Karkottaminen (karkotus) – määritelmä, syyt ja käytännöt

Karkotus – selkeä ja ajantasainen opas: määritelmä, yleisimmät syyt, oikeudelliset käytännöt ja karkotusprosessi Suomessa.

Karkottamisella tarkoitetaan henkilön poistamista maasta. Ihmiset voidaan karkottaa maasta monista syistä. Esimerkiksi henkilö voidaan karkottaa maasta, jos hän on tullut maahan laittomasti tai ilman viisumia (lupaa). Karkoituspäätökset voivat perustua myös oleskeluluvan tai turvapaikan hylkäämiseen, vakaviin rikoksiin, kansalliseen turvallisuuteen tai muihin maahanmuuttoa koskeviin sääntöihin.

Karkottaminen voi tapahtua myös maan sisällä. Henkilö tai ihmisryhmä voidaan rangaistukseksi pakottaa muuttamaan maan toiseen osaan tai saada oleskelunsa rajoitetuksi tietylle alueelle (ns. sisäinen karkotus tai karkotusalueelle siirto). Tällaisten toimien laillisuus ja rajoitukset vaihtelevat eri maiden lainsäädännössä.

Miksi karkottaminen tehdään?

• Oleskelun laittomuus: maahan saapuminen ilman lupaa tai viisumia, oleskeluluvan umpeutuminen tai sen väärinkäyttö.
• Rikosoikeudelliset syyt: vakavat rikokset tai rikosepäilyt, joiden perusteella viranomaiset katsovat henkilön olevan uhka yleiselle turvallisuudelle.
• Turvallisuus- ja järjestysperusteet: uhka kansalliselle turvallisuudelle, vakavat uhkat julkiselle järjestykselle tai valtion etuille.
• Turvapaikkahylkäys: turvapaikkahakemuksen hylkääminen tai oleskeluluvan peruuttaminen.

Karkottamisen muodot ja menettelyt

• Hallinnollinen karkotus: maahanmuuttoviranomainen tekee päätöksen ja määrää henkilön poistumaan maasta.
• Kriminaalinen karkotus: rikosoikeudellisen tuomion yhteydessä annettu poistamismääräys tai maastakarkotusrangaistus.
• Vapaaehtoinen takaisinpaluu: henkilö suostuu lähtemään vapaaehtoisesti, usein viranomaisten tarjoaman tuen tai paluukorvausten kera.
• Sisäinen karkotus: henkilön pakottaminen muuttamaan toiseen osaan samaa maata tai oleskelun rajoittaminen tietyille alueille.

Karkotusprosessi — tyypilliset vaiheet

• Päätös: viranomainen laatii karkoituspäätöksen ja tiedottaa siitä henkilölle.
• Ilmoitus ja oikeus vastata: asianosaiselle yleensä annetaan mahdollisuus esittää selvityksiä ja vastine.
• Pidättäminen tai sijoittaminen: joissain tapauksissa henkilö voidaan sijoittaa palautuskeskukseen ennen poistamista.
• Poistaminen: henkilö saatetaan rajanylityspaikalle ja lähetetään takaisin lähtömaahansa tai turvaan muihin vastaanottaviin maihin.
• Valitusmahdollisuus: monissa maissa päätöksestä voi valittaa hallinto- tai tuomioistuimeen; valitus voi usein viivästyttää täytäntöönpanoa, mutta ei aina.

Oikeudet ja suojatoimet

• Oikeus oikeudelliseen käsittelyyn ja valitukseen: asianosaisella on yleensä oikeus saada päätös kirjallisena ja valittaa siitä määräajassa.
• Konsulipalvelut: ulkomaalaisella on usein oikeus ottaa yhteyttä oman maansa suurlähetystöön tai konsulaattiin.
• Vammaisten ja alaikäisten suoja: erityisesti lapsia, raskaana olevia, vakavasti sairaita ja muita haavoittuvia ryhmiä suojellaan tiukemmin.
• Ei palauttamista hengenvaaraan (non-refoulement): kansainväliset sopimukset, kuten Geneven pakolaissopimus, kieltävät palauttamisen maahan, jossa henkilö kohtaisi vainoa, kidutusta tai kuolemanrangaistuksen.

Kansainväliset normit ja lait

• Useat monenväliset sopimukset ja ihmisoikeussopimukset rajoittavat karkotuksia ja asettavat menettelyvaatimuksia.
• Euroopan ihmisoikeussopimus (EIT) ja EU:n maahanpalautusdirektiivit määrittelevät jäsenvaltioille yhteisiä periaatteita.
• Kansainvälinen suojelu (pakolaisuus) voi estää tai lykätä karkotusta, jos palauttaminen merkitsisi vakavaa haittaa.

Seuraukset

• Maahantulokielto: karkotuksen yhteydessä voidaan määrätä määräaikainen tai pysyvä maahantulokielto.
• Perhevaikutukset: erot läheisistä, lapsen oikeudet ja perheen uudelleenmuodostuminen voivat vaikeutua.
• Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset: menetykset työssä, koti ja sosiaalinen verkosto.

Vaihtoehdot ja lievennykset

• Oleskelun säännöllistäminen: hakemukset oleskelulupaan tai muuttaminen toiseen maahan voivat olla vaihtoehto karkotukselle.
• Vapaaehtoinen paluu: usein nopeampi ja vähemmän rankaiseva tapa palata lähtömaahan; monissa maissa on paluuta tukevia ohjelmia.
• Humanitaarinen harkinta ja lykkäykset: terveys- tai perhesyyt voivat johtaa karkotuksen lykkäämiseen tai poistumisen estämiseen.

Mitä tehdä, jos kohtaat karkotusuhan?

• Hanki oikeudellista neuvontaa mahdollisimman nopeasti (maahanmuuttoasianajaja tai oikeusaputoimisto).
• Ilmoita viranomaisille mahdolliset suojelua tai humanitaarista apua edellyttävät seikat (lapset, sairaudet, vainon uhka).
• Ota yhteyttä oman maan konsulaattiin saadaksesi tukea ja neuvontaa.

Huom. Karkotusmenettelyt ja oikeudet vaihtelevat maittain. Tässä annettu kuvaus on yleiskatsaus eikä korvaa paikallista lainopillista neuvontaa. Jos kohtaat karkotusuhan, ota yhteyttä asianmukaiseen viranomaiseen tai lakimieheen saadaksesi maakohtaista opastusta.

Hae kirjaimella