Durrington Walls on laaja neoliittinen asutus- ja rituaalikeskittymä Stonehengen maailmanperintöalueella. Se sijaitsee noin kaksi mailia Stonehengestä koilliseen Durringtonin seurakunnassa, Amesburyn pohjoispuolella. Alueen ylämäki- ja reunamuodostelmat sekä siihen liittyvät asuinsijat muodostavat yhden koko Brittein saarien merkittävimmistä muinaisjäännöksistä.

Sijainti ja yleiskuva

Durrington Walls tunnetaan erityisesti valtavasta, halkaisijaltaan noin 500 metrin henge-muodostelmastaan, jonka ympäröivä valli ja oja tekevät siitä yhden Britannian suurimmista tunnetuista hengeistä. Paikka on usein kutsuttu myös "superhengeksi" sen koon vuoksi. Vaikka alueen puu- ja rakennusrakenteista on säilynyt vain jälkiä, maanpäälliset muinaisjäännökset — suuret vallikerrostumat ja ojarakenteet — erottuvat maisemassa yhä.

Arkeologiset tutkimukset ja kaivaukset

Arkeologiset kaivaukset ja laajat geofysikaaliset tutkimukset ovat paljastaneet, että Durrington Walls ei ollut vain monumentti, vaan myös suuri asuttu kylä. Ryhmän vuonna 2013 tekemät kaivaukset paljastivat laajan asutuksen; noin 1 000 talon perustuksia on löydetty, ja niiden pohjalta arvioidaan, että kylä olisi voinut tukea jopa noin 4 000 asukkaan väestöä neoliittisella ajalla. Paikalta on löytynyt muun muassa tulisijoja, talojen lattioita, pakkaamuotteja, työkaluja ja runsaasti eläinjäännöksiä.

Kylän hiiliajoitukset viittaavat noin 2600 eaa. ajoitukseen, mikä tekee Durrington Wallsista samanaikaista tai lähellä samanikäistä ajanjaksoa kuin Stonehenge-kivikaivannot. Tämä ajoitus perustuu useisiin hiili- ja muunlaisiin ajoitustuloksiin.

Henge, vallirakenne ja puukehiä

Nykyään näkyvissä on pääasiassa Henge-monumentin valli ja oja. Alun perin oja on ollut arviolta noin 5,5 metriä syvä, noin 7 metriä leveä pohjastaan ja jopa 18 metriä leveä yläosastaan. Penkereen leveys oli paikoin jopa 30 metriä. Hengen läpi kulki kaksi pääsisäänkäyntiä — luoteis- ja kaakkoispäässä. Henge ympäröi useita puukehiä ja pienempiä rakennuksia, joista kaikkia ei ole vielä kaivettu esiin. Erityisesti hengen itäpenkereen vierestä ja alta on paljastunut tiheästi neoliittisten talojen lattioita, mikä osoittaa, että penkereen ja ojan läheiselle jokirannalle (kaltevalla alueella) oli rakentunut laaja kylä.

Eläinjäänteet ja rituaalit

Kaivausten yhteydessä on löydetty suuria määriä eläinjäänteitä, työkaluja ja keramiikkaa. Eläinjäännösten koostumus (esimerkiksi sian luiden runsaus) sekä näytöt nopeasti käsitellyistä ja jaetuista ruoka-annoksista viittaavat suuriin yhteisöllisiin juhliin tai feesteihin. Monet tutkijat ovat tulkinneet Durrington Wallsin ja Stonehengen välisiä yhteyksiä niin, että ne liittyivät eri yhteisöjen rituaalisiin liikkeisiin — esimerkiksi elävien kokoontumisiin Durringtonissa ja esi-isien muistamiseen Stonehengessä.

Uudet tutkimusmenetelmät ja löydöt

Viime vuosien tutkimukset ovat hyödyntäneet modernia kaukokartoitusta ja geofysiikkaa. Stonehenge Hidden Landscapes -hanke on laatinut pitkälle meneviä maanalaisia kartoituksia alueesta viisivuotisessa projektissaan. Näiden kuvantamisten avulla on löydetty viitteitä lähes sadasta pystykivestä ilman laajoja kaivauksia; löydöt voivat viitata aiempaan, kivistä koostuneeseen kehään tai muuhun kivimuodostelmaan Durringtonin muurien alapuolella. Vuonna 2015 tehdyt maatutkatutkimukset paljastivat jäänteitä noin 90 pystysuorasta kivestä noin metrin syvyydestä, hieman kaarevassa rivissä. Tutkijat ovat todenneet, etteivät he vielä tiedä varmasti, ovatko nämä kivet samanikäisiä kuin varhainen Stonehenge, mutta löydöt muuttavat käsitystä alueen monikerroksisuudesta.

Suhde Stonehengeen ja merkitys

Monet tutkijat pitävät Durrington Wallsia Stonehengen kanssa tiiviisti yhteydessä olevana kompleksina. Teorioissa korostuu ajatus elävien ja esi-isien maailmojen vastakkainasettelusta: puusta tehdyt rituaalirakenteet ja asutus Durringtonissa edustavat elävää yhteisöä ja sen juhlia, kun taas kivistä koostuva Stonehenge saattoi liittyä kuolleiden tai esi-isien muisteluun. Alueen sijainti lähellä Stonehengeä ja yhteydet jokiväylään viittaavat myös kulkureitteihin ja rituaalisiin prosessioihin.

Tutkimuksen nykysuunta ja yleisön pääsy

Tutkimus Durrington Wallsissa jatkuu: geofysiikka, maanäytteiden analyysit, hiiliajoitukset ja kohteiden kaivaukset täydentävät toisistaan riippuvaista kokonaiskuvaa. Alue kuuluu Stonehenge World Heritage Siteen ja on suojeltu muinaisjäännösalue. Vierailijoille Durrington Walls on nähtävissä osana laajempaa Stonehenge-maisemaa, ja sen tutkimustulokset ovat muuttaneet merkittävästi käsitystä neoliittisesta yhteisöjen elämästä ja rituaaleista Etelä-Englannissa.

Durrington Walls on siis paitsi "koko Pohjois-Euroopan suurin neoliittinen asuinpaikka", myös keskeinen osa laajempaa muistomerkki- ja maisemakokonaisuutta, jonka ymmärtäminen elää ja täydentyy jatkuvasti arkeologisten menetelmien kehittyessä.