Kroatian kevät

Liikkeen poliittiset vaatimukset

Maspok käytti Jugoslavian liittovaltiota vastaan hyökätessään kolmea perusasiaa: Kroatian matkailuteollisuudesta saamien tulojen jakaminen Jugoslaviassa, Kroatian rahoitusosuus Jugoslavian alikehittyneiden tasavaltojen rahastoon ja kysymys Kroatian virallisesta kroaatin kielestä Kroatiassa. Maspok vaati kroaatin kielen tunnustamista Kroatian viralliseksi kieleksi ja sen yksinomaista käyttöä koulutuksessa, tiedotusvälineissä ja valtion asioissa, mikä merkitsi serbin kielen karkottamista Kroatiasta. Maspok korosti kroaattien ja heidän kulttuurinsa erityisluonnetta sekä kroaattien ja muiden etnisten ryhmien ja etnisten vähemmistöjen välisiä sivistyksellisiä ja kulttuurisia eroja Jugoslaviassa. Liike, jota kroaatit tukivat laajasti, vaati erillistä kansallista kroatialaispankkia, kroatialaisarmeijaa ja Jugoslaviasta erillistä Kroatian edustajaa Yhdistyneissä Kansakunnissa. Matica hrvatska (kroatialainen kulttuurijärjestö) ja Hrvatski tjednik (kroatialainen viikkolehti) menivät niin pitkälle, että ne julkaisivat perustuslakiluonnoksen uudesta Kroatian valtiosta. Matica hrvatska julkaisi (marraskuussa 1971) täydellisen luettelon Maspokin vaatimuksista: Kroatia määritellään vain kroaattien valtioksi, Kroatian edustaja Yhdistyneissä Kansakunnissa, Kroatian keskuspankki ja kansallinen valuutta, Kroatian armeija ja kroatialaiset varusmiehet, jotka palvelevat vain Kroatian armeijassa, armeijassa käytettävä kroaatin kieli, Kroatian valtion asiat, koulutus ja tiedotusvälineet. Matica hrvatska, Maspok-liikkeen huipentuma-aikaan, peruutti serbokroaatin sanakirjan laatimisen ja hylkäsi Novi Sadin sopimuksen (yhteisestä serbokroaatin kielestä). Novi Sadin sopimukseen perustuva serbokroaatin kielen ortografia korvattiin S. Babicin, B. Finkan ja M. Mogusin laatimalla kroaatin kielen ortografialla, jonka Matica hrvatska painoi samana vuonna 1971. Zagrebin yliopisto antoi laajaa ja julkista tukea Maspokin poliittisille vaatimuksille. Zagrebin yliopiston opiskelijat järjestivät Kroatiassa joukkomielenosoituksia ilmaistakseen tukensa Maspokille.

Maspokin kehitys ja loppuminen

Joidenkin historioitsijoiden mukaan Maspok oli Ustaše-kapinallisryhmä Jugoslaviassa, jota Kroatian kommunistisen liiton poliittinen johto Savka Dabčević-Kučar, Miko Tripalo ja Pero Pirker opastivat, suojelivat ja tukivat. Oli joitakin todisteita siitä, että Dabcevic-Kucar ja Tripalo tekivät yhteistyötä Ustaše-johdon kanssa ulkomailla ja työskentelivät Ustaše-ohjeiden mukaisesti Jugoslavian valtion tuhoamiseksi. Tuolloin Kroatian kommunistiliiton pääsihteeri Miloš Žanko tuomitsi julkisesti Matica hrvatskan, Dabčević-Kučarin, Tripalon ja Pirkerin tuhoisan nationalismin. Žanko syytti Kroatian kommunistien kymmenennessä täysistunnossa (tammikuussa 1970) Dabčević-Kučaria, Tripaloa ja Pikeriä väittäen, että nämä kolme työskentelivät yhdessä Matica hrvatskan kanssa Jugoslavian sosialismia vastaan ja Jugoslavian horjuttamiseksi. Josip Brozin hyväksynnällä ja Bakarićin avustuksella Žanko erotettiin Kroatian kommunistiliitosta samassa täysistunnossa. Maspokia vastustivat voimakkaasti myös Zagreb Praxis -ryhmän jäsenet (erityisesti Rudi Supek ja Milan Kangrga).

Joitakin vähäisiä serbien vastaisia toimia Kroatiassa osoitettiin häpäisemällä tai tuhoamalla kyrillisiä kylttejä ja puhkeamalla väkivaltaa jalkapallo-otteluissa. Kroatian johto vakuutti Brozille, että heillä oli tilanne hallinnassa. Kun Broz vieraili Kroatiassa heinäkuussa 1971, Kroatian hymni soitettiin Jugoslavian hymnin jälkeen.

Josip Broz tukahdutti Maspokin ja teki samalla suuren myönnytyksen Kroatian nationalismille. Broz salli kroaatin kielen käytön Kroatiassa ja konfederalisoi Jugoslavian perustuslain vuonna 1974 antamalla Jugoslavian tasavalloille veto-oikeuden, kun ne lopulta yrittivät muuttaa perustuslakia. Vuoden 1974 Jugoslavian perustuslaki aiheutti suurta tyytymättömyyttä ja huolta Jugoslavian serbeissä. Kroatian kommunistiliiton johto, Dabčević-Kučar, Tripalo ja Pirker, joutuivat eroamaan valtiollisista ja kommunistiliiton viroistaan, ja osa Maspokin johtajista pidätettiin ja vangittiin. Pidätettyjen Maspok-johtajien joukossa olivat Franjo Tuđman ja Bruno Bušić.

Brozin harjoittama serbialaisten akateemikkojen ja muiden Jugoslavian tasavaltojen liberaalien vainoaminen.

Vuoden 1972 aikana. Broz poisti politiikasta ja valtion asioista serbialaiset kommunistit Marko Nikezićin ja Latinka Perovićin, slovenialaisen Stane Kavčičin ja makedonialaisen Krste Crvenkovskin. Historioitsijoiden mukaan for-life Jugoslavian presidentin hallituskaudella olivat vaarallisempia jugoslavialaisia liberaaleja kuin Kroatian Maspok.

Lohduttaakseen kroatialaisia nationalisteja Broz vainosi serbialaisia akateemikkoja, jotka korostivat serbien alisteista asemaa Jugoslaviassa. Kaksi johtavaa serbialaista intellektuellia, Dobrica Ćosić (tunnettu serbialainen kirjailija) ja Mihailo Đurić (Belgradin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori), kyseenalaistivat albaanien autonomian oikeutuksen historiallisessa serbialaisessa maakunnassa Kosovossa ja kysyivät, miksi Kroatian serbeillä ei ollut minkäänlaista autonomista asemaa ja miksi Vojvodinalla oli autonominen asema huolimatta siitä, että enemmistö asukkaista oli serbejä. Brozin hallinto tuomitsi nämä kaksi älymystön jäsentä julkisesti ja heitä vainottiin. Professori Đurić, joka näki maspok-nationalismin ja separatismin kiihtymisen Kroatiassa, varoitti, että tuolloin Serbian asema Jugoslaviassa oli erittäin syrjivä ja että Serbiaa syytettiin armottomasti ja epäoikeudenmukaisesti siitä, että se kannatti keskittämistä ja yhtenäisyyttä. Đurić varoitti lisäksi, että oli kiellettyä esittää kysymyksiä niiden henkilöiden vastuusta, jotka syyllistyivät serbien kansanmurhaan itsenäisessä Kroatian valtiossa toisen maailmansodan aikana. Hän sanoi, että Serbian sosialistisen tasavallan rajat eivät ole Jugoslavian serbien kansallisia eivätkä historiallisia rajoja. Professori Đurićin oikeudenkäynti ja tuomio olivat osa Brozin hallinnon poliittista tasapainoa Maspokin toiminnan huipentuessa Kroatiassa ja Maspokin johtajien oikeudenkäynnin ja vangitsemisen aikana.

Kroatian kevät ja Jugoslavian hajoaminen

Kroatian keväällä oli merkittävä rooli Jugoslavian perustuslain laatimisessa vuonna 1974. Perustuslaki halvaannutti Jugoslavian liittovaltion vallan siirtämällä valtion hallintovallan Jugoslavian tasavalloille. Perustuslaki, joka ei ollut riittävän selkeä ja joka oli jo valmiiksi tulos kompromisseista tasavaltojen ja maakuntien eri kansallismielisten ryhmien kanssa, oli suunnitelma irtautumiselle.