"Sokeripuun keijun tanssi" on ballerinan soolotanssi ja kuuluisin osa Pähkinänsärkijän pas de deux -kohtauksesta. Se esiintyy vuoden 1892 baletin Pähkinänsärkijä 2. näytöksessä osana suurta pas de deux -kokonaisuutta, ja sen esittää teoksen päätanssija. Numero on Lev Ivanovin koreografia Tšaikovskin säveltämään musiikkiin. Baletin ensiesitys pidettiin Pietarin Mariinski-teatterissa vuonna 1892, ja tästä lähtien Sokerikeijun tanssi on vakiinnuttanut asemansa balettiklassikon kiintopisteenä.
Historia ja synty
Koreografi Marius Petipa toivoi Sokerikeijun musiikin kuulostavan "suihkulähteestä putoavilta vesipisaroilta". Kun Tšaikovski etsi oikeaa sointia tätä vaikutelmaa varten, hän löysi Pariisissa vuonna 1891 juuri keksityn instrumentin, celestan. Celesta oli tuolloin vielä uutuussoitin (sen kehitti Auguste Mustel 1880-luvun lopulla), ja sen kirkas, kellomainen sävy sopi Petipan toivomaan vesipisaramaisiin efekteihin.
Celesta ja musiikki
Tšaikovski kirjoitti: "[Celesta] on pienen pianon ja glockenspielin puolivälissä, ja sillä on jumalallisen ihana ääni". Hän pyysi kustantajaansa ostamaan sellaisen ja halusi pitää oston salassa, koska ei toivonut muiden venäläissäveltäjien "saivan siitä tuulta alleen ja ... käyttäisivät sitä epätavallisiin vaikutuksiin ennen minua". Tšaikovski esitteli celestan venäläisille musiikin ystäville 19. maaliskuuta 1892, kun Pähkinänsärkijä-suite esitettiin Pietarissa Venäjän musiikkiseuralle.
Celesta on siitä lähtien pysyvästi yhdistetty Sokeripuun keijuun: sen yksityiskohtainen, läpikuultava sointi antaa soololle taianomaisen ja helposti tunnistettavan sävyn. Sävellys käyttää celestaa usein soolosoittimena yhdessä harpın, puupuhaltimien ja jousien kanssa luodakseen hennon, kellomaisen efektin ennen ballerinan virtuoosista näyttöä.
Koreografia ja tanssitekniikka
Sokerikeijun alkuperäisestä koreografiasta on säilynyt verrattain vähän dokumentoitua tietoa. Ensimmäisissä esityksissä kappaleen lopussa ollut presto leikattiin pois. Tanssija- ja tutkija Roland John Wileyn mukaan alkuperäinen koreografia on näyttänyt koostuvan lyhyistä pointe-askelista, petite batterie -kuvioista ja erilaisista asento‑yhdistelmistä. Wiley kuvailee tanssia "dynaamisen rakentumisen tunteeksi: herkästä kulmikkuudesta ... pyöreisiin muotoihin, yksinkertaisempiin mutta virtuoosimpiin liikkeisiin – piruetteihin ja ronds de jambe -kuvioihin lähellä loppua".
Sokerikeijun rooli vaatii ballerinalta sekä keveyttä ja hienostunutta port de bras -ilmaisua että hyvin puhdasta ja nopeaa pointe-tekniikkaa: tarkkoja jalkaduettoja, täsmällisiä piruetteja ja kontrolloitua voimankäyttöä, jotta klangiltaan herkkä celestakuvio saa visuaalisen vastineen. Nykykoreografiat ovat monin paikoin laajentaneet alkuperäistä materiaalista, lisäten näyttäviä coda-osuuksia ja teknisiä näyttöjä.
Ensiesittäjä ja vastaanotto
Ensimmäinen Sokerikeijun esittäjä oli Antonietta Dell'Era, italialainen prima ballerina Imperial Balletissa. Dell'Eraa pidettiin hyvänä teknikkona, mutta Tšaikovskin veli Modest kuvaili häntä henkilökohtaisesti pulleaksi ja epämiellyttäväksi. Koska Sokerikeijun osuus oli alun perin melko vaatimaton, varhaiset kriitikot pitivät roolin vähäistä esiintymisaikaa heikkoutena koko baletin kannalta. Dell'Era yritti laajentaa roolia myöhemmissä esityksissä lisäämällä partituuriin Czibulkan gavotten ja muita lisäyksiä.
Vaikka alkuperäiset esitykset saivat vaihtelevan vastaanoton, Sokeripuun keijun tanssista on sittemmin tullut yksi baletin ikonisimmista ja yleisön rakastamista numeroista. Monet maailmankuulut ballerinat ovat myöhemmin ottaneet roolin ohjelmistoonsa, ja musiikki on levinnyt myös konserttisarjoihin ja populaarikulttuuriin – etenkin joulunajan yhteydessä Sokerikeijun sävelmä soitetaan usein televisio‑ ja mainosmusiikissa.
Musiikin ja roolin perintö
Sokeripuun keijun tanssi on esimerkki siitä, miten yksi uusi soittimen sävy (celestan kirkas, kellomainen klangi) voi muokata koko kohtausta ja jäädä kansainväliseen muistiin. Tšaikovskin herkkä orkestrointi ja Lev Ivanovin (Petipan ohjauksessa syntynyt) koreografinen ratkaisu ovat yhdessä luoneet numeron, joka edelleen testaa ja juhlistaa ballerinan teknistä ja ilmaisullista taitoa.