Aavikkokulkusirkka
Aavikkohaukka (Schistocerca gregaria) on heinäsirkkalaji. Aavikkohokkien rutto uhkaa maataloustuotantoa Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Ne ovat tehneet niin jo vuosisatojen ajan. Tämä ahmaiseva hyönteinen saattaa vaikuttaa kymmenesosan maailman väestöstä toimeentuloon. Tuhoisia heinäsirkkaparvia ei synny joka vuosi, vaan vain silloin, kun olosuhteet ovat niille otolliset.
Aavikkohaukka on mahdollisesti vaarallisin heinäsirkkatautien tuholaisista, koska sen parvet pystyvät lentämään nopeasti suurten etäisyyksien päähän. Sillä on kahdesta viiteen sukupolvea vuodessa. Viimeisin suuri aavikkohaukkapöpökohtaus vuosina 2004-2005 aiheutti satotappioita Länsi-Afrikassa ja vähensi alueen elintarvikehuoltoa. Aavikkohaukka ei yksinään ole vastuussa nälänhädistä, mutta se on yksi osatekijä.
Kehitys
Hyönteisellä ei ole täydellistä metamorfoosia. Sen toukat kehittyvät vaiheittain, joita kutsutaan "astioiksi". Kun toukat lähestyvät aikuisuutta, niitä kutsutaan nymfeiksi tai hoppareiksi. Hoppereita on kahta lajia: yksinäisiä ja seurueellisia.
Yksinäisvaiheessa hyppääjät eivät ryhmittyile, vaan liikkuvat itsenäisesti. Myöhemmissä vaiheissa niiden väritys on yleensä vihertävä tai ruskehtava, jotta ne sopisivat ruohon väriin.
Ryhmittymisvaiheessa toukkia kerääntyy yhteen, ja myöhemmissä kehitysvaiheissa ne kehittävät rohkean värityksen, jossa keltaisella pohjalla on mustia merkkejä. Sukukypsät yksilöt ovat vaaleanpunaisia ja täysikasvuiset yksilöt kirkkaankeltaisia, ja ne lentävät päivällä tiheinä parvina.
Muutos yksinäisestä hyönteisestä ahneeksi heinäsirkkalaumaksi seuraa yleensä kuivuuskautta, jolloin vihdoin sataa ja kasvillisuus puhkeaa aavikkohaukan kasvupaikoilla. Populaatio kasvaa nopeasti ja kilpailu ravinnosta lisääntyy.
Kun hoppareiden väkijoukko kasvaa, läheinen fyysinen kosketus saa hyönteisten takajalat törmäämään toisiinsa. Tämä ärsyke käynnistää aineenvaihdunnallisten muutosten kaskadin, joka siirtää hyönteiset yksinäisestä vaiheesta seuruevaiheeseen. Kun hyönteisistä tulee seurueellisia, niiden väritys muuttuu suurelta osin vihreästä keltaiseksi ja mustaksi, ja aikuiset muuttuvat ruskeasta vaaleanpunaiseksi (epäkypsät) tai keltaiseksi (sukukypsät). Niiden vartalot lyhenevät, ja ne erittävät feromonia, joka saa ne houkuttelemaan toisiaan. Tämä aiheuttaa parven muodostumisen.
Yksinäiset (ylhäällä) ja seurueelliset (alhaalla) aavikkotädykkeen nymfit.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on aavikkohaukka?
V: Aavikkohaukka on heinäsirkkalaji.
K: Mikä on aavikkohaukan aiheuttama uhka?
V: Aavikkohaukan vitsaukset uhkaavat maataloustuotantoa Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa, ja tämä ahmaiseva hyönteinen saattaa vaikuttaa kymmenesosan maailman ihmisväestöstä toimeentuloon.
K: Milloin tuhoisat heinäsirkkaparvet muodostuvat?
V: Tuhoisat heinäsirkkaparvet eivät muodostu joka vuosi, vaan vain silloin, kun olosuhteet ovat niille otolliset.
K: Miksi aavikkohaukka on mahdollisesti vaarallisin heinäsirkka?
V: Aavikkohaukka on potentiaalisesti vaarallisin heinäsirkkojen tuholaisista, koska sen parvet pystyvät lentämään nopeasti suurten etäisyyksien yli.
Kysymys: Kuinka monta sukupolvea aavikkohaukalla on vuodessa?
V: Aavikkohokkien sukupolvia on kahdesta viiteen vuodessa.
Kysymys: Mitä vaikutuksia oli viimeisimmällä suurella aavikkohaukan esiintymisellä vuosina 2004-2005?
V: Viimeisin suuri aavikkotuholaisten hyökkäys vuosina 2004-2005 aiheutti satotappioita Länsi-Afrikassa ja vähensi alueen elintarvikehuoltoa.
K: Onko aavikkohaukka yksin vastuussa nälänhädistä?
V: Ei, aavikkohaukka ei ole yksin vastuussa nälänhädästä, mutta se on yksi osatekijä.
