Kirja | kahden kannen välissä kiinni olevien painettujen paperiarkkien joukko
Kirja on joukko painettuja paperiarkkeja, jotka on kiinnitetty kahden kannen väliin. Kirjan paperiarkkeja kutsutaan sivuiksi. Sivuille on kirjoitettu sanoja ja piirretty kuvia. Kirja on joustavampi muoto kuin aikaisempi idea kääröstä. Muutos kääröistä kirjoihin alkoi Rooman valtakunnassa ja kesti useita vuosisatoja ennen kuin se oli valmis.
Kirjan kirjoittajaa kutsutaan kirjailijaksi. Kirjan kuvat piirtävää henkilöä kutsutaan kuvittajaksi. Kirjoilla voi olla useampi kuin yksi kirjailija tai kuvittaja.
Kirja voi olla teksti, joka on osa laajempaa tekstikokoelmaa. Tekstin osa voidaan julkaista kirjana niin, että siinä on vain yksi kirjoittaja tai että se keskittyy vain yhteen aihealueeseen. Näin kirjoitettuja kirjoja voi ymmärtää lukematta koko kirjoituskokoelmaa. Esimerkkejä ovat Ilias, Odysseia, Raamattu, Koraani ja Toora. Ne kaikki koostuvat useista "uskonnollisista kirjoista" tässä mielessä. Tietosanakirjoissa on usein eri henkilöiden kirjoittamia erillisiä artikkeleita, ja ne julkaistaan erillisinä niteinä. Jokainen nide on kirja.
Kovakantisissa kirjoissa on kovat kannet, jotka on valmistettu pahvista, joka on päällystetty kankaalla tai nahalla ja ommeltu yhteen. Pokkarikirjan kannet on tehty jäykästä paperista, joka on liimattu yhteen. Kirjojen sanat voidaan lukea ääneen ja tallentaa nauhoille tai CD-levyille. Näitä kutsutaan äänikirjoiksi.
Kirjoja voi lainata kirjastosta tai ostaa kirjakaupasta. Ihmiset voivat tehdä omia kirjojaan ja kirjoittaa niihin sekä lisätä niihin perhekuvia ja piirroksia. Jotkut kirjat ovat sisältä tyhjiä, kuten päiväkirja, osoitekirja tai valokuva-albumi. Nämä kirjat on tarkoitettu kirjoitettaviksi. Useimmiten sana "kirja" tarkoittaa sitä, että sisäsivuilla on sanoja ja kuvia.
Jotkut kirjat on kirjoitettu vain lapsille. Jotkut ovat viihdekirjoja, ja jotkut ovat oppikirjoja, joiden avulla opiskellaan jotakin koulussa, kuten matematiikkaa tai historiaa.
Sanakirja on kirja.
Kirjojen sisältö
Kirjatekstejä on kahta päätyyppiä: kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta.
Fiktio
Nämä kirjat ovat romaaneja. Ne kertovat tarinoista, joita ei ole tapahtunut ja jotka kirjailija on kuvitellut. Jotkin kirjat perustuvat todellisiin historiallisiin tapahtumiin, mutta kirjailija on luonut tapahtumille kuvitteellisia hahmoja tai vuoropuhelua.
Tietokirjallisuus
Ei-fiktiivinen kaunokirjallisuus kertoo tosiseikoista tai asioista, jotka ovat todella tapahtuneet. Esimerkkejä ovat sanakirjat, keittokirjat, oppikirjat kouluopetusta varten tai elämäkerta (jonkun elämäntarina).
Historiallinen
Kirjallisen käsikirjoituksen ja kirjan välissä on useita keksintöjä. Käsikirjoitukset on tehty käsin, mutta kirjat ovat nykyään teollisia tuotteita.
Käsikirjoitukset
Yleinen käsikirjoitustyyppi oli käärö. Se on pitkä arkki, joka on rullattu kokoon. Arkki on voitu valmistaa papyruksesta (jonka egyptiläiset valmistivat kutomalla papyruskasvin sisäisiä varsia ja vasaroimalla ne yhteen), pergamentista tai pergamentista (hyvin ohut eläinten nahka, jota käyttivät ensimmäisenä muinaiset kreikkalaiset) tai paperista (kasvikuiduista valmistettu paperi, jonka keksivät kiinalaiset). Tällaisia käsikirjoituksia käytettiin 1500-luvulla ja sen jälkeen. Käsikirjoituksen muuttaminen kirjaksi vaati useita kehitysaskeleita.
Koodeksi
Roomalaiset olivat ensimmäiset ihmiset, jotka laittoivat erilliset käsikirjoituskappaleet kansien väliin ja muodostivat näin koodeksin. Tätä oli kätevämpi käsitellä ja säilyttää kuin kääröjä, mutta se ei vielä ollut kirja sellaisena kuin me sen ymmärrämme.
Tulostus
Kääröt ja koodeksit kirjoitettiin ja kopioitiin käsin. Kiinalaiset keksivät puupainatuksen, jossa puupölkystä kaiverretaan muotoja, kaiverretulle puolelle levitetään mustetta ja pölkky painetaan paperille. Tämä puupiirrosmenetelmä oli hidas, koska symbolit ja kuvat tehtiin leikkaamalla ympäröivä puu pois.
Johannes Gutenberg keksi ensimmäisenä painokoneen, jota kutsuttiin kirjapainoksi. Hän teki sen 1400-luvulla. Kyseessä oli muutakin kuin pelkkä painokone, sillä siihen kuului koneelliseen prosessiin soveltuvan liikkuvan metallikirjasinlaadun valmistaminen.
Aluksi koneet olivat hitaita ja tarvitsivat lihasvoimaa toimiakseen. Teollinen vallankumous toi mukanaan höyryvoiman ja myöhemmin sähköistymisen.
Paperi ja muste
Paperi oli keksitty Kiinassa 800-luvulla, mutta se pidettiin pitkään salassa. Euroopassa käsintehtyä paperia oli saatavilla noin vuodesta 1450 alkaen. Se oli halvempaa kuin pergamentti, mutta silti kallista, ja varhainen painaminen oli hidas prosessi. Siksi kirjat pysyivät harvinaisina. Vuonna 1800 keksittiin ensimmäiset koneet paperin valmistamiseksi puumassasta. Myös uudenlaisia painovärejä keksittiin eri tarkoituksiin, ja koneita alettiin käyttää höyrykoneilla ja myöhemmin sähköllä.
Yhteinen halpa paperitarjonta ruokki nopeampia painokoneita, ja kirjoista tuli halvempia. Samaan aikaan Amerikassa, Isossa-Britanniassa ja Manner-Euroopassa yhä useammat ihmiset oppivat lukemaan. Niinpä 1800-luvulla monilla tavallisilla ihmisillä oli varaa ostaa kirjoja ja pystyi todella lukemaan niitä. 1800-luvulla tulivat myös yleiset kirjastot, joten myös köyhemmät ihmiset saivat käyttöönsä parhaat kirjat.
Sitova
Painatus tehtiin suurille paperiarkeille, jotka sitten taitettiin, leikattiin ja ommeltiin kansiin. Kirjansidonta ja kaikki muut prosessit on tehty koneilla 1800-luvulta lähtien.
Nyt
Nykyään osa tekniikoista on muuttunut, erityisesti kuvitukseen ja typografiaan liittyvät tekniikat. Kirjat näyttävät kuitenkin paljolti samalta kuin ennenkin, ja niissä on enemmän värillistä kuvitusta, mutta periaatteessa ne ovat samat. Tämä johtuu siitä, että kokemus on osoittanut, että lukijat tarvitsevat tiettyjä asioita, jotta lukeminen olisi miellyttävää. Graafinen suunnittelu ja typografia ovat käytännön taitoja, joilla kirjoista tehdään houkuttelevia ja hyödyllisiä lukijoille.
Toora on eräänlainen käärö, jota käytetään yhä nykyäänkin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kirja?
A: Kirja on kahden kannen väliin koottuja painettuja paperiarkkeja, joihin on kirjoitettu sanoja ja piirretty kuvituksia.
K: Miten muutos kääröistä kirjoihin alkoi?
V: Muutos kääröistä kirjoihin alkoi Rooman valtakunnassa ja kesti useita vuosisatoja ennen kuin se oli valmis.
K: Keitä ovat kirjailijat ja kuvittajat?
V: Kirjailija on henkilö, joka kirjoittaa kirjan, kun taas kuvittaja on henkilö, joka piirtää siihen kuvia.
K: Mitkä ovat esimerkkejä teksteistä, joita voi ymmärtää lukematta koko kirjoituskokoelmaa?
V: Esimerkkeinä mainittakoon Ilias, Odysseia, Raamattu, Koraani ja Toora - jotka kaikki koostuvat useista "uskonnollisista kirjoista" sanan tässä merkityksessä.
K: Mitä ovat kovakantiset ja pokkaroidut kirjat?
V: Kovakantisissa kirjoissa on kovat kannet, jotka on valmistettu pahvista, joka on päällystetty kankaalla tai nahalla ja ommeltu yhteen, kun taas taskukirjoissa kannet on valmistettu jäykästä paperista, joka on liimattu yhteen.
K: Miten ihmiset voivat tehdä omia kirjojaan?
V: Ihmiset voivat tehdä omia kirjojaan kirjoittamalla niihin ja lisäämällä niihin perhekuvia ja piirroksia.
K: Millaisia kirjoja on olemassa lapsille?
V: Lapsille tarkoitettuja kirjoja ovat viihdekirjat sekä oppikirjat, joita käytetään koulussa opiskeltaessa jotakin asiaa, kuten matematiikkaa tai historiaa.
