Lyömäsoitin
Lyömäsoittimet ovat soittimia, joita soitetaan ravistamalla tai lyömällä. Lyömäsoittimia on monenlaisia. Lyömäsoittimia soittava henkilö on lyömäsoittaja. Lyömäsoittajat pystyvät yleensä soittamaan monia erilaisia lyömäsoittimia, koska niiden perustaidot ovat samanlaiset.
Joillakin lyömäsoittimilla voi soittaa säveliä. Näitä kutsutaan "viritetyiksi lyömäsoittimiksi". Viritettyjä lyömäsoittimia ovat mm: Ksylofoni, glockenspiel, vibrafoni, putkikellot ja timpani.
Virittämättömiä lyömäsoittimia ovat muun muassa bassorumpu, sivurumpu (pikkurumpu), marakat, kastanetit, symbaalit, tamburiini, klaveeraus ja monet muut.
Orkesterissa voi olla enemmän erilaisia lyömäsoittimia kuin muissa soitinperheissä: jousi-, puu- ja vaskisoittimissa. Vanhemmassa musiikissa ei kuitenkaan usein käytetä paljon lyömäsoittimia. Mozartin ja Beethovenin kaltaisten säveltäjien orkesterimusiikissa käytetään useimmiten vain timpaneja. 1800-luvulla lyömäsoittimia lisätään: symbaaleja, tamburiinia, triangelia jne. 1900-luvulla jotkut säveltäjät saattavat käyttää hyvin monia lyömäsoittimia.
Kun käytetään jotain epätavallista soitinta, joka ei kuulu jousi-, puu-, puhallin-, vaski- tai kosketinsoittimien luokkaan, sitä soittaa yleensä lyömäsoittaja. Joskus säveltäjät ovat käyttäneet kappaleissaan esimerkiksi kirjoituskoneita, maitopulloja tai pölynimureita.
Lyömäsoittimien luokka
Lyömäsoittimia on monia eri luokkia. Niitä ovat esimerkiksi:
- Latinalaiset lyömäsoittimet
- Klassiset lyömäsoittimet
- Nykyaikaiset lyömäsoittimet
Latinalaisia lyömäsoittimia käytetään amerikkalais-latinalaisessa musiikissa. Näitä soittimia ovat Maracas, Congs, Timbales,...
Harmony-orkesterit käyttävät klassisia lyömäsoittimia. Nämä soittimet ovat tampani, bassorumpu, ksylofoni....
Nykyaikaisia lyömäsoittimia käytetään rock-, pop- ja jazzmusiikissa. On olemassa vain rumpu, mutta tämä on lyömäsoitin, jolla on monia mahdollisuuksia. Rumpukapulaan voi ottaa esimerkiksi lehmänkellon tai tamburiinin. Meillä on rumpujen kanssa lukemattomia mahdollisuuksia.
Drum Kit
Rumpusarjat voivat sisältää bassorummun, sivurummun, tom-tomit, lehmänkellot, symbaalit (riippu- ja hi-hat-symbaalit) jne. Yhdessä jousibasson (kontrabasso) kanssa ne muodostavat jazzyhtyeen "rytmisektion". Lyömäsoittajalla on oltava erittäin hyvä rytmitaju. Muut soittajat luottavat siihen, että hän pitää tahdin tasaisena eikä soita niin kovaa, etteivät muut kuule säveltä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat lyömäsoittimet?
A: Lyömäsoittimet ovat soittimia, joita soitetaan ravistamalla tai lyömällä.
K: Kuka soittaa lyömäsoittimia?
A: Lyömäsoittimia soittava henkilö on lyömäsoittaja.
K: Millaisilla lyömäsoittimilla voi soittaa säveliä?
V: Viritetyt lyömäsoittimet, kuten ksylofonit, glockenspielit, vibrafonit, putkikellot ja timpani, voivat soittaa säveliä.
K: Millaisilla lyömäsoittimilla ei voi soittaa säveliä?
V: Virittämättömillä lyömäsoittimilla, kuten bassorummuilla, sivurummuilla (pikkurummuilla), marakoilla, kastaneteilla, symbaaleilla, tamburiinilla ja klaveilla ei voi soittaa säveliä.
K: Kuinka monta erilaista lyömäsoittimen tyyppiä orkesterissa on?
V: Orkesterissa voi olla enemmän erilaisia lyömäsoittimia kuin muissa soitinperheissä; jousi-, puupuhallin- ja vaskisoittimissa.
K: Käyttivätkö Mozartin ja Beethovenin kaltaiset säveltäjät paljon lyömäsoittimia musiikissaan?
V: Ei, Mozartin ja Beethovenin kaltaisten säveltäjien orkesterimusiikissa käytettiin enimmäkseen vain timpaneja.
K: Millä vuosisadalla säveltäjät alkoivat käyttää musiikissaan enemmän lyömäsoittimia? V: 1800-luvulla lisättiin lisää lyömäsoittimia, kuten symbaaleja, tamburiinia ja kolmisointuja. 1900-luvulla jotkut säveltäjät saattoivat käyttää kappaleissaan hyvin monenlaisia perkussiivisia elementtejä.
