Eksistentialismi | ajattelutapa, joka keskittyy siihen, mitä ihmisen olemassaolo merkitsee
Eksistentialismi on ajattelutapa, jossa keskitytään siihen, mitä olemassaolo merkitsee ihmiselle. Se on filosofinen liike. Se tuli tunnetuksi 1800- ja 1900-luvun kirjoista ja elokuvista. Eksistentialismi tunnetaan nihilististen ongelmien käsittelystä, mutta yleisesti ottaen se on kuitenkin eräänlaista anti-nihilismiä. Sen mukaan ihmisillä on tahto ja tietoisuus, mutta he elävät maailmassa, jolla ei ole. Eksistentialismissa lähdetään siitä, että ihmisen on tehtävä elämäänsä koskevia valintoja tietäen samalla olevansa kuolevainen.
Sen aloitti tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (1813-1855). Kierkegaard oli hyvin uskonnollinen mies, mutta 1900-luvulla eksistentialismi muuttui yhä enemmän ateistiseksi. Suurin osa sen tärkeimmistä ajattelijoista ja kirjailijoista oli Manner-Euroopassa. Esimerkiksi Jean-Paul Sartre vietti suurimman osan toisesta maailmansodasta saksalaisella vankileirillä ja luki Martin Heideggerin filosofiaa. Vapauduttuaan hän piti luennon nimeltä Eksistentialismi ja humanismi. Tätä varhaista luentoa on ehkä helpompi lukea kuin hänen myöhempiä teoksiaan.
Monien uskontojen ja filosofioiden (ajattelutapojen) mukaan ihmiselämällä on merkitys (tai tarkoitus). Eksistentialismiin uskovat ihmiset kuitenkin ajattelevat, että maailmalla ja ihmiselämällä ei ole merkitystä, elleivät ihmiset anna niille merkitystä: "olemassaolo edeltää [on ennen] olemusta". Tämä tarkoittaa sitä, että löydämme itsemme olemassa oleviksi maailmassa, ja sitten annamme itsellemme merkityksen eli "olemuksen". Kuten Sartre sanoi: "Meidät on tuomittu olemaan vapaita". Tämä tarkoittaa, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valita ja että meillä on täysi vastuu valinnoistamme. Toinen tapa ilmaista se on, että teemme aina valintoja, vaikka emme sitä tajua.
Eksistentialistit uskovat, että inhimillinen "olemuksemme" tai "luontomme" (tapa olla maailmassa) on yksinkertaisesti "olemassaolomme" (oleminen maailmassa). Yksinkertaisemmin sanottuna ihmisen "olemus" tai se, mikä tekee ihmisestä "ihmisen", ei johdu luonnosta tai hallitsemattomista olosuhteista; pikemminkin ihmisen olemus on oikeastaan vain sitä, minkä me itse valitsemme. Tämä tarkoittaa sitä, että ainoa luonto, joka meillä ihmisinä on, on se, jonka me itse luomme itsellemme. Tämän seurauksena eksistentialistit ajattelevat, että ihmisen tekemät teot tai valinnat ovat hyvin tärkeitä. He uskovat, että jokaisen ihmisen on itse päätettävä, mikä on oikein ja väärin ja mikä on hyvää ja pahaa.
Eksistentialismiin uskovat ihmiset esittävät kysymyksiä, kuten "millaista on olla ihminen (henkilö) maailmassa?" ja "miten voimme ymmärtää ihmisen vapautta (mitä ihmisen vapaus tarkoittaa)?". Eksistentialismi yhdistetään usein negatiivisiin tunteisiin, kuten ahdistuneisuuteen (huolestuneisuus), kauhuun (hyvin voimakas pelko) ja kuolevaisuuteen (tietoisuus omasta kuolemasta). Jotkut eksistentialistit, kuten Sartre ja Heidegger, ajattelevat, että näiden tunteiden pohtiminen auttaa ihmistä valitsemaan, miten hän haluaa elää elämäänsä.
Eksistentialismi sekoitetaan joskus nihilismiin. Se eroaa nihilismistä, mutta siinä on yhtäläisyyksiä. Nihilistit uskovat, että ihmiselämällä ei ole lainkaan merkitystä (tai tarkoitusta); eksistentialismin mukaan ihmisen on itse valittava tarkoituksensa.
Jean-Paul Sartre (1905-1980), yksi tärkeimmistä eksistentialistisista filosofeista.
Eksistentialismi kirjoissa
Monet eksistentialismin tärkeimmistä lähteistä on kirjoitettu muilla kielillä ja käännetty vasta myöhemmin, lähinnä 1950-luvun jälkeen.
- Colin Wilsonin (1956) teoksessa The Outsider (Ulkopuolinen) tutkittiin sosiaalisen ulkopuolisuuden käsitettä nyky-yhteiskunnassa. Se oli yksi harvoista englanninkielisistä kirjoista, jossa selitettiin luettavasti Dostojevskin, Sartren ja Camus'n ajatuksia ja kirjoituksia, erityisesti vieraantumisen ajatusta.
- Irrational Man: a study in existential philosophy, William Barratt (1958), Anchor Books ISBN 0-385-03138-6. Tämä on ammattifilosofin suorempi tutkimus eksistentialismista. Se esitteli eksistentialismin ajatuksen filosofiana.
- Franz Kafka kirjoitti kirjoja ihmisistä, jotka tuntevat itsensä toivottomiksi, koska he ovat ansassa absurdeissa (merkityksettömissä tai järjettömissä) tilanteissa, joita he eivät ymmärrä.
- Fjodor Dostojevski, venäläinen kirjailija, kirjoitti romaaneja, kuten Rikos ja rangaistus ja Karamazovin veljekset. Dostojevski kirjoitti myös Muistiinpanoja maan alta, joka on tarina miehestä, joka ei sovi yhteiskuntaan ja joka tuntee itsensä vieraantuneeksi.
- Hermann Hesse on kirjailija, joka kirjoitti kirjan Steppenwolf vuonna 1928. Hesse käytti kirjaa kirjoittaessaan Kierkegaardin eksistentialistista ajatusta.
- Jean-Paul Sartre kirjoitti romaaneja, kuten Sielun rauta, joissa on eksistentiaalisia teemoja. Jean-Paul Sartren tarinoiden ihmiset kohtasivat usein kuoleman ja joutuivat tekemään vaikeita valintoja.
- Albert Camus kirjoitti romaaneja, kuten Muukalainen, joissa oli eksistentialismiin liittyviä tarinoita. The Stranger kertoo tarinan miehestä, jolla ei ole tunteita (emootioita) hänen äitinsä kuoltua. Mies ei usko Jumalaan. Miehellä ei ole tunteita (emootioita) sen jälkeen, kun hän murhaa (tappaa) arabimiehen.
Eksistentialismi elokuvissa
Ingmar Bergman teki vuonna 1957 elokuvan nimeltä Seitsemäs sinetti. Se kuvaa myöhäiskeskiajan synkkää ja synkkää maailmaa, jonka aiheuttivat musta rutto, nälänhätä, Ranskan ja Englannin välinen satavuotinen sota ja paavillinen skisma.
Elokuvassa Taxi Driver (jossa näyttelee Robert De Niro) vuodelta 1976 on eksistentiaalisia ajatuksia. Päähenkilö tuntee itsensä surulliseksi ja yksinäiseksi, koska hän ei ymmärrä maailmaa. Jean-Luc Godardin Vivre sa vie (elokuva) ja Federico Fellinin 8 1/2 ovat hyviä esimerkkejä 50-luvun alun eurooppalaisesta eksistentialismin muodista, joka vaikutti amerikkalaisiin elokuviin, kuten Easy Rideriin tai The Graduateen 1960-luvulla.
I Heart Huckabees on David O. Russellin ohjaama elokuva vuodelta 2004. Elokuva pyörii miehen ympärillä, joka palkkaa kaksi eksistentiaalista etsivää ottamaan selvää "sattumastaan". Hän tapaa "toisensa" ja joutuu eksistentialismin pimeän puolen kiusaukseen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on eksistentialismi?
V: Eksistentialismi on ajattelutapa, joka keskittyy siihen, mitä ihmisen olemassaolo merkitsee. Se on filosofinen liike, joka käsittelee nihilistisiä ongelmia, mutta on yleisesti ottaen silti eräänlainen anti-nihilismi. Sen mukaan ihmisillä on tahto ja tietoisuus, mutta he elävät maailmassa, jolla ei ole. Eksistentialismissa on kyse siitä, että ihmisten on tehtävä elämäänsä koskevia valintoja tietäen samalla olevansa kuolevaisia.
K: Kuka aloitti eksistentialismin?
V: Eksistentialismin aloitti tanskalainen filosofi Sרren Kierkegaard (1813-1855).
K: Sanooko eksistentialismi, että ihmiselämällä on merkitys tai tarkoitus?
V: Ei, eksistentialistit ajattelevat, että maailmalla ja ihmiselämällä ei ole merkitystä, elleivät ihmiset anna niille merkitystä. He uskovat, että löydämme itsemme olemassa oleviksi maailmassa, ja sitten annamme itsellemme merkityksen tai "olemuksen".
K: Miten tämä eroaa nihilismistä?
V: Nihilistit uskovat, että ihmiselämällä ei ole lainkaan merkitystä tai tarkoitusta, kun taas eksistentialistit sanovat, että ihmisten on itse valittava tarkoituksensa.
K: Mitä tunteita eksistentialismiin usein liitetään?
V: Eksistentialismiin liittyy usein negatiivisia tunteita, kuten ahdistuneisuus (huolestuneisuus), kauhu (hyvin voimakas pelko) ja kuolevaisuus (tietoisuus omasta kuolemasta).
K: Mitä eksistentialistit ajattelevat valintojen tekemisestä?
V: Eksistentialistit uskovat, että tekomme tai valintamme ovat hyvin tärkeitä, koska heidän mielestään ainoa luonto, joka meillä ihmisinä on, on luonto, jonka teemme itse. Tämän seurauksena he uskovat, että jokaisen ihmisen on itse päätettävä, mikä on oikein ja väärin ja mikä on hyvää ja pahaa.
