Sohva, sohva tai setti on huonekalu, joka on suunniteltu useamman kuin yhden henkilön istuimeksi. Siinä on yleensä molemmilla puolilla paikka, johon käsivarsi voi nojata. Sohvia on yleensä olohuoneessa tai television edessä.

1600- ja 1700-luvuilla sohvalla tarkoitettiin pitkää, ylöspäin suuntautuvaa istuinta, jolla voi levätä. Toinen pää kallistui riittävän korkealle, jotta pää saattoi levätä. Joissakin 1700-luvun lopun sohvissa oli osittain toista sivua pitkin kulkeva käsivarsi, ja tällaista sohvaa valmistettiin edelleen Englannissa. Kreikkalaisissa paikoissa oli virtaavia malleja, joissa oli kaikenlaisia tyylikkäitä värejä. Monissa niistä oli käärityt päät ja lyhyet jalat. Myöhemmin sohvan otti viktoriaanisen ajan aikana haltuunsa pehmustettu sohva.

Historia lyhyesti: Sohvan esiasteita on ollut antiikin Kreikassa ja Roomassa, missä ruokailu- ja lepotilat muodostettiin pitkistä penkeistä ja divaneista. Lähi-idän diwan-tyyppiset istuimet vaikuttivat myös eurooppalaiseen muotoiluun. 1600–1700-luvulla kehitettiin erilaisia leposohvia ja chaise longue -tyyppisiä istuimia. 1800-luvulla pehmustetut sohvat yleistyivät, ja teollinen valmistus mahdollisti erilaisten muotojen ja tyylien massatuotannon 1900-luvulla. Modernina aikana sohvat ovat muotoutuneet modulaarisiksi, toiminnallisiksi (esim. vuodesohvat) ja materiaaleiltaan moninaisiksi.

Sohvan tyyppejä ja muotoja:

  • Chesterfield: syvä nappitus, usein nahkaa; tunnistettava klassinen tyyli.
  • Loveseat: pieni kahden istuttava sohva pariskunnille tai pieniin tiloihin.
  • Divaani / divan: ilman selkänojaa tai yhdellä korokkeella varustettu leposohva.
  • Sectional / kulmasohva: useasta osasta koostuva sohva, jota voi järjestää eri tavoin.
  • Vuodesohva / sohvasänky: monikäyttöinen sohva, josta saa lisävuoteen.
  • Futoni: kevyt, usein helposti muunneltava sohva, joka voi toimia patjana.
  • Settee: hieman korotettu tai koristeellinen pienempi sohva, perinteisempi muoto.

Materiaalit ja täytteet: Sohvien rungot valmistetaan tyypillisesti massiivipuusta, vanerista tai metallista. Istuinalustassa käytetään jousitusta (sinuous-jouset tai kotelojouset), vaahtomuovia (erilaiset tiheydet), höyhen- tai untuvatäytteitä ja synteettisiä kuituja. Verhoilussa yleisiä materiaaleja ovat luonnonnahka, keinonahka, puuvilla, villa, polyesteri ja tekniset kankaat, jotka kestävät kulutusta ja likaa.

Tyylit: Sohvien ilme vaihtelee klassisesta ja koristeellisesta moderniin ja minimalistiseen. Tunnettuja tyylejä ovat mm. viktoriaaninen, chesterfield, art deco, mid-century modern ja skandinaavinen. Nykytrendissä korostuvat usein selkeät linjat, modulaarisuus ja monikäyttöisyys.

Sopiva koko ja mitoitus: Ennen sohvan ostoa on hyvä mitata huone ja kulkureitit (ovien, hissien ja portaiden leveys). Tavallisen kolmen istuttavan sohvan leveys on usein 180–220 cm; parvekkeelle tai pieneen asuntoon sopii 2-istuttava tai loveseat. Huomioi istuinkorkeus (yleensä 40–50 cm), syvyys (syvemmät sohvat sopivat rentoutumiseen, matalammat istumiseen) ja käsinojan sekä selkänojan korkeus.

Valintakriteerit ostajalle:

  • Mittaa tila ja kulkuväylät.
  • Arvioi käytön luonne: päivittäinen TV-ruokailu vai juhlava olohuoneen sohva?
  • Tarkista rungon materiaali (esim. höylätty tai kiln-kuivattu massiivupuu kestää parhaiten).
  • Tarkista jousitus ja vaahtomuovin tiheys (kestävyys ja mukavuus).
  • Valitse verhoilu tarpeen mukaan: helppo puhdistaa materiaali lemmikkiperheeseen, hengittävä kangas kuumille alueille, nahka tyylin ja helpon pyyhittävyyden vuoksi).
  • Kiinnitä huomiota takuun pituuteen ja korjattavuuteen (irrotettavat päälliset helpottavat puhtaanapitoa).

Hoito ja ylläpito: Pöly kannattaa imuroida säännöllisesti, irrotettavat päälliset pestä valmistajan ohjeen mukaan ja tyynyt kiertää / täyttää uudelleen kulumisen tasaamiseksi. Nahkasohvaa kannattaa hoitaa nahkalle tarkoitetulla aineella ja suojata suoralta auringonvalolta estämään haalistumista. Tahroja voidaan hoitaa nopeasti, ja pintavahinkoja korjataan alan ohjeilla tai ammattilaisella.

Ekologisuus ja kestävyys: Yhä useampi valmistaja tarjoaa ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja: sertifioitua puuta (esim. FSC), kierrätettyä täytettä ja haitattomia verhoilukankaita (esim. OEKO-TEX-sertifioidut materiaalit). Kestävällä rakenteella ja laadukkailla materiaaleilla varustettu sohva on pitkäikäisempi ja ekologisempi valinta kuin nopeasti vaihdettava huonekalu.

Sohvan sijoittaminen ja somistus: Sohva voi olla huoneen keskipiste, mutta sen sijoittelussa kannattaa huomioida kulkureitit, valaistus ja muita huonekaluja kuten ruokapöytä tai televisio. Tyynyillä, peitoilla ja matoilla voi helposti muuttaa sohvan ilmettä ja lisätä käyttömukavuutta.

Yhteenveto: Sohva on sekä käytännöllinen että estetiikan elementti kodissa. Sen historia ulottuu antiikin ajoista nykypäivän modulaarisiin ja monikäyttöisiin ratkaisuihin. Oikean sohvan valinta perustuu tilaan, käyttötarkoitukseen, materiaaleihin ja omaan tyyliin — sekä huolelliseen mittaamiseen ja hoitoon, jotta sohva kestää käytössä pitkään.