D-duuri: sävellaji, asteikko ja suhteellinen molli (h-molli)
D-duuri: selkeä opas sävellajiin, asteikkoon ja suhteelliseen h-molliin — teoriaa, käytännön esimerkkejä ja musiikillisia modulaatioita Chopinista Debussyyn.
D‑duuri on D‑sävelen ympärille rakennettu duuriasteikko. Sen etumerkintä on kaksi ristiä (F♯ ja C♯). Asteikon nuotit ovat D – E – F♯ – G – A – H – C♯ – D (suomenkielisinä nimityksinä D – E – Fis – G – A – H – Cis – D).
Sen suhteellinen molli on h-molli, ja sen rinnakkaismolli on d-molli. Perussoinnut (I, IV ja V) ovat D (D–F♯–A), G (G–H–D) ja A (A–C♯–E), ja sävellajin kuudes aste muodostaa suhteellisen mollin (h-molli).
Asteikko ja teoria
Asteikon tetrachordit ja intervallit: D‑duuri koostuu nuoteista, joiden väliset intervallit ovat koko‑puolikuu‑koko‑koko‑puoli‑koko (W‑H‑W‑W‑H‑W). Yleisimmät harmoniset käyttömuodot sisältävät peruskolmisoinnut, käänteet sekä asteikon asteisiin perustuvat laajemmat sointukulut (esim. I–IV–V–I).
Ominaisuudet ja käyttö käytännössä
D‑duuria pidetään yleisesti kirkkaana ja avoimena sävellajina. Se sopii erityisesti jousi‑ ja puhallinsoittimille: viululla D‑ ja A‑avoimet kielet tekevät D‑duurista soittoteknisesti miellyttävän ja resonanssirikkaan. Barokin ajoilta lähtien D‑duuri on ollut suosittu myös trumpetin ja orkesterin juhlallisissa avauksissa.
Esimerkkejä sävellyksistä
- Pachelbel — Canon in D (klassinen ja laajalti tunnettu esimerkki D‑duurin käytöstä)
- Ludwig van Beethoven — Viulukonsertto D‑duuri, op. 61
- Pyotr I. Tšaikovski — Viulukonsertto D‑duuri
- Johann Sebastian Bach — Brandenburgin konsertto nro 5 (D‑duuri)
- Georg Friedrich Händel — Water Music (sisältää tunnettuja jaksoja D‑duurissa)
D‑duuri esiintyy monissa eri tyylilajeissa ja historiallisissa käytännöissä; sen sävymaailma ja soittotekniset edut selittävät osaltaan sen suosioita erityisesti konsertto‑ ja orkesterikirjallisuudessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on D♭-duuri?
V: D♭-duuri on duuriasteikko, joka perustuu nuottiin D♭.
K: Kuinka monta desiä on D♭-duurin sävelasteikossa?
V: D♭-duurin sävellajissa on viisi desiä.
K: Mikä on D♭-duurin suhteellinen molli?
V: D♭-duurin suhteellinen molli on h♭-molli.
K: Mikä on D♭-duurin rinnakkaismolli?
V: D♭-duurin rinnakkaismolli on d♭-molli, mutta se korvataan yleensä c♯-mollilla, koska d♭-mollissa on kahdeksan desiä, mikä tekee sen käytöstä epäkäytännöllistä.
Kysymys: Mihin sävellajiin Chopin moduloi D-duuri Preludi nro 15:ssä keskiosassa?
V: Chopin moduloi cis-molliin D-duuri Preludi nro 15:n keskiosassa.
K: Miksi Chopin siirtyy Dis-duuriin Fantaisie-impromptun keskiosassa?
V: Chopin siirtyy Fantaisie-Impromptun keskiosassa D-duuri-sävyyn, koska cis-mollissa on liikaa teriä, mikä tekee sen käytöstä epäkäytännöllistä.
Kysymys: Mihin sävellajiin Antonín Dvořákin Uuden maailman sinfoniassa hän siirtyy hitaan osan merkittävään jaksoon?
V: Antonín Dvořák siirtyy cis-molliin Uuden maailman sinfonian hitaassa osassa olevaa merkittävää jaksoa varten.
Etsiä