Pääsiäissaari (Rapa Nui): Moai-patsaat, historia ja Unesco-kohde

Tutustu Pääsiäissaareen (Rapa Nui): Hanga Roa, 887 ikonin Moai-patsasta, Rano Kau -kraatteri, Unescon maailmanperintö ja saaren kiehtova historia.

Pääsiäissaari on polynesialainen saari Tyynenmeren kaakkoisosassa. Pääkaupunki on Hanga Roa. Saarta kutsutaan myös paikallisella kielellä Rapa Nui ja espanjaksi Isla de Pascua. Pääsiäissaari kuuluu Chilelle (Valparaísan alue) ja sijaitsee useiden tuhansien kilometrien päässä mantereen rannikosta. Asukkaita on nykyisin vain muutamia tuhansia (noin 7 000–8 000), ja alkuperäinen rapa nui -kulttuuri elää yhä sekä rituaaleissa että arjessa.

Se on kuuluisa 887 valtavasta Moai-patsaastaan, jotka Rapa Nui -kansan varhaiset asukkaat ovat valmistaneet. Moai-patsaat ovat suuria kivipatsaita, jotka asetettiin usein kivialustoille, niin kutsutuille ahu-alustoille, ja joiden tarkoitus liittyi esi-isien palvontaan sekä yhteisön sosiaaliseen hierarkiaan. Monet patsaat louhittiin Rano Raraku -kivikautisesta louhoksesta, jossa on edelleen runsaasti keskeneräisiä veistoksia. Patsaat vaihtelevat kooltaan – osa on vain muutamia metrejä korkeita, kun taas suurimmat yltävät yli kymmeneen metriin.

Saarella on myös merkittäviä maantieteellisiä kohteita, kuten Rano Kau -kraatteri saaren eteläreunalla, jonka kraatterijärvi on yksi harvoista makean veden lähteistä. Rano Kau -alueeseen kuuluu myös seremoniallinen Orongo-kylä, joka liittyy niin kutsuttuun lintu-mies -kulttiin. Tunnettuja arkeologisia nähtävyyksiä ovat myös Ahu Tongariki (suuri kivetty ahu-rivi) ja Anakena-rannan hiekkaranta, jolla on perinteinen uskonnollinen ja yhteisöllinen merkitys.

Pääsiäissaari on Unescon maailmanperintökohde (nimetty 1995), ja suuri osa saaresta on suojeltu Rapa Nuin kansallispuistossa. Suojeluohjelmiin kuuluu arkeologisten alueiden restaurointia, moai-patsaiden ja ahu-alustojen kunnostusta sekä ympäristön suojelua. Saaren kulttuuriperintöä vaalitaan myös paikallisen yhteisön ja chilenen hallinnon yhteistyöllä, ja turismi on merkittävä tulonlähde, mutta myös haaste suojelulle.

Eurooppalaisten siirtolaisten levittämät taudit ja orjaryöstöt tuhosivat väestöä 1800-luvulla. Tuodut eläimet, ensin rotat ja sitten lampaat, olivat suurelta osin vastuussa siitä, että saaren alkuperäinen kasvisto hävisi. Ensimmäinen eurooppalainen yhteys rekisteröitiin vuonna 1722 hollantilaisen kapteeni Jacob Roggeveenin saapuessa Pääsiäissaaren läheisyyteen (siksi saaren nimi liittyy pääsiäiseen). 1800-luvun puolivälissä perulaiset orjakauppiaat ryöstivät suuren osan väestöstä ja monet jäivät kuolemaan tai vietiin pakko- ja rantoutustyöhön; epidemiat (esim. isorokko ja muut tartuntataudit) sekä väestön pieneneminen olivat tämän seurauksena vakavia.

Myöhäisemmät vaikutukset, kuten laajat karjatalouden viljelykset, liikakasvatus ja vieraslajien (rotat, lampaat) leviäminen, yhdessä paikallisen metsien käytön kanssa johtivat laajaan eroosioon ja metsäkadon kaltaiseen kehitykseen. Nykyiset tieteelliset tutkimukset korostavat, että metsien häviäminen johtui monisyisestä yhdistelmästä: ihmisen toiminnasta, vieraslajeista ja mahdollisista ilmastotekijöistä.

Nykyisin saaren elinkeino perustuu pääasiassa turismiin, kulttuurituotteisiin ja jonkin verran maatalouteen. Vierailijat tulevat ihailemaan moai-patsaita, arkeologisia alueita, maisemia ja rapa nui -kulttuuria; saarelle pääsee lentäen Chilestä tai risteilyaluksilla. Paikallinen kulttuuri on kokenut elpymistä: rapa nui -kieli on aktiivinen ja perinteiset festivaalit, kuten Tapati, tuovat esiin tanssia, kilpailuja ja veistotaidetta.

Saarella on myös useita haasteita tulevaisuudessa: kasvavan matkailun paine, maapohjan eroosio, vesivarojen rajallisuus, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja tarve jatkuvalle suojelutyölle. Kansainvälinen ja paikallinen yhteistyö, arkeologinen tutkimus sekä kestävä matkailun hallinta ovat avainasemassa, jotta Pääsiäissaaren ainutlaatuinen kulttuuri ja luonto voidaan turvata tuleville sukupolville.

• Keskeisiä nähtävyyksiä: Rano Raraku (louhos), Ahu Tongariki, Rano Kau ja Orongo, Anakena-ranta, Hanga Roa -kaupunki.
• Suojelu: Rapa Nuin kansallispuisto ja Unescon maailmanperintöstatuksen tuomat suojelutoimet (nimetty 1995).
• Vinkki matkailijalle: kunnioita arkeologisia alueita, seuraa opastettuja reittejä ja tarkista paikalliset määräykset moai-patsaiden läheisyydessä vieraillessasi.

Historia

Pääsiäissaaren historia on rikas ja kiistanalainen. Sen asukkaat ovat kärsineet nälänhädistä, sisällissodasta, orjaryöstöistä ja metsien lähes täydellisestä häviämisestä. Väestö on vähentynyt jyrkästi useaan otteeseen. Saaren asukkaat ovat jättäneet kuuluisan kulttuuriperinnön.

Pääsiäissaaren ensimmäisen asutuksen uskottiin syntyneen 300-400 jKr. eli suunnilleen samaan aikaan kuin ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat Havaijille. Uudet radiohiiliajoitustulokset osoittavat kuitenkin, että Polynesia ja Rapa Nui asutettiin 700-1 100 jKr. välisenä aikana.

Saaren asuttivat todennäköisesti polynesialaiset, jotka kulkivat kanootilla tai katamaraanilla 3 200 kilometrin päässä sijaitsevilta Marquesas-saarilta tai 2 600 kilometrin päässä sijaitsevilta Gambier-saarilta (Mangareva). Kun kapteeni Cook vieraili saarella, yksi hänen miehistönsä jäsenistä, joka oli Bora Boralta kotoisin oleva polynesialainen, pystyi kommunikoimaan Rapa Nuin kanssa.

Lähetyssaarnaajien 1860-luvulla kirjoittamien suullisten perinteiden mukaan saarella oli alun perin hyvin selkeä luokkajärjestelmä, jossa arikilla, ylipäälliköllä, oli suuri valta yhdeksään muuhun klaaniin ja niiden päälliköihin nähden. Ranskalainen merenkulkija Jean-Francois de Galaup, comte de La Perouse, löysi saarelta 2 000 ihmistä saapuessaan saarelle vuonna 1786. Perusta vuonna 1862 tehty suuri orjaryöstö ja sitä seuranneet isorokkoepidemiat vähensivät väestön vain 111 henkeen vuoteen 1877 mennessä. Tuohon aikaan katoliset lähetyssaarnaajat olivat asettuneet Pääsiäissaarelle ja aloittaneet väestön käännyttämisen kristinuskoon, ja tämä prosessi saatiin päätökseen 1800-luvun lopulla. Vuonna 1888 Chile liitti pääsiäissaaren itseensä ja vuokrasi suuren osan maasta lampaankasvatusta varten. Chilen hallitus nimitti pääsiäissaarelle siviilikuvernöörin vuonna 1965, ja saaren asukkaista tuli Chilen kansalaisia.

Ylipäällikkö oli saaren legendaarisen perustajan Hotu Matu'a'n vanhin jälkeläinen esikoisen kautta. Näkyvin osa kulttuuria oli hyvin suurten patsaiden eli moai-patsaiden valmistaminen, jotka edustivat jumaloituja esi-isiä. Uskottiin, että elävillä oli suhde kuolleisiin, ja kuolleet tarjosivat kaiken, mitä elävät tarvitsivat. Useimmat asutukset sijaitsivat rannikolla, ja pitkin rannikkoa pystytettiin moaita, jotka vahtivat jälkeläisiään edellisissä asutuksissa selkä meressä olevaan henkimaailmaan päin.

Ahu Tongariki lähellä Rano Rarakua, 15 moain ahu, joka kaivettiin esiin ja kunnostettiin 1990-luvulla.

Ilmasto ja sää

Pääsiäissaaren ilmasto on subtrooppisen merellinen. Alhaisimmat lämpötilat ovat heinä- ja elokuussa (18 °C) ja korkeimmat helmikuussa (korkein lämpötila 28 °C), joka on eteläisen pallonpuoliskon kesäkausi. Talvet ovat melko leutoja. Sateisin kuukausi on huhtikuu, vaikka saarella sataa ympäri vuoden.

yudet 5ctvwj34uyhx ufdawsiejdf6gy8gbkjhkmn,

Pääsiäissaari

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Missä pääsiäissaari sijaitsee?

K: Mikä on Pääsiäissaaren pääkaupunki?

K: Millä nimellä kutsutaan valtavia patsaita, joista Pääsiäissaari on kuuluisa?

K: Kuka teki Moain?

K: Mikä on pääsiäissaaren reunalla olevan valtavan kraatterin nimi?

K: Mitä Rapa Nuin kansallispuistossa suojellaan?

K: Mikä tuhosi Pääsiäissaaren väestön 1800-luvulla?

Hae kirjaimella