Duuri
Musiikinteoriassa duuriasteikko eli joonialainen asteikko on yksi diatonisista asteikoista. Se koostuu seitsemästä erillisestä sävelestä sekä kahdeksasosasta, joka on sama kuin ensimmäinen sävel oktaavia ylempänä. Solfegessa nämä sävelet vastaavat tavuja "Do, Re, Mi, Fa, Sol, La, Ti/Si, Do". Yksinkertaisin duuriasteikko kirjoitettavaksi tai soitettavaksi pianolla on C-duuri, ainoa duuriasteikko, jossa ei tarvita teriä tai desiä, ja jossa käytetään vain pianon näppäimistön valkoisia näppäimiä:
C-duuriasteikko
.svg.png)
Shape
Duuriasteikko on joukko askeleita järjestyksessä "Koko:Koko:Puoli:Koko:Koko:Koko:Koko:Puoli" (ääni, ääni, puoliääni, ääni, ääni, ääni, ääni, puoliääni). Länsimaisissa asteikoissa ei ohiteta yhtään riviä tai välilyöntiä nuottiviivassa, eikä niissä toisteta yhtään nuottia eri satunnaisäänellä. Tämä tarkoittaa sitä, että asteikon sävelsävyissä on vain teriä tai vain desiä.
Asteikkoasteiden nimet
- 1. - Tonic-avainääni
- 2. - Supertonic
- 3. - Mediant
- 4. - Subdominantti
- 5. - Dominoiva
- 6. - Välittäjä
- 7. - Johtava sävy
- 8. - Tonic ( tai oktaavi)
Viidesosien ympyrä
Johann David Heinichen kuvasi viidesosaympyrän ensimmäisen kerran vuonna 1728 kirjassaan Der General-bass. Sitä on siitä lähtien käytetty keinona osoittaa asteikkojen välisiä suhteita.
Ympyrän sisällä olevat numerot osoittavat, kuinka monta teriä tai tasaista sointua sointumerkissä on, ja terävät sointumerkit kulkevat myötäpäivään ja tasaista sointumerkkiä vastapäivään C-duurista (jossa ei ole teriä tai tasaista sointumerkkiä). Ympyrä riippuu ympyrässä olevista enharmonisista suhteista, jotka ovat kuusi teriä tai tasaista sointumerkkiä, kun kyseessä ovat duurisävellajit F♯ = G˗, ja D♯ = E˗, kun kyseessä ovat mollisävellajit (Drabkin 2001). Seitsemän desiä tai tasausta muodostavat duurisävyjä (C♯-duuri ja C♭-duuri), jotka on helpompi kirjoittaa viidellä desillä tai tasauksella (kuten D♭-duuri tai B-duuri).
Kokonaisten ja puolikkaiden askelten kuvio
Harmoniset ominaisuudet
Duuriasteikkoa käytetään länsimaisessa musiikissa useammin kuin molliasteikkoa sen ainutlaatuisten harmonisten ominaisuuksien vuoksi. Esimerkiksi duurikolmannes on harmonisessa sarjassa paljon voimakkaampi (se on 5., 10. ja 20. harmoninen - ks. jäljempänä) kuin mollikolmannes (19. harmoninen).
Aiheeseen liittyvät sivut
- Molliasteikko
- Enharmoninen
- Yhtäläinen temperamentti
- Oikea intonaatio
- Lydian mode
- Pää- ja sivuaine
- Musiikin teoria
- Tetrachord
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on duuriasteikko?
V: Duuriasteikko, joka tunnetaan myös nimellä Joonian asteikko, on yksi musiikin teorian diatonisista asteikoista. Se koostuu seitsemästä erillisestä sävelestä sekä kahdeksannesta sävelestä, joka on sama kuin ensimmäinen sävel mutta oktaavia korkeampi.
K: Kuinka monta nuottia duuriasteikossa on?
V: Duuriasteikossa on kahdeksan säveltä.
K: Mitä tavuja käytetään edustamaan kutakin duuriasteikon nuottia?
V: Dur-asteikon jokaisen nuotin esittämiseen käytettävät tavut ovat "Do, Re, Mi, Fa, Sol, La, Ti/Si, Do".
K: Mikä on yksinkertaisin duuriasteikko kirjoitettavaksi tai soitettavaksi pianolla?
V: Yksinkertaisin duuriasteikko, joka on helppo kirjoittaa tai soittaa pianolla, on C-duuri, koska siinä ei tarvita teriä tai desejä, ja siinä käytetään vain näppäimistön valkoisia näppäimiä.
K: Miten tunnistat C-duuriasteikon pianon näppäimistöllä?
V: C-duuri voidaan tunnistaa soittamalla kaikkia valkoisia näppäimiä alkaen C:stä ja päättyen C:hen oktaavia korkeammalla.
K: Voiko C-duurin tunnistaa jollain muulla tavalla pianon näppäimistöllä?
V: Kyllä - voit myös etsiä kaksi mustaa näppäintä, joita seuraa kolme mustaa näppäintä, joita seuraa kaksi mustaa näppäintä - tämä osoittaa, että olet saavuttanut C-duurin.
