksista, kun Ely Culbertson, johtava amerikkalainen pelaaja ja järjestäjä, teki sen tunnetuksi. Englantilais-amerikkalaiset ottelut saivat valtavasti julkisuutta 1930-luvun sanomalehdissä, elokuvissa ja radiossa.
Soittotapa
Whistissä valttiväri valitaan sattumalta, kun taas bridgessä se valitaan "tarjoamalla". Valtti on kortti, joka voi voittaa minkä tahansa kortin kolmesta muusta väristä.
Whistissä voittajien oli saatava suurin osa tempuista (temppu on neljän kortin kierros), eli vähintään seitsemän temppua. Bridgessä pelaajat tekevät kuitenkin peräkkäin tarjouksia päättääkseen, mikä on "sopimus". Sopimus määräytyy viimeisen tarjouksen perusteella, ja se on jossakin neljästä väristä tai "ilman valttia" eli ilman valttiväriä.
Pisteytyssäännöt ja tarjousprosessi kehittyivät vaiheittain vuosien 1890 ja noin 1930 välillä. Yhden tason tarjoukset ovat tarjouksia, joilla tehdään vähintään seitsemän tikkiä. Seitsemän tason tarjoukset ovat tarjouksia tehdä kaikki kolmetoista tikkiä. Alin tarjous, jonka voi tehdä, on "yksi risti" ja korkein tarjous on "seitsemän ilman valttia".
Bridgen pisteytysjärjestelmä on paljon monimutkaisempi kuin whistin. Pohjimmiltaan se riippuu siitä, tekeekö ilmoittaja sopimuksensa vai ei. Jos hän ei tee, puolustava osapuoli kerää rangaistuspisteitä. Jos hän tekee sopimuksen, hänen puolensa voittaa pisteitä. Se, kuinka monta pistettä voitetaan tai menetetään, riippuu pisteytysjärjestelmästä (jota ei käsitellä tässä). Harold S. Vanderbilt oli avainasemassa pisteytysjärjestelmän suunnittelussa, ja vuonna 1927 New Yorkin Whist Club laati säännöstön sopimusbridgeä varten. Heistä ja lontoolaisesta Portland Clubista tulivat auktoriteetteja, jotka ohjasivat sääntöihin myöhemmin tehtyjä pieniä muutoksia.
Korttien pelaaminen on myös erilaista kuin whistissä. Tarjousvaiheen voittanut osapuoli pelaa niin, että vain yksi partneri ("ilmoittaja") hallitsee molempia käsiä. Hänen partneriaan kutsutaan nimellä "dummy", ja tämä käsi pelataan kuvapuoli ylöspäin pöydällä, jotta kaikki pelaajat näkevät sen.
Duplicate bridge
Kuten moni muukin pelimuoto, kaksoispelin idea keksittiin whistiä varten. Whist-ajoissa pohjoinen/eteläsuuntaiset parit istuivat koko ajan samoissa paikoissa, itä/länsisuuntaiset parit siirtyivät pöydissä ylöspäin ja laudat alaspäin. Tämä yksinkertainen liike keksittiin 1800-luvulla. Ensimmäisen duplikaattivistipelin järjesti "Cavendish" Lontoossa vuonna 1857, mutta se ei saanut jatkoa. Sitä pelattiin Chicagossa vuonna 1880, ja ensimmäisen kirjan siitä kirjoitti John T. Mitchell vuonna 1891. Hänen yksinkertainen menetelmänsä tunnetaan Mitchellin liikkeenä.
Ottelu Schwab Cupista, 1933. Pöydässä vasemmalta: Ely Culbertson, Lady Doris Rhodes, erotuomari eversti GGJ Walshe, Josephine Culbertson, "Pops" Beasley.
Matchpoints
Duplicate bridge pareille eroaa yhdellä tärkeällä tavalla rubber bridgestä tai team-of-four bridgestä. Duplicate Bridgessä jokainen käsi on tasavertainen, joten jokaisesta kädestä saa saman määrän pisteitä. Se on nykyään ylivoimaisesti suosituin bridgen muoto, mutta se muistuttaa vähiten alkuperäistä peliä.
Ottelupisteissä kaikki kädet tarjoavat saman määrän pisteitä, kun tulos lasketaan. Kullakin laudalla käytettävissä olevat pisteet ovat samat riippumatta siitä, tarjotaanko osittaiseen pistemäärään vai slamiin. Yhden ylätikin tekeminen enemmän kuin kaikki muut laudalla antaa saman tuloksen (top) kuin sellaisen slamin tekeminen, jota kukaan muu ei tarjoa.
Tällä on monenlaisia seurauksia. Aloittelijoille opetetaan edelleen alkuperäistä peliä, mutta suurin osa bridgestä on duplikaattia. Monet pelaajat eivät koskaan huomaa eroa, ja vain harvat ymmärtävät, miten tätä versiota pelataan eri tavalla kuin vanhempaa bridgeä.
Matchpoint-pisteytys
Taktiikan pääpiirteet ovat:
- Matchpoints
- Overtricksit ovat tärkeitä.
- Turvallisuuspeli laiminlyödään usein ylitemppujen metsästyksessä.
- Ohuita pelejä ja slampeja vältetään.
- Uhrauksia tehdään useammin; esimerkiksi 500 pisteen tappio kaksinkertaisella sopimuksella on hyvä tulos, jos vastustajat voivat saada 620 pistettä peliin.
- Rangaistuspotkut ovat yleisempiä. Esimerkiksi "maaginen 200" viittaa tilanteeseen, jossa haavoittuvan parin sopimus kaksinkertaistuu ja menee yksi alaspäin - 200 pistettä on parempi kuin lähes kaikki muissa pöydissä pelatut osittaiset sopimukset.
- Korkeamman pistemäärän omaavilla notrump- tai suurväreillä pelaaminen on tärkeää, sillä se voi johtaa 10 tai 20 lisäpisteeseen.
Edellä esitetyn vuoksi puolustukselle ja joskus jopa ilmoittajalle on usein epäselvää, mitkä ovat heidän tavoitteensa. Näin ollen ottelupistepelin hallitseminen vaatii lisätaitoja.
Esimerkki tarjoussekvenssistä
| West | North | Itä | Etelä |
| Pass | 1 sydän | Pass | 1 lapio |
| Pass | 2 ruutua | Pass | 3 pata |
| Pass | 4 pata | Pass | Pass |
| Pass |
Yllä olevassa esimerkissä Länsi oli jakaja ja tarjosi ensimmäisenä. Tarjouskilpailu etenee kuten kuvassa, ja etelästä tulee ilmoittaja 4 pata-sopimuksessa, ja hän tarjoaa ensimmäisenä pata. Idästä ja lännestä tulee puolustajat ja lännestä tulee avausjohtaja, pohjoisesta tulee nukke ja pata valttiväri.
Pohjois-etelä tarvitsee kymmenen tikkiä, kuusi tikkiä ja 4-tason tarjouksen.
Tarjouslaatikko, joka sisältää kaikki mahdolliset huutokaupassa tehtävät tarjoukset.
Mekaaninen käsittely
Useimmiten bridge on sosiaalinen peli, jota pelataan klubeilla. Useat pöydät pelaavat samaa käsien sarjaa, jolloin yksittäisten parien pisteet voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen. Jakaminen tapahtuu tietokoneavusteisesti. Pseudosattumanvarainen algoritmi määrittää kädet (kunkin pelaajan hallussa olevat korttisarjat). Tietokone on yhteydessä mekaaniseen laitteeseen, joka jakaa kortit ja antaa ne käsiin. Nämä asetetaan korttitauluihin. Tämän jälkeen pöydät asetetaan pöydille.
Aiheeseen liittyvät sivut
- American Contract Bridge League
- Alankomaat Bridge League
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on sopimus bridge?
V: Contract bridge eli pelkkä bridge on korttipeli, jota pelataan kahden pelaajaparin kesken.
K: Missä ihmiset voivat pelata bridgeä?
V: Bridgeä voi pelata klubeilla, turnauksissa, verkossa ja ystävien kanssa kotona.
K: Kuinka suuri pöydän pitäisi olla kasvokkain pelattavassa pelissä?
V: Kasvokkain pelattaviin peleihin sopiva pöydän koko on 80-100 senttimetriä (32-40 tuumaa) neliömetriä.
K: Miksi pöytä on yleensä päällystetty vihreällä kankaalla?
V: Vihreää kangasta käytetään estämään korttien liukuminen pöydän yli.
K: Kuka hallinnoi kansainvälistä kilpailullista bridgeä?
V: World Bridge Federation sääntelee kansainvälistä kilpailullista bridgen pelaamista.
K: Kuinka monta vaihetta kussakin pelin jakovaiheessa on? V: Jokaisessa jaossa käydään läpi neljä vaihetta - korttien jakaminen, huutokauppa (jota kutsutaan myös tarjoamiseksi), korttien pelaaminen ja tulosten pisteytys.
