Dubliners on irlantilaisen kirjailijan James Joycen 15 novellin kokoelma. Se oli hänen ensimmäinen kirjansa, ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1914.
Viidentoista tarinan oli tarkoitus kuvata hyvin irlantilaisten elämää Dublinissa ja sen ympäristössä 1900-luvun alkuvuosina.
Kokoelman tarinat ovat ensin lasten kertomia, ja tarinoiden edetessä ne käsittelevät ikääntyneiden ihmisten elämää. Viimeinen tarina, "Kuolleet", on pisin ja kuuluisin.
Viisitoista tarinaa ovat järjestyksessä:
- The Sisters — Sisarukset
- An Encounter — Kohtaaminen
- Araby — Arabi (Araby)
- Eveline — Eveline
- After the Race — Kilpailun jälkeen
- Two Gallants — Kaksi veitikkaa
- The Boarding House — Pensionaatti
- A Little Cloud — Pieni pilvi
- Counterparts — Vastineet
- Clay — Savi
- A Painful Case — Kipuisa tapaus
- Ivy Day in the Committee Room — Ivy-päivä toimikunnan huoneessa
- A Mother — Äiti
- Grace — Armo
- The Dead — Kuolleet
Kokoelma etenee kronologisesti lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteen, ja tämän järjestyksen kautta Joycen tavoite oli kuvata koko elämänkaarta dublinilaisessa miljöössä. Dublin itse toimii tarinoissa lähes eräänlaisena päähenkilönä: kaupungin sosiaaliset rakenteet, kirkon vaikutus, kansallinen identiteetti ja paikalliset rutiinit luovat taustan, jossa henkilöhahmot kokevat pettymystä, rajoituksia ja hetkittäisiä oivalluksia.
Tyyliltään Dubliners edustaa realistista kuvausta, tiukkaa havaintoa ja yksityiskohtaista arkielämän kuvaamista. Yksi kokoelman tunnusmerkeistä on niin kutsuttu "epifania" — pieni, äkillinen oivallus tai sisäinen herääminen, jonka kautta hahmo välähdyksenomaisesti näkee oman tilanteensa tai elämänsä merkityksen. Nämä oivallukset eivät aina johda ratkaisuun, vaan usein korostavat elämän pysähtyneisyyttä ja pettymyksiä.
Dubliners kohtasi julkaisu- ja sensuurivaikeuksia, koska jotkut tarinoista kuvaavat kirkkoa, moraalia ja ihmisten yksityiselämää tavalla, jota aikakauden kustantajat pitivät arveluttavana. Vaikeuksista huolimatta kokoelma on sittemmin noussut Joycen varhaisen tuotannon merkkiteokseksi ja maailmankirjallisuuden klassikoksi.
Viimeinen novelli, "Kuolleet", käsittelee Gabriel Conroyn joulujuhlaa ja huipentuu vahvaan tunnelmaan, jossa menneen ja nykyisyyden muistot sekä elämän ja kuoleman kysymykset limittyvät. Tätä novellia pidetään usein Joycen mestariteoksena; siitä on tehty myös elokuvasovitus (ohj. John Huston, 1987).
Dubliners on käännetty monille kielille ja se on luettu laajasti kouluissa ja kirjallisuuspiireissä. Kokoelman teemat — kaupunki-identiteetti, haluttomuus muutokseen, uskonto ja yksilön sisäinen maailma — tekevät siitä ajattoman ja yhä puhuttelevan lukukokemuksen myös nykylukijalle.
