Kirja – määritelmä, historia, tyypit ja lukutavat

Kirja on joukko painettuja paperiarkkeja, jotka on kiinnitetty kahden kannen väliin. Kirjan paperiarkkeja kutsutaan sivuiksi. Sivuille on kirjoitettu sanoja ja piirretty kuvia. Kirja on joustavampi muoto kuin aikaisempi idea kääröstä. Muutos kääröistä kirjoihin alkoi Rooman valtakunnassa ja kesti useita vuosisatoja ennen kuin se oli valmis.

Kirjan kirjoittajaa kutsutaan kirjailijaksi. Kirjan kuvat piirtävää henkilöä kutsutaan kuvittajaksi. Kirjoilla voi olla useampi kuin yksi kirjailija tai kuvittaja.

Kirja voi olla teksti, joka on osa laajempaa tekstikokoelmaa. Tekstin osa voidaan julkaista kirjana niin, että siinä on vain yksi kirjoittaja tai että se keskittyy vain yhteen aihealueeseen. Näin kirjoitettuja kirjoja voi ymmärtää lukematta koko kirjoituskokoelmaa. Esimerkkejä ovat Ilias, Odysseia, Raamattu, Koraani ja Toora. Ne kaikki koostuvat useista "uskonnollisista kirjoista" tässä mielessä. Tietosanakirjoissa on usein eri henkilöiden kirjoittamia erillisiä artikkeleita, ja ne julkaistaan erillisinä niteinä. Jokainen nide on kirja.

Kovakantisissa kirjoissa on kovat kannet, jotka on valmistettu pahvista, joka on päällystetty kankaalla tai nahalla ja ommeltu yhteen. Pokkarikirjan kannet on tehty jäykästä paperista, joka on liimattu yhteen. Kirjojen sanat voidaan lukea ääneen ja tallentaa nauhoille tai CD-levyille. Näitä kutsutaan äänikirjoiksi.

Kirjoja voi lainata kirjastosta tai ostaa kirjakaupasta. Ihmiset voivat tehdä omia kirjojaan ja kirjoittaa niihin sekä lisätä niihin perhekuvia ja piirroksia. Jotkut kirjat ovat sisältä tyhjiä, kuten päiväkirja, osoitekirja tai valokuva-albumi. Nämä kirjat on tarkoitettu kirjoitettaviksi. Useimmiten sana "kirja" tarkoittaa sitä, että sisäsivuilla on sanoja ja kuvia.

Jotkut kirjat on kirjoitettu vain lapsille. Jotkut ovat viihdekirjoja, ja jotkut ovat oppikirjoja, joiden avulla opiskellaan jotakin koulussa, kuten matematiikkaa tai historiaa.

Lyhyt historia

Kirjan historia ulottuu antiikin ajan kirjoitustavoista kääröihin ja lopulta kodexiin (kirjan esimuoto, jossa lehdet sidottiin selästä). Siirtyminen kääröstä kohti kodexia tapahtui vähitellen, ja Rooman valtakunnan aikana tämä muutos yleistyi. Myöhemmin painokoneen keksiminen 1400-luvulla, erityisesti Gutenbergin painotekniikka, mahdollisti kirjojen massatuotannon ja levitti lukutaitoa laajemmille kansanosille.

Kirjan rakenne ja sidonta

Kirjan tavallisia osia ovat:

• Kannet (kovakantisissa ja pokkareissa erilaiset materiaalit ja jäykkyys),
• Selkä (jossa lehdet on kiinnitetty toisiinsa),
• Esilehti, sisällysluettelo, sisäsivut ja takakansi.

Sidonta voi olla ommeltu (kestävämpi) tai liimattu (nopeampi ja edullisempi). Erikoissidontaan kuuluu myös laitoskirjat, pinottavat niteet ja käsin sidotut erikoiskirjat. Nykyään myös digitaaliset formaatit korvaavat osan perinteisestä sidonnasta.

Kirjan tekijät ja julkaisuprosessi

Kirjan syntyyn osallistuu usein joukko ammattilaisia: kirjailija, kuvittaja, toimittaja, taittaja, kustantaja ja painaja. Käännöksissä mukana on myös kääntäjä. Kustantaja vastaa usein kirjan markkinoinnista, levityksestä ja ISBN-numeron hankkimisesta, joka yksilöi julkaisun kansainvälisesti.

Kirjatyypit ja genret

Kirjoja on monenlaisia käyttötarkoituksen ja sisällön mukaan:

• Kaunokirjallisuus (romaanit, novellit, runous),
• Tietokirjallisuus (biografiat, tietokirjat, oppikirjat),
• Viihdekirjat (dekkarit, fantasiat),
• Oppikirjat ja koulukirjat
• Tietosanakirjat ja hakuteokset (julkaistaan usein useina niteinä).

Lukemistavat ja saavutettavuus

Kirjoja voi lukea monin eri tavoin:

• Hiljaa itselle tai ääneen, yksin tai ryhmässä (esimerkiksi lukupiirit),
• Skannata ja selata nopeasti (skimmaus) tai lukea syvällisesti ja tehdä muistiinpanoja,
• Käyttää äänikirjoja, joita voi kuunnella matkoilla tai liikkuessa — äänikirjat voidaan tallentaa esimerkiksi nauhoille tai CD-levyille,
• Sähköiset kirjat (e-kirjat) tarjoavat mukautettavan fonttikoon ja tekstin ääneenlukutoiminnot,
• Painetut kirjat ovat saavutettavissa myös pistekirjoituksena (Braille) ja suurennettuna painettuna versiona näkörajoitteisille.

Kirjastot, kirjakaupat ja omakustanteet

Kirjoja voi lainata kirjastosta tai ostaa kirjakaupasta. Nykyään kirjailijat voivat myös julkaista itse teoksensa omakustanteena tai käyttää print-on-demand -palveluja. Kirjastot ja kirjakaupat toimivat tärkeinä tiedon ja kulttuurin jakelijoina ja lukutaidon edistäjinä.

Säilytys, keräily ja kulttuurinen merkitys

Vanhojen ja harvinaisten kirjojen säilyttäminen vaatii sopivan ilmaston ja käsittelytavat; kirjakokoelmat ja arkistot huolehtivat kulttuuriperinnön suojelusta. Kirjat voivat olla myös arvokkaita keräilykohteita ja tutkimuksen lähteitä. Monet kirjalliset teokset ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan, uskontoihin ja tieteeseen vuosisatojen ajan.

Kirjat palvelevat sekä tiedon välittäjinä että viihteen ja taiteen muotoina. Niiden muodot ja jakelutavat ovat muuttuneet teknologian myötä, mutta perusajatus – kirjoitettu tieto tai tarina, joka kulkee sivuilta lukijalle – säilyy.

Historiallinen

Kirjallisen käsikirjoituksen ja kirjan välissä on useita keksintöjä. Käsikirjoitukset on tehty käsin, mutta kirjat ovat nykyään teollisia tuotteita.

Käsikirjoitukset

Yleinen käsikirjoitustyyppi oli käärö. Se on pitkä arkki, joka on rullattu kokoon. Arkki on voitu valmistaa papyruksesta (jonka egyptiläiset valmistivat kutomalla papyruskasvin sisäisiä varsia ja vasaroimalla ne yhteen), pergamentista tai pergamentista (hyvin ohut eläinten nahka, jota käyttivät ensimmäisenä muinaiset kreikkalaiset) tai paperista (kasvikuiduista valmistettu paperi, jonka keksivät kiinalaiset). Tällaisia käsikirjoituksia käytettiin 1500-luvulla ja sen jälkeen. Käsikirjoituksen muuttaminen kirjaksi vaati useita kehitysaskeleita.

Koodeksi

Roomalaiset olivat ensimmäiset ihmiset, jotka laittoivat erilliset käsikirjoituskappaleet kansien väliin ja muodostivat näin koodeksin. Tätä oli kätevämpi käsitellä ja säilyttää kuin kääröjä, mutta se ei vielä ollut kirja sellaisena kuin me sen ymmärrämme.

Tulostus

Kääröt ja koodeksit kirjoitettiin ja kopioitiin käsin. Kiinalaiset keksivät puupainatuksen, jossa puupölkystä kaiverretaan muotoja, kaiverretulle puolelle levitetään mustetta ja pölkky painetaan paperille. Tämä puupiirrosmenetelmä oli hidas, koska symbolit ja kuvat tehtiin leikkaamalla ympäröivä puu pois.

Johannes Gutenberg keksi ensimmäisenä painokoneen, jota kutsuttiin kirjapainoksi. Hän teki sen 1400-luvulla. Kyseessä oli muutakin kuin pelkkä painokone, sillä siihen kuului koneelliseen prosessiin soveltuvan liikkuvan metallikirjasinlaadun valmistaminen.

Aluksi koneet olivat hitaita ja tarvitsivat lihasvoimaa toimiakseen. Teollinen vallankumous toi mukanaan höyryvoiman ja myöhemmin sähköistymisen.

Paperi ja muste

Paperi oli keksitty Kiinassa 800-luvulla, mutta se pidettiin pitkään salassa. Euroopassa käsintehtyä paperia oli saatavilla noin vuodesta 1450 alkaen. Se oli halvempaa kuin pergamentti, mutta silti kallista, ja varhainen painaminen oli hidas prosessi. Siksi kirjat pysyivät harvinaisina. Vuonna 1800 keksittiin ensimmäiset koneet paperin valmistamiseksi puumassasta. Myös uudenlaisia painovärejä keksittiin eri tarkoituksiin, ja koneita alettiin käyttää höyrykoneilla ja myöhemmin sähköllä.

Yhteinen halpa paperitarjonta ruokki nopeampia painokoneita, ja kirjoista tuli halvempia. Samaan aikaan Amerikassa, Isossa-Britanniassa ja Manner-Euroopassa yhä useammat ihmiset oppivat lukemaan. Niinpä 1800-luvulla monilla tavallisilla ihmisillä oli varaa ostaa kirjoja ja pystyi todella lukemaan niitä. 1800-luvulla tulivat myös yleiset kirjastot, joten myös köyhemmät ihmiset saivat käyttöönsä parhaat kirjat.

Sitova

Painatus tehtiin suurille paperiarkeille, jotka sitten taitettiin, leikattiin ja ommeltiin kansiin. Kirjansidonta ja kaikki muut prosessit on tehty koneilla 1800-luvulta lähtien.

Nyt

Nykyään osa tekniikoista on muuttunut, erityisesti kuvitukseen ja typografiaan liittyvät tekniikat. Kirjat näyttävät kuitenkin paljolti samalta kuin ennenkin, ja niissä on enemmän värillistä kuvitusta, mutta periaatteessa ne ovat samat. Tämä johtuu siitä, että kokemus on osoittanut, että lukijat tarvitsevat tiettyjä asioita, jotta lukeminen olisi miellyttävää. Graafinen suunnittelu ja typografia ovat käytännön taitoja, joilla kirjoista tehdään houkuttelevia ja hyödyllisiä lukijoille.

 
Toora on eräänlainen käärö, jota käytetään yhä nykyäänkin.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kirja?

K: Miten muutos kääröistä kirjoihin alkoi?

K: Keitä ovat kirjailijat ja kuvittajat?

K: Mitkä ovat esimerkkejä teksteistä, joita voi ymmärtää lukematta koko kirjoituskokoelmaa?

K: Mitä ovat kovakantiset ja pokkaroidut kirjat?

K: Miten ihmiset voivat tehdä omia kirjojaan?

K: Millaisia kirjoja on olemassa lapsille?

Hae kirjaimella