Rumpali- ja torvisoittokunta
Rumpu- ja torvisoittokunta muistuttaa marssiorkesteria, mutta siinä on vain vaskisoittimia, lyömäsoittimia ja värikaartia. Armeijat käyttivät merkkirumpuja ja torvia merkinantona vuosisatojen ajan. Nykyaikaiset rumpu- ja torvisoittokunnat syntyivät ensimmäisen maailmansodan ja sitä seuranneiden sotien jälkeen palanneista rumpu- ja torvisoittokunnista. Varhaiset rumpu- ja torvisoittokunnat olivat ympärivuotista toimintaa, jossa muusikot esiintyivät esityksissä koko ajan. Nykyään useimmat rumpu- ja torvisoittokunnat järjestävät kesäisin kiertueita, joissa ne matkustavat ympäri maata ja esittävät joka vuosi uuden show'n, jossa on erilaista musiikkia ja liikkeitä.
Useita jäseniä merijalkaväen rumpu- ja torvisoittokunnasta, sekä puhallin- että lyömäsoittimia.
Drum Corps International
Muodostelma
Ennen vuotta 1971 useimmat amerikkalaiset rumpu- ja torvisoittokunnat esiintyivät American Legionin järjestämissä näytöksissä. Vuonna 1971 viisi merkittävää korpusta perusti uuden ryhmän nimeltä "Midwest Combine". Muut itäiset ja läntiset korpukset tekivät samoin omilla alueillaan. Nämä korpit perustivat nämä organisaatiot, koska ne eivät pitäneet American Legionin säännöistä, jotka monien mielestä estivät luovuuden. Korpukset uskoivat myös, että ne eivät antaneet tarpeeksi lipunmyynnistä saaduista rahoista esiintyville korpuksille. Eri ryhmät päättivät, että ne esiintyisivät kaikki yhdessä esityksissä, yksi toisensa jälkeen, eivätkä koskaan erikseen eri esityksissä. Tämä strategia onnistui korpusten kannalta hyvin, ja vuonna 1972 kaikki ryhmät sekä muutamat muut korpukset muodostivat suuren ryhmän nimeltä "Drum Corps International" eli DCI. Tämä ryhmä antoi korpuksille paljon rahaa keikoista ja taiteellista vapautta. DCI:n johto on DCI:ssä esiintyviä korpuksia, jolloin kilpailevat jäsenet voivat muuttaa sääntöjä aina tarvittaessa sen sijaan, että joku rumpukorpuksia tuntematon henkilö tekisi nämä muutokset.
DCI-luokat
DCI:ssä on kaksi luokkaa, joissa joukot voivat kilpailla. Ensimmäinen ja suurempi on "World Class". World Classissa kaikilla korpuksilla saa olla korkeintaan 154 jäsentä, mutta se, miten nämä jäsenet jaetaan, on korpuksen johtajien päätettävissä. Maailmanluokkaan kuuluvat korpit saavat myös enemmän rahaa DCI:ltä, ja ne saavat äänestää DCI:n suurista päätöksistä, kuten esitysajoista, säännöistä ja rahasta. maailmanluokkaan kuuluvat korpit viettävät myös paljon aikaa kiertämällä maata ja käyvät monissa paikoissa. Toinen ja vähäisempi luokka on "Open Class". Open Classissa korpuksilla voi olla mikä tahansa jäsenmäärä yhdestä 154:een.[] Nämä joukot eivät saa yhtä paljon rahaa kuin maailmanluokan joukot, eikä niillä ole yhtä paljon sananvaltaa päätöksenteossa. Ne viettävät myös vähemmän aikaa kiertueilla, ja ne myös pysyvät lähempänä päämajaansa. Joskus korpukset voivat siirtyä avoimesta luokasta maailmanluokkaan, jos ne suoriutuivat edellisenä vuonna erittäin hyvin. Jos ryhmä haluaa perustaa korpuksen, se aloittaa aina avoimessa luokassa.
DCI:n luokat eivät aina ole olleet tällaisia. Ennen oli kolme luokkaa, joita kutsuttiin divisiooniksi, I, II ja III. Ennen oli myös "suurempi" avoin luokka, A-luokka ja "A60"-luokka (jossa korpuksilla saattoi olla enintään 60 marssivaa jäsentä). Ennen oli myös All-Girls -luokka, joka oli tarkoitettu vain tytöistä koostuville korpuksille. Ennen vuotta 1983 useimmat korpukset olivat vain miehiä.
Instrumentit
Vaskisoittimet
Ennen vuotta 2000 useimmat rumpujoukot soittivat puhallinsoittimia, joissa oli kaksi nappia eli "venttiilejä". Nämä soittavat G-nuotin, kun venttiilejä ei paineta. Nämä "torvet" antoivat rumpu- ja torvisoittokunnille nimensä. Torvet ovat hyvin samankaltaisia kuin muut vaskisoittimet, mutta torvia ei yleensä valmisteta hyvin, ja niitä voi olla hyvin vaikea soittaa hyvin silloin, kun niitä halutaan soittaa. Useimmat rumpujoukot soittavat soittimia, joiden ääni on hieman korkeampi; ne soittavat B:tä, kun mitään nappia ei paineta. Näitä kutsutaan marssisoittimiksi, ja ne kuulostavat ja soivat hyvin samankaltaisilta kuin konserttisaleissa soitettavat soittimet.
Muistakaa, että rumpuryhmät esiintyvät jalkapallokentillä ulkona. Konserttisalissa soittimien ääni kimpoaa kaikkialle, mutta seinät on muotoiltu huolellisesti siten, että ääni kohdistuu yleisöön. Ulkona ääni kimpoaa edelleen kaikkialle, mutta ääni, joka ei suuntaudu suoraan eteenpäin, lentää pois ja menee hukkaan. Tämän vuoksi marssisoittimet muotoillaan eri tavalla; suuri "kello" osoittaa yleisöä kohti, joten se on mahdollisimman äänekäs yleisölle. Neljä yleisintä vaskisoitinta ovat trumpetti, mellofoni (kuten käyrätorvi), baritoni ja kontrabasso (kuten tuuba). DCI:n säännöissä on jo pitkään kielletty kaikki muut puhallinsoittimet kuin edellä mainitut. Nyt DCI on muuttanut sääntöjä ja sallinut lisää vaskisoittimia, kuten pasuunan ja eufoniumin.[] Näitä muita soittimia käytetään siten, että vain yksi tai pari henkilöä soittaa niitä korpuksessa. Tämän seurauksena soittimet tarvitsevat mikrofoneja ja kaiuttimia, muuten yleisö ei kuulisi niitä kentällä olevien kymmenien marssisoittimien yli.
Rummut
Kaikki rumpujoukot käyttävät kolmea eri rumputyyppiä. Nämä ovat snare-, tenori- ja bassorummut, jotka yhdessä symbaalien kanssa muodostavat "rumpulinjan". Pikkurumpu on kolmesta rummusta pienin. Sillä on lyhyt, kova ja rapea ääni, kun sitä lyödään. Joukoissa voi olla 6-10 henkilöä soittamassa näitä.
Tenorirummut eli "tenorit" ovat itse asiassa 4 tai 5 rummun sarja, jotka on kiinnitetty toisiinsa ja jotka on suunniteltu yhden henkilön soitettaviksi. Eri rummuissa on eri äänenkorkeudet, joita voidaan soittaa peräkkäin karkeiden melodioiden tuottamiseksi. Tällä soittimella on "oh"-ääni ja tuntuva sävelkorkeus, ja äänenlaatu voi muuttua sen mukaan, millaisella tikulla soitinta lyödään. Joukoissa voi olla 3-5 muusikkoa soittamassa näitä.
Bassorumpu on erittäin suuri rumpu, jota pidetään sivuttain soittajan vartaloa vasten, niin että muusikko käyttää kahta kättä ja tikkuja lyödäkseen kumpaakin rumpupäätä. Se on rummuista syvin, ja sen ääni on lyödessä matala, pyöreä ja suljettu, ja sen sävelkorkeus ei ole yhtä selkeä. Korpuksissa on noin 5 erikokoista bassoa, joita soittaa 5 henkilöä, joten tenorien tavoin ne voivat soittaa myös raakoja melodioita.
Nykyaikaisissa rumpujoukoissa ei ole vain marssirumpaleita, vaan myös "eturyhmiä", jotka soittavat soittimia, joilla ei voi marssia. Tällaisia ovat muun muassa timpani- eli kantorummut, vibrafonit, marimbat, putkikellot, ksylofonit ja erilaiset "ylimääräiset" lyömäsoittimet, joiden kanssa marssiminen olisi hankalaa. Rintamakokoonpanoissa voi olla myös riippusymbaaleja, varsinkin jos korpuksella ei ole marssisymbaaleja.
Drumlinesissa voi olla myös symbaaleja, jotka pitävät molemmissa käsissään vartalonsa edessä kahta samanlaista, käsityönä valmistettua metallia olevaa kiinteää symbaalia ja lyövät ne yhteen saadakseen kestävän crash-äänen. Monet nykyaikaiset rumpujoukot ovat päättäneet poistaa symbaalit rumpuriveistään, koska niiden ylläpito voi olla kallista. Symbaalilinjojen opettamiseen tarvitaan vähintään yksi ylimääräinen henkilökunnan jäsen, koska ne eroavat hyvin paljon muista rummuista. Lisäksi joukoilla voi olla rajoitetusti jäseniä, ja ne voivat katsoa, että muusikko on arvokkaampi eturivissä, jossa hän voi soittaa samanaikaisesti muita soittimia.
Marssiva baritonitorvi. Huomaa, että torvi on suunnattu eteenpäin, suukappale osoittaa taaksepäin ja painikkeet on painettu ylös ja alas. Vertaa tätä normaaliin eli "konserttikäyttöön" tarkoitettuun baritonitorveen, jossa torvi osoittaa ylöspäin ja jonka on tarkoitus olla muusikon sylissä.
Merijalkaväen rumpu- ja torvisoittokunnan muusikko soittaa tenorirumpuja.
Kaksi bassorumpumuusikkoa. Huomaa rummun sivuttainen asento.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on rumpu- ja torvisoittokunta?
A: Rumpu- ja torvisoittokunta muistuttaa marssiryhmää, mutta siinä on vain puhallinsoittimia, lyömäsoittimia ja värikaartia.
K: Mikä on rumpu- ja torvisoittokuntien alkuperä?
V: Nykyaikaiset rumpu- ja torvisoittokunnat ovat syntyneet ensimmäisestä maailmansodasta ja sitä seuranneista sodista palanneista sotilaallisista rumpu- ja torvisoittokunnista.
K: Oliko varhainen rumpu- ja torvisoittokunta ympärivuotista toimintaa?
V: Kyllä, varhaiset rumpu- ja torvisoittokunnat olivat ympärivuotista toimintaa, jossa muusikot esiintyivät esityksissä koko ajan.
K: Mikä oli signaalirumpujen ja torvien rooli armeijassa?
V: Armeijat käyttivät signaalirumpuja ja torvia signaalina vuosisatojen ajan.
K: Esiintyvätkö rumpu- ja torvisoittokunnat edelleen ympäri vuoden?
V: Ei, vaan useimmat rumpu- ja torvisoittokunnat tekevät kesäisin kiertueita, joilla ne kiertävät ympäri maata ja esittävät joka vuosi uuden esityksen, jossa on erilaista musiikkia ja liikkeitä.
K: Mitä soittimia rumpu- ja torvisoittokunnissa käytetään?
V: Rumpu- ja torvisoittokunnissa on vain puhallinsoittimia, lyömäsoittimia ja värikaartilaisia.
K: Miten rumpu- ja torvisoittokunta eroaa marssiorkesterista?
V: Rumpu- ja torvisoittokunta muistuttaa marssiorkesteria, mutta siinä on vain vaskisoittimia, lyömäsoittimia ja värikaartilaisia, kun taas marssiorkesterissa voi olla puupuhaltimia ja muita lisäinstrumentteja.
