Eksistentialismi on ajattelutapa, jossa keskitytään siihen, mitä olemassaolo merkitsee ihmiselle. Se on filosofinen liike. Se tuli tunnetuksi 1800- ja 1900-luvun kirjoista ja elokuvista. Eksistentialismi tunnetaan nihilististen ongelmien käsittelystä, mutta yleisesti ottaen se on kuitenkin eräänlaista anti-nihilismiä. Sen mukaan ihmisillä on tahto ja tietoisuus, mutta he elävät maailmassa, jolla ei ole. Eksistentialismissa lähdetään siitä, että ihmisen on tehtävä elämäänsä koskevia valintoja tietäen samalla olevansa kuolevainen.

Sen aloitti tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (1813-1855). Kierkegaard oli hyvin uskonnollinen mies, mutta 1900-luvulla eksistentialismi muuttui yhä enemmän ateistiseksi. Suurin osa sen tärkeimmistä ajattelijoista ja kirjailijoista oli Manner-Euroopassa. Esimerkiksi Jean-Paul Sartre vietti suurimman osan toisesta maailmansodasta saksalaisella vankileirillä ja luki Martin Heideggerin filosofiaa. Vapauduttuaan hän piti luennon nimeltä Eksistentialismi ja humanismi. Tätä varhaista luentoa on ehkä helpompi lukea kuin hänen myöhempiä teoksiaan.

Monien uskontojen ja filosofioiden (ajattelutapojen) mukaan ihmiselämällä on merkitys (tai tarkoitus). Eksistentialismiin uskovat ihmiset kuitenkin ajattelevat, että maailmalla ja ihmiselämällä ei ole merkitystä, elleivät ihmiset anna niille merkitystä: "olemassaolo edeltää [on ennen] olemusta". Tämä tarkoittaa sitä, että löydämme itsemme olemassa oleviksi maailmassa, ja sitten annamme itsellemme merkityksen eli "olemuksen". Kuten Sartre sanoi: "Meidät on tuomittu olemaan vapaita". Tämä tarkoittaa, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valita ja että meillä on täysi vastuu valinnoistamme. Toinen tapa ilmaista se on, että teemme aina valintoja, vaikka emme sitä tajua.

Eksistentialistit uskovat, että inhimillinen "olemuksemme" tai "luontomme" (tapa olla maailmassa) on yksinkertaisesti "olemassaolomme" (oleminen maailmassa). Yksinkertaisemmin sanottuna ihmisen "olemus" tai se, mikä tekee ihmisestä "ihmisen", ei johdu luonnosta tai hallitsemattomista olosuhteista; pikemminkin ihmisen olemus on oikeastaan vain sitä, minkä me itse valitsemme. Tämä tarkoittaa sitä, että ainoa luonto, joka meillä ihmisinä on, on se, jonka me itse luomme itsellemme. Tämän seurauksena eksistentialistit ajattelevat, että ihmisen tekemät teot tai valinnat ovat hyvin tärkeitä. He uskovat, että jokaisen ihmisen on itse päätettävä, mikä on oikein ja väärin ja mikä on hyvää ja pahaa.

Eksistentialismiin uskovat ihmiset esittävät kysymyksiä, kuten "millaista on olla ihminen (henkilö) maailmassa?" ja "miten voimme ymmärtää ihmisen vapautta (mitä ihmisen vapaus tarkoittaa)?". Eksistentialismi yhdistetään usein negatiivisiin tunteisiin, kuten ahdistuneisuuteen (huolestuneisuus), kauhuun (hyvin voimakas pelko) ja kuolevaisuuteen (tietoisuus omasta kuolemasta). Jotkut eksistentialistit, kuten Sartre ja Heidegger, ajattelevat, että näiden tunteiden pohtiminen auttaa ihmistä valitsemaan, miten hän haluaa elää elämäänsä.

Eksistentialismi sekoitetaan joskus nihilismiin. Se eroaa nihilismistä, mutta siinä on yhtäläisyyksiä. Nihilistit uskovat, että ihmiselämällä ei ole lainkaan merkitystä (tai tarkoitusta); eksistentialismin mukaan ihmisen on itse valittava tarkoituksensa.


 

Keskeiset käsitteet

Seuraavat aiheet toistuvat eksistentialistisessa ajattelussa:

  • Olemassaolo ennen olemusta – ajatus, jonka mukaan ihmiset syntyvät ilman ennalta määrättyä luonnetta tai tarkoitusta ja luovat itse oman olemuksensa valinnoillaan.
  • Vapaus ja vastuu – vapaus on perustava piirre, mutta samalla se tuo mukanaan kokonaisvastuun omista teoista ja elämänsuunnasta. Vapaus ei ole vain mahdollisuus valita, vaan myös velvollisuus kantaa valintojensa seuraukset.
  • Ahdistus ja kauhu – näitä tunteita pidetään usein merkkeinä siitä, että ihminen kohtaa oman vapautensa ja rajallisuutensa. Ahdistus voi olla myös herättävä voima, joka pakottaa tekemään aidompia valintoja.
  • Autenttisuus – pyrkimys elää rehellisesti omien valintojensa ja arvojensa mukaisesti, ei paeta vastuuta sopeutumalla automaattisesti yhteiskunnan odotuksiin tai rooleihin.
  • Pahuuden ja hyvyyden subjektiivisuus – moraalin perusta ei välttämättä ole ulkopuolinen laki, vaan yksilön omat valinnat ja niiden seuraukset.
  • Absurdismi – erityisesti Albert Camus'n kautta tunnettu ajatus, että maailma on järjettömyyden ja tarkoituksettomuuden tasolla, mutta silti ihminen voi vastustaa tätä järjettömyyttä luomalla merkitystä omilla teoillaan.

Tärkeät ajattelijat ja suuntaukset

Eksistentialismilla ei ole yhtä yhtenäistä koulukuntaa, vaan se kattaa eri suuntia:

  • Søren Kierkegaard – usein nähdään eksistentialismin esipuheena, keskittyi yksilön suhteeseen Jumalaan, valintaan ja uskollisuuteen.
  • Friedrich Nietzsche – vaikutti moniin eksistentialisteihin kritisoimalla valmiita arvoja ja korostamalla yksilöllistä luomista (ei suoraan eksistentialisti, mutta vaikutus merkittävä).
  • Martin Heidegger – tutkiskeli olemisen merkitystä ja ihmisen "olemisessa olemista" (Dasein); vaikutus oli sekä filosofinen että metodologinen.
  • Jean-Paul Sartre – keskeinen ateistinen eksistentialisti, toi esiin vapauden, "huijan" (mauvaise foi) käsitteen ja eettisen vastuun korostuksen.
  • Simone de Beauvoir – yhdisti eksistentialismin feministiseen analyysiin ja tutkaili, miten yhteiskunta muokkaa ja rajoittaa yksilön vapautta.
  • Albert Camus – kuvasi elämän absurdiutta ja esitti käsitteen "kapinaa" keinona vastustaa merkityksettömyyttä.

Miten eksistentialismi näkyy käytännössä

Eksistentialismi ei ole vain teoriaa, vaan se tarjoaa työkaluja elämän pohdintaan ja käytännön valintoihin:

  • Valintojen ja vastuun korostaminen kannustaa oma-aloitteisuuteen ja itsetutkiskeluun.
  • Autenttisuuden ihanne voi johtaa työ- ja ihmissuhdevalintoihin, jotka vastaavat yksilön arvoja eivätkä vain ulkoisia odotuksia.
  • Ahdistuksen hyväksyminen osana ihmisyyttä voi auttaa kohtaamaan vaikeita tunteita rakentavasti ja tekemään tietoisempia päätöksiä.

Kritiikkiä ja rajoituksia

Eksistentialismia on kritisoitu muun muassa seuraavista syistä:

  • Subjektiivisuus: kun moraali ja merkitys rakennetaan yksilöllisesti, voi syntyä relativismia ja vaikeuksia yhteisten arvojen muodostamisessa.
  • Yksilökeskeisyys: eksistentialismi korostaa yksilön valintoja, minkä vuoksi sosiaaliset, taloudelliset ja historialliset rakenteet saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.
  • Monimutkaisuus: jotkut eksistentialistiset tekstit ja konseptit voivat olla abstrakteja ja vaikeita soveltaa arkielämään ilman jatkokeskustelua.

Vaikutus kulttuuriin ja nykyajatteluun

Eksistentialismi on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen, elokuvaan, psykologiaan ja teatteriin. Monet romaanit, näytelmät ja elokuvat käsittelevät teemoja, kuten vapaus, ahdistus, identiteetti ja merkityksen etsintä. Nykyfilosofiassa ja psykoterapiassa (esimerkiksi eksistentiaalinen psykoterapia) eksistentialistisia ajatuksia käytetään auttamaan ihmisiä kohtaamaan esimerkiksi kuolemanpelkoa, elämänmuutoksia ja merkityksettömyyden tunteita.

Yhteenveto

Eksistentialismi korostaa, että ihmiset ovat vapaita luomaan oman elämänsä merkityksen ja että vapauteen liittyy aina vastuu. Se käsittelee inhimillisiä peruskysymyksiä—olemisen, vapauden, kuoleman ja ahdistuksen kysymyksiä—ja kannustaa yksilöä valitsemaan ja elämään näiden valintojen mukaisesti. Samalla eksistentialismi haastaa ajatuksen, että elämälle olisi ulkopuolelta annettu, muuttumaton tarkoitus.

Jos haluat jatkaa aiheesta, hyvä aloitus on lukea esimerkiksi tekstejä Kierkegaardilta, Heideggeriltä, Sartrelta, de Beauvoir'lta tai Camus'lta sekä tutustua eksistentiaaliseen psykoterapiaan ja sen sovelluksiin.