Sosiaalinen vieraantuminen määritelmä syyt vaikutukset psykologia sosiologia

Vieraantuminen on tunne siitä, että on ulkopuolinen, ei kuulu joukkoon tai ei ymmärrä itseään suhteessa ympäristöönsä. Vieraantumisesta voidaan puhua monin tavoin. Psykologiassa tutkijat puhuvat vieraantumisesta sen perusteella, miten hyvin tai huonosti ihmiset sopeutuvat sosiaalisiin ryhmiinsä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten hyvin ihmiset suhtautuvat ikätovereihinsa koulussa tai työpaikalla ja miten hyvin he tuntevat olevansa yhteydessä ympärillään oleviin ihmisiin. Vieraantuminen voi ilmetä yksilön subjektiivisena kokemuksena (yksinäisyys, merkityksettömyys, etäisyys muista) tai käyttäytymisenä (vetäytyminen, passiivisuus, välinpitämättömyys).

Mitä vieraantuminen tarkoittaa eri tieteenaloilla

Sosiologiassa vieraantuminen on monimutkaisempi ja vaikeampi käsite. Vieraantuminen on sitä, miten ihmiset ymmärtävät itsensä suhteessa koko yhteiskuntaan. Hyvä esimerkki tästä on se, miten ihmiset ajattelevat itsestään työskennellessään ja tehdessään työtä. Karl Marx kirjoitti tästä. Tällaista vieraantumista tapahtuu, kun ihmiset tekevät työtä, joka ei kiinnosta heitä tai jota he pitävät tylsänä. Kuitenkin lähes kaikissa yhteiskunnissa jotkut ihmiset saattavat joutua tekemään työtä, josta he eivät pidä, koska heidän on ansaittava rahaa. Tätä voidaan pitää eräänlaisena vieraantumisen muotona, koska ihmisen todelliset tunteet ja hänen toimintansa ovat erillään toisistaan ja irrallaan toisistaan. Toisaalta henkilö voi tuntea itsensä voimaantuneeksi ja yhteenkuuluvaksi, jos hän tekee työtä, josta hän pitää. Voimaantuminen ja yhteenkuuluvuuden tunne on vieraantumisen vastakohta.

Teoreettisia näkökulmia

Vieraantuminen on keskeinen elementti myös Sartren ja Camus'n eksistentialismissa. Näiden ajatusten välinen yhteys on Colin Wilsonin teoksen The Outsider (1956) aiheena. Anomia on toinen siihen liittyvä ajatus. Eksistentialistisessa lähestymistavassa korostetaan yksilön kokemaa vieraantumista merkityksellisyyden puutteesta, irrallisuudesta ja siitä, että omat valinnat tuntuvat irrallisilta tai ulkopuolisilta pakkojen edessä. Anomian käsite (esim. Durkheimin perinteessä) taas selittää vieraantumista yhteiskunnan normien heikkenemisen tai ristiriidan seurauksena.

Tyypilliset syyt

• Yksilölliset tekijät: mielenterveyden ongelmat, trauma, matala itsetunto, sosiaaliset taidot.
• Tilanteelliset ja elämänvaiheeseen liittyvät tekijät: muutto, työttömyys, elämänmuutokset, yksinhuoltajuus.
• Työelämä ja taloudelliset olosuhteet: mielekkyyden puute työssä, työolojen epäoikeudenmukaisuus, taloudellinen pakko.
• Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät: syrjäytyminen, syrjintä, sosiaalinen eriarvoisuus, heikot verkostot.
• Teknologian ja median vaikutus: virtuaalinen vuorovaikutus voi lisätä etääntymisen tunnetta, jos kasvokkain tapahtuvaa yhteyttä on vähän.

Vaikutukset yksilölle ja yhteiskunnalle

Vieraantuminen voi heikentää hyvinvointia monin tavoin. Lyhyellä aikavälillä se näkyy usein masentuneisuutena, ahdistuksena, motivaation puutteena ja sosiaalisena vetäytymisenä. Pidemmällä aikavälillä seuraukset voivat olla laajempia: heikentynyt työpanos, päihteiden käyttö, sosiaalinen eristäytyminen ja vähentynyt osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskunnallisesti laajamittainen vieraantuminen voi lisätä polarisointia, vähentää luottamusta instituutioihin ja kasvattaa eriarvoisuutta.

Miten vieraantumista tutkitaan ja mitataan?

Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä: kyselyitä, psykologisia mittareita, haastatteluja ja etnografista työtä. Psykologiset tutkimukset kartoittavat usein yksilön subjektiivisia kokemuksia (esim. yksinäisyys, merkityksellisyyden puute), kun taas sosiologiset tutkimukset tarkastelevat rakenteellisia tekijöitä (esim. työolot, yhteiskunnalliset normit). Mittaamiseen on kehitetty erilaisia asteikkoja ja indeksejä, mutta käsitteiden tarkka erottelu (yksinäisyys vs. vieraantuminen vs. eristäytyminen) on tärkeää akateemisessa työssä.

Ehkäisy ja tukitoimet

• Yksilötaso: psykoterapia (esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia), vertaistuki, sosiaalisten taitojen harjoittelu ja itsetunnon vahvistaminen.
• Työpaikalla: työn sisältöjen rikastaminen, autonomia, osallistava johtaminen, työyhteisön tukirakenteet ja työn merkityksellisyyden lisääminen.
• Yhteisötasolla: osallistavat toimintamuodot, matalan kynnyksen kohtaamispaikat, vapaaehtoistoiminta ja paikallisen osallisuuden lisääminen.
• Politiikka ja järjestöt: syrjäytymistä ehkäisevät sosiaalipolitiikan toimet, koulutusmahdollisuudet, taloudellinen tuki ja inklusiiviset palvelut.

Esimerkkejä ja huomioita käytännöstä

Työpaikalla vieraantumista voi vähentää antamalla työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittämiseen sekä yhdistämällä työtehtävät ja työn tarkoitus. Kouluissa opettajat ja oppilashuolto voivat tukea yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumista ryhmäytymistä, vertaistukea ja oppilaan osallisuutta lisäävien käytäntöjen kautta. Yhteisöissä aktiivinen osallistuminen, kulttuuritoiminta ja vapaaehtoistyö luovat sosiaalisia verkostoja, jotka toimivat vieraantumista ehkäisevinä tekijöinä.

Yhteenveto

Vieraantuminen on monitasoinen ilmiö, jolla on psykologisia ja sosiologisia ulottuvuuksia. Se voi johtua yksilöllisistä kokemuksista, työoloista tai laajemmista yhteiskunnallisista rakenteista. Vaikutukset ulottuvat mielenterveydestä taloudelliseen toimeliaisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Toimenpiteet vieraantumisen vähentämiseksi vaativat sekä yksilöllistä tukea että rakenteellisia muutoksia: mielekkäämpi työ, vahvemmat sosiaaliset verkostot ja osallistava politiikka voivat kaikki vähentää vieraantumisen kokemusta ja lisätä yhteenkuuluvuutta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on vieraantuminen?

K: Miten psykologia suhtautuu vieraantumiseen?

Kysymys: Miten sosiologiassa suhtaudutaan vieraantumiseen?

Kysymys: Mikä yhteys eksistentialismin ja vieraantumisen välillä on?

K: Mitä anomia tarkoittaa?

Hae kirjaimella