Afrikka

Historia

Afrikan historia alkaa ensimmäisistä nykyaikaisista ihmisistä ja johtaa sen nykyiseen vaikeaan tilaan poliittisesti kehittyvänä maanosana.

Afrikan muinaishistoriallinen ajanjakso käsittää egyptiläisen sivilisaation nousun, Niilin jokilaakson ulkopuolisten yhteiskuntien jatkokehityksen sekä niiden ja Afrikan ulkopuolisten sivilisaatioiden välisen vuorovaikutuksen. Seitsemännen vuosisadan lopulla islamin leviäminen vaikutti voimakkaasti Pohjois- ja Itä-Afrikkaan. Tämä johti uusien kulttuurien, kuten swahilien ja Malin valtakunnan, syntymiseen, jonka kuninkaasta Musa Keita I:stä tuli yksi 1300-luvun alun rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Tämä johti myös orjakaupan lisääntymiseen, joka vaikutti erittäin kielteisesti koko mantereen kehitykseen 1800-luvulle asti.

Orjuus

Orjuutta on harjoitettu Afrikassa pitkään. Seitsemännen ja kahdennenkymmenennen vuosisadan välisenä aikana arabien orjakauppa vei Afrikasta 18 miljoonaa orjaa Saharan ja Intian valtameren ylittäviä reittejä pitkin.

Atlantin orjakauppa vei 1400-luvulta 1800-luvulle (500 vuotta) arviolta 7-12 miljoonaa orjaa Uuteen maailmaan.

Vuosien 1808 ja 1860 välillä Britannian laivasto kaappasi noin 1 600 orjalaivaa ja vapautti 150 000 aluksella ollutta afrikkalaista.

Kolonialismi

1800-luvun lopulla Euroopan vallat miehittivät suuren osan mantereesta ja loivat monia siirtomaavaltaisia ja riippuvaisia alueita. Jäljelle jäi vain kolme täysin itsenäistä valtiota: Darwiishin valtio (myös Daraawiishin valtio), Etiopia (eurooppalaiset tuntevat sen nimellä "Abessinia") ja Liberia.

Egyptiä ja Sudania ei koskaan virallisesti liitetty mihinkään eurooppalaiseen siirtomaavallankumoukseen. Vuonna 1882 tapahtuneen brittimiehityksen jälkeen Egypti oli kuitenkin tosiasiallisesti Britannian hallinnassa vuoteen 1922 asti.

Nykyaikainen historia

Afrikan itsenäisyysliikkeet saavuttivat ensimmäisen menestyksensä vuonna 1951, kun Libyasta tuli ensimmäinen entinen siirtomaa, joka itsenäistyi. Afrikan nykyajan historia on ollut täynnä vallankumouksia ja sotia sekä modernin afrikkalaisen talouden kasvua ja demokratisoitumista koko mantereella.

Kongon demokraattisen tasavallan (entinen Zaire) sisällissota alkoi vuonna 1998. Afrikan naapurimaat ovat sekaantuneet siihen. Konfliktin alkamisen jälkeen sen arvioidaan vaatineen 5,5 miljoonaa kuolonuhria.

Afrikan unionin kaltaiset poliittiset järjestöt antavat toivoa yhteistyön ja rauhan lisäämisestä maanosan monien maiden välillä.

 
Sivilisaatiot ennen Euroopan kolonisaatiota.  


Afrikan alueet, jotka olivat eurooppalaisten valtioiden hallinnassa tai vaikutusvallan alaisina vuonna 1914 (ensimmäisen maailmansodan syttyessä).  

Ilmasto

Afrikassa on pohjoisesta etelään useimmat ilmastotyypit. Järjestyksessä pohjoisesta:

• Alppi- ja Välimeren ilmasto
• Kuiva hiekka-aavikko
• Melko kuiva savanni (nurmikko)
• Sademetsä
• Enemmän nurmialueita
• Lisää aavikoita
• Pöytävuori

Koillisesta etelään kulkee Itä-Afrikan Suuri repeämälaakso. Siellä on vuoria, tulivuoria, syviä kuiluja ja laaksoja, jokia ja järviä.

Itse asiassa Afrikassa on esimerkkejä useimmista maapallon ilmastotyypeistä.

Sademäärä

Suuri osa Pohjois-Afrikasta on kuivaa ja kuumaa: sitä hallitsee Saharan autiomaa, eikä siellä sada paljon. Saharan Afrikassa on vain vähän jokia tai muita vesilähteitä. Maanalaiset vesilähteet, kuten lähteet, ovat erittäin tärkeitä aavikolla. Ne muodostavat usein keitaita. Keidas on aavikon ympäröimä kasvillisuusalue.

Siellä päin maailmaa tuuli tulee enimmäkseen idästä. Se tuo sadetta, mutta Himalajan vuoristo ja Tiibetin ylätasanko estävät monsuunisateiden pääsyn Pohjois-Afrikkaan. Myös Afrikan pohjoisrannikon lähellä sijaitsevat Atlasvuoret estävät sateen tulon pohjoisesta. Se on toinen sateen varjo.

Nämä kaksi sadevarjoa ovat pääasiassa vastuussa Saharan aavikosta.

Olosuhteet ja tuulet ovat erilaiset etelämpänä, jossa päiväntasaajan lähellä sataa valtavia määriä. Päiväntasaaja kulkee Afrikan keskellä (katso karttaan piirretty punainen viiva). Suuri osa Afrikasta on siis kahden tropiikin välissä:

• Kravun kääntöpiiri
• Kauriin kääntöpiiri

 
Afrikan biomit  


Sateenvarjo-käsite, mutta tuuli tulee lännestä.  


Tässä kuvassa näkyy, missä kasvillisuus on yleisintä helmi- ja elokuussa (ennen ja jälkeen kesän).  

Kasvit ja eläimet

Afrikassa on paljon villieläimiä. Siellä on monenlaisia eläimiä. Erityisesti se on nyt ainoa maanosa, jossa on monia alkuperäisiä suurten nisäkkäiden lajeja. Joitakin niistä esiintyy hyvin suuria määriä. Siellä on antilooppeja, puhveleita, seeproja, gepardeja, norsuja, leijonia, kirahveja, sarvikuonoja, apinoita, hyaeenoja ja paljon muuta. Afrikan järvissä ja joissa elää yli 2 000 kalalajia.

 
Tämän Libyassa sijaitsevan keidasalueen ympärillä kasvaa paljon kasveja.

Politiikka

Afrikan unioni (AU) on kansainvälinen järjestö. Sen tavoitteena on muuttaa Afrikan talousyhteisö, joka on liittovaltion yhteisrikkaus, valtioksi vakiintuneiden kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti. Afrikan unionilla on parlamentaarinen hallitus, joka tunnetaan nimellä Afrikan unionin hallitus ja joka koostuu lainsäädäntö-, oikeus- ja toimeenpanevista elimistä. Sitä johtaa Afrikan unionin presidentti ja valtionpäämies, joka on myös yleisafrikkalaisen parlamentin puhemies. AU:n presidentiksi pääsee henkilö, joka valitaan PAP:n jäseneksi ja saa sitten enemmistön tuen PAP:ssa.

Monissa Afrikan osissa tapahtuu edelleen laajoja ihmisoikeusloukkauksia, usein valtion valvonnassa. Useimmat näistä loukkauksista tapahtuvat poliittisista syistä, usein sisällissodan sivuvaikutuksena. Maita, joissa on viime aikoina raportoitu merkittävistä ihmisoikeusloukkauksista, ovat Uganda, Sierra Leone, Liberia, Sudan, Zimbabwe ja Norsunluurannikko.

 

Ihmiset

Afrikasta kotoisin olevia ihmisiä kutsutaan afrikkalaisiksi. Saharan pohjoispuolella asuvia kutsutaan maghrebilaisiksi ja eteläpuolella asuvia kutsutaan subsaharalaisiksi. Itä-Afrikan kieliä ovat muun muassa swahili, oromo ja amharia. Länsi-Afrikan kieliä ovat lingala, igbo ja fulani. Afrikan väkirikkain maa on Nigeria.

 

Maat

 

Afrikkalainen diaspora

Maat, joissa on merkittäviä afrikkalaisten jälkeläisiä Afrikan ulkopuolella:

• Haiti: 98%
• Saint Kitts ja Nevis: 96.9%
• Anguilla: 91,4%
• Bahama: 86,1%
• Barbados: 81,1%
• Jamaika: 76,3%
• Dominikaaninen tasavalta: 71.1%
• Caymansaaret: 60.0%
• Trinidad ja Tobago: 39.5%
• Kuuba: 34,9%
• Turks ja Caicos: 34.0%
• Belize: 29,8 %
• Venezuela: 24.0%
• Panama: 22,0 %
• Kolumbia: 21,0 %
• Brasilia: 13-19%
• Yhdysvallat: 12.9%
• Puerto Rico: 6,9 %
• Argentiina: alle 2 %