Whist korttipeli – klassinen englantilainen neljän pelaajan peli

Whist on klassinen englantilainen korttipeli, jota pelattiin laajalti 1700- ja 1800-luvuilla.

Whistiä pelaa neljä pelaajaa. Pelaajat pelaavat kahdessa parissa, ja parit istuvat toisiaan vastapäätä. Pelaajat leikkaavat tai nostavat kortteja parien määrittämiseksi, ja kaksi korkeinta pelaa kahta matalinta vastaan. Tämän jälkeen pelaajat jakavat kortit. Toisin kuin sopimusbridgessä, tässä pelissä ei tehdä tarjouksia. Valtit ratkaistaan leikkaamalla korttipakkaa. Siksi peliä voivat pelata ihmiset, jotka eivät tiedä mitään nykyaikaisesta bridgen tarjoamisesta.

Vaikka säännöt ovat yksinkertaiset, tieteelliselle pelille on tilaa. Alun perin sitä pelattiin uhkapelinä klubeilla ja kahviloissa.

Perusidea ja tavoite

Whistin tavoitteena on voittaa mahdollisimman monta jaettua eli käden aikana pelattua ‘tikkiä’ parin voimin. Pelissä käytetään tavallisesti 52 kortin pakkaa ja jokaiselle pelaajalle jaetaan 13 korttia. Valtiksi tulee usein jakajan kääntämä ylimääräinen kortti tai kortti, joka asetetaan näkyviin jakamisen jälkeen.

Pelivuoro ja tikkien kulku

• Johtaminen: Pelaaja, jolla on edellisellä tikillä voittanut kortti, johtaa seuraavan tikkikierroksen eli hän aloittaa valitsemalla kortin, joka määrää seurattavan värin.
• Seuraaminen: Muut pelaajat yrittävät seurata johtavan kortin väriä, jos heillä on kortteja siitä väristä. Jos pelaaja ei voi seurata, hän voi hukkua eli pelata minkä tahansa kortin, mukaan lukien valtti.
• Voittaja: Tikki voittaa se pelaaja, jonka pelattu kortti on korkein johtaneessa värissä tai jonka valttikortti on korkein, jos joku pelaajista trumpittasi.
• Jakaminen seuraavalle: Tikin voittaja johtaa seuraavan tikkikierroksen.

Pisteytys ja pelin loppu

Yleisin pisteytystapa on laskea pisteet vain tikkien perusteella: pelissä katsotaan, kuinka monta tikkiä parisi voittaa ja pisteytetään kaikki tikit, jotka ovat yli kuuden. Esimerkiksi, jos pari voittaa yhdeksän tikkiä, he saavat 3 pistettä (9−6 = 3). Usein pelataan tiettyyn pistemäärään, esimerkiksi 5 pisteeseen (short whist) tai 10 pisteeseen (long whist).

Variantit: Historiallisesti on ollut myös lisäsääntöjä kuten honours (tietyt korkeat valttikortit antavat lisäpisteitä käynnin alkuun), mutta nykyaikaisissa harrastepötköissä honours-sääntöä käytetään harvemmin. Mikäli honours-sääntö otetaan käyttöön, sen tarkat pisteet kannattaa sopia etukäteen.

Jakaminen ja valtin määritys

Jakaja sekoittaa kortit ja antaa jokaiselle pelaajalle 13 korttia. Monissa perinteisissä muodoissa jakaja kääntää pakasta yhden kortin näkyviin korttien jakamisen jälkeen: tämän kortin väri on valtin väri koko kädessä. Sen jälkeen peli alkaa normaalisti.

Strategia ja vinkit

• Laske kortteja: pidä mielessä, mitä värejä kumppanisi ja vastustajasi ovat pelanneet — korttien laskeminen auttaa arvioimaan, koska kannattaa trumpata tai pelata tietyllä värillä.
• Johtaminen: johdolla voi yrittää antaa kumppanille mahdollisuus kehitellä tikkejä. Esimerkiksi avaus kuningas- tai ässävärillä voi kertoa vahvuudesta kyseisessä värissä.
• Signaalit: monet parit käyttävät yksinkertaisia signaaleja pelin sisällä (esim. korkea tai matala palautus) kommunikoidakseen kumppanin kanssa siitä, onko korttivarantoa tietystä väristä — signaalit tulee sopia pelin alussa, jos pelataan järjestelmällisesti.
• Vältä tarpeetonta trumpittamista: säästä valttisi tilanteisiin, joissa voit varmuudella voittaa tärkeitä tikkejä tai estää vastustajia saamasta helposti runsaasti tikkejä.

Historiallinen merkitys ja nykyaika

Whist oli 1700–1800-lukujen suosituin paripeli, ja siitä kehittyivät myöhemmin pelit kuten bridgen eri muodot. Se toimi sosiaalisena ja joskus myös uhkapeliympäristössä kotiklubeilla ja kahviloissa. Nykyään whistiä pelataan yhä harrastelijaporukoissa, historiallisten pelien ystävien keskuudessa ja verkkoversioina, mutta laajimmin on tunnettu siitä, että se loi perustan sopimusbridgen kehittymiselle.

Yhteenveto

Whist on selkeä, nopea ja sosiaalinen korttipeli, joka sopii hyvin neljän pelaajan ryhmässä pelattavaksi. Perussäännöt on helppo oppia: jakaudutaan, määräytyy valtti, seurataan väriä ja kerätään tikkejä. Sääntöihin voi lisätä pieniä variantteja ja strategisia elementtejä, jolloin peli tarjoaa myös syvyyttä ja taktista ajattelua.

Hae kirjaimella