D♭-molli — teoreettinen sävellaji ja sen enharmoninen vastine c♯-molli
D♭-molli — teoreettinen sävellaji ja sen enharmoninen vastine C♯-molli. Historiaa, notaatio-ongelmat, teoreettinen analyysi ja esimerkit Mahlerista ja Brucknerista.
D♭-molli on teoreettinen sävellaji, jonka perustaääni on D♭. Sitä käytetään harvoin käytännön nuotinnuksessa, koska sen kirjoittaminen vaatii poikkeuksellisen monta alterointimerkkiä: D♭-mollin perusavainmerkintä sisältää seitsemän desiä (B♭, E♭, A♭, D♭, G♭, C♭, F♭) ja tavallisessa luonnollisessa molliasussa tarvitaan lisäksi vähintään yksi kaksoisdesi (B♭♭) kuudennelle asteelle. Tämän vuoksi sävellajista käytetään käytännössä lähes aina sen enharmonista vastinetta c♯-mollia, joka genreen ja nuotinnettavuuteen nähden on selkeämpi (c♯-mollin avainmerkintä on neljä ristiä).
Nuottimerkintä ja asteikot
D♭-mollin luonnollisen molliasun asteikot kirjoitettaisiin kirjaimellisesti seuraavasti: D♭ – E♭ – F♭ – G♭ – A♭ – B♭♭ – C♭ – D♭. Harmonisessa mollissa seitsemäs aste korotetaan C♭ → C♮ (eli käytetään luonnastusmerkkiä C:lle avainmerkinnässä olevasta C♭:stä), ja melodisessa mollissa nousevasti korotetaan sekä kuudes että seitsemäs aste: B♭♭ → B♭ ja C♭ → C♮ (tällöin tarvitaan luonnastusmerkkejä ja kaksoisdesien poistoa avainmerkinnasta). Nämä lisämerkinnät tekevät nuotinnuksesta kömpelön ja vaikealukuisen verrattuna c♯-molliin, jossa vastaavat sävelet esitetään selkeämmin terävinä.
Miksi c♯-molli on käytännöllisempi
- Avainmerkintä: c♯-mollissa avainmerkintä on vain neljä ristiä, kun taas D♭-mollissa olisi seitsemän desiä ja lisäksi kaksoisdesiä tarvitaan usein sävelten oikeaan kirjaukseen.
- Yhtenäinen kirjaustapa: harmonian ja melodian esittäminen vaatii vähemmän etumerkkejä, mikä parantaa nuotin luettavuutta niin orkesterissa kuin yksinsoitossakin.
- Julkaisu- ja soitannolliset syyt: monet instrumentit ja käytännöt suosivat sävellajeja, joiden avainmerkintä on hillitty ja yleisesti käytetty.
Esimerkkejä repertuaarista
Säveltäjät ovat toisinaan kirjoittaneet tonaalisia osuuksia D♭-mollina, mutta nuotinnusteknisistä syistä samat kohdat on julkaistu tai uudelleennuotinnettu c♯-molliin. Esimerkiksi Mahlerin neljännen ja viidennen sinfonian teemamotiivi "der kleine Appell" on yhdellä ilmenevällä hetkellä nuotinnettu D♭-molliin sinfoniassa nro 4, mutta sinfoniassa nro 5 vastaava materiaali esiintyy c♯-mollina. Hänen 9. sinfoniansa Adagiossa soolofagotin teema esiintyy alun perin D♭-mollissa, mutta palaa myöhemmin nuotinnettuna c♯-mollissa. Myös Brucknerin sinfonian nro 8 Adagio sisältää fraaseja, jotka ovat tonaalisesti D♭-mollissa, mutta on käytännöllisistä syistä kirjoitettu c♯-molliin.
Yhteenvetona: D♭-molli on teoreettisesti pätevä sävellaji, mutta nuotinnuksen vaikeus tekee siitä epäsuositun. Sen enharmoninen vastine c♯-molli on käytännössä huomattavasti yleisempi ja helpommin luettava.
Asteikot ja avaimet
| Diatoniset asteikot ja avaimet | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Taulukosta näet, kuinka monta terää tai desiä kussakin asteikossa on. Molliasteikot kirjoitetaan pienellä. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on d-molli?
V: D-molli on teoreettinen ääni, joka perustuu nuottiin D♭.
K: Kuinka monta desiä on d-mollissa?
V: D-mollissa on seitsemän desiä ja yksi kaksoisdesi.
K: Miksi se kirjoitetaan yleensä sen enharmonisena vastineena c♯-molli?
V: Koska siinä on niin paljon tasoja, d♭-molli kirjoitetaan yleensä sen enharmonisena vastineena c♯-molli.
K: Voitko antaa tästä esimerkin?
V: Mahlerin neljännen ja viidennen sinfonian temaattinen motiivi "der kleine Appell" ("kutsu järjestykseen") on kirjoitettu d♭-molliin sinfoniassa nro 4, mutta sinfoniassa nro 5 se on c♯-molliin. Hänen 9. sinfoniansa Adagiossa soolofagotin teema esiintyy ensin d♭-mollissa, mutta palaa vielä kaksi kertaa nuotinnettuna c♯-mollissa. Myös Brucknerin sinfonian nro 8 Adagio sisältää fraaseja, jotka ovat tonaalisesti d♭-mollissa, mutta kirjoitettu c♯-molliin.
Kysymys: Onko muita esimerkkejä musiikista, joka on kirjoitettu molemmilla sävellajeilla?
V: Kyllä, Mahlerin neljännen ja viidennen sinfonian temaattisessa motiivissa "der kleine Appell" ("kutsu järjestykseen") ja Brucknerin sinfonian nro 8 Adagio-osassa on molemmissa fraaseja, jotka ovat tonaalisesti d♭-mollissa, mutta kirjoitettu c&#x 266f-mollina.
Etsiä