Edikaarikausi – ensimmäiset monisoluiset fossiilit (635–541 milj. v.)

Ediakaarikausi: 635–541 M v. — ensimmäiset monisoluiset fossiilit ja varhaiset metazoat. Tutustu Ediacaranin löydöksiin, merkitykseen ja geologiseen vahvistukseen.

Ediacaran-kausi (noin 635–541 miljoonaa vuotta sitten) on saanut nimensä Etelä-Australiassa sijaitsevien Ediacara-kukkuloiden mukaan. Se on proterotsooisen eonin viimeinen geologinen kausi ja edeltää kambrikauden alkua, joka on paleotsooisen kauden ensimmäinen jakso.

Ajankuva ja virallisuus

Ediacaran ulottuu ajallisesti noin 635 miljoonasta vuodesta 541 miljoonaan vuoteen ennen nykyaikaa. Kansainvälinen geologisten tieteiden liitto IUGS (International Union of Geological Sciences) vahvisti vuonna 2004, että ediacaran on virallinen geologinen ajanjakso. Tämä oli ensimmäinen uusi geologinen ajanjakso 120 vuoteen, ja päätös toi pitkään tunnettujen fossiiliyhteisöjen ajanjaksolle virallisen nimityksen ja rajauksen.

Fossiilit ja merkitys

Ediacaran on kuuluisa maailman vanhimmista laajoista, monisoluisiksi tulkituista fossiileista. Nämä fossiilit — usein litteinä painaumina tai juotaisina jäljinä sedimentissä — edustavat monenlaisia runsaasti erilaistuneita ruumiinrakenteita. Usein mainittuja ediacaraaneja ovat esimerkiksi Dickinsonia, Charnia, Rangea, Tribrachidium ja Kimberella, joista osa on tulkittu varhaisiksi metazooiksi (eläimiksi) ja osa selvästi omaa, eristäytynyttä evolutiivista kehityslinjaansa.

Ensimmäiset tunnetut löydöt Ediacaran-tyyppisistä fossiileista tehtiin Englannin Charnwoodin metsästä Leicestershirestä. Nämä varhaiset löydöt olivat usein heikosti ymmärrettyjä, ja geologit ja paleontologit pohtivat pitkään, mitä ne edustivat. Vasta yli 60 vuotta myöhemmin Etelä-Australiasta löydettiin selkeitä fossiileja samalta ajanjaksolta, mikä yhdisti eri alueilta löytyneet jäänteet samaan globaaliin ilmiöön.

Levinneisyys ja tärkeät löydöt

Ediacaran-biota tunnetaan nykyisin useilta paikoilta ympäri maailmaa. Keskeisiä fossiilipaikkoja ovat muun muassa Etelä-Australian Ediacara Hills ja Flinders Ranges, Englannin Charnwood Forest, Newfoundlandin Mistaken Point, Venäjän White Sea -alue, Namibian Nama Group sekä monia kohteita Etelä-Kiinassa. Näissä paikoin esiintyvät samantyyppiset, usein poikkeuksellisen hyvin säilyneet pehmeäruumiiset organismit, mikä osoittaa elämämuotojen laajaa maantieteellistä levinneisyyttä kyseisellä ajanjaksolla.

Taltioituminen ja ekologia

Ediacaran-fossiilit taltioituivat usein sedimenttipintojen painaumina tai jäljennöksinä, jotka muodostuivat esimerkiksi mikrobimattojen päällä. Mikrobimatot suojasivat pehmeäruumiisia eläimiä ja mahdollistivat niiden jälkien ja ruumiinmuotojen säilymisen. Taltioitumistavat poikkeavat monista myöhempien aikojen fossiileista, koska ne kuvaavat pehmeäruumiisten organismeiden ulkopintaa eikä aina sisäisiä luustorakenteita.

Ekologisesti ediacaraanit muodostivat matalavetisiä, yleensä matto- ja pohja‑ekosysteemejä, joissa kilpailu tilasta ja ravinnosta sekä yhteisvaikutukset mikrobipopulaatioiden kanssa olivat keskeisiä. Joissain tapauksissa fossiilit ja jälkifossiilit (esim. liike- ja ruokailujuovat) kertovat kyvystä liikkua tai syödä mikrobi- tai orgaanista ainetta, ja joistakin lajeista onkin tulkintoja varhaisista bilateriaalisista piirteistä.

Tulkinnat ja kiistat

Ediacaran-organismien systemaattinen asema ja niiden suhde myöhempiin eläinryhmiin on edelleen keskustelun kohteena. On esitetty vaihtoehtoja, joiden mukaan osa ediacaraanilajeista olisi suoria esi-isiä nykyisille eläinryhmille, kun taas toinen tulkinta pitää monia niitä haaroina, jotka lähtivät evolutiivisesti omille urilleen ja kuolivat sukupuuttoon ennen kambrikauden "räjähdystä". Jotkin tutkijat käyttävät termiä Vendobionta tai muita ryhmänimiä erottaakseen nämä organismit myöhemmistä eläinlinjoista.

Siirtymä kambrikauteen

Ediacaranin päätösajanjaksolla tapahtui merkittäviä ekologisia ja biologisia muutoksia, jotka loivat pohjaa kambrikauden biodiversiteetin nopealle lisääntymiselle. Kambrikaudelle siirtyminen näkyy sedimenttipinnoissa lisääntyneenä bioturbationa (pohjan sekoittuminen), uusina rakennemuutoksina ja monimuotoisempina kovakuorisina fossiileina.

Ediacaran-kausi on siten keskeinen aikakausi ymmärtääksemme monisoluisuuden alkuaskelia ja varhaisia kokeiluja eläinten muodollisessa ja ekologisessa monimuotoisuudessa. Sen fossiilit tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan varhaiseen, usein pehmeäruumiiseen elämään maapallolla.

Ediacaran rajat

Ediacaran kesti noin 90 miljoonaa vuotta. Se alkoi kryogeenisen Lumipallo-Maan lopussa. Se päättyi siihen, että eräitä jälkijälkifossiileja (Trichophycus pedum) esiintyi maailmanlaajuisesti ensimmäisen kerran kambrikauden alussa. Ediacaran-kauden alku on määritelty karbonaattikerroksen, jota kutsutaan "korkkikarbonaatiksi", pohjalla. Se peittää jääkauden kerrostumat ja osoittaa äkillisen ilmastonmuutoksen marinoisen jääkauden lopussa. Jakso päättyi lähes koko ediakaraanin eläimistön joukkokuolemiseen.

Etelä-Australian Ediacaran-kauden tyyppileikkauksessa ei ole voitu tehdä tarkkaa ajoitusta.

Kultainen piikki", joka merkitsee Ediacaran-jakson alun GSSP:tä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on Ediacaran-kausi?

Q: Mikä kausi seurasi ediakaraanin kauden jälkeen?

K: Mikä on ediakaraanikauden merkitys?

K: Mistä ensimmäiset isokokoiset fossiilit löydettiin?

K: Milloin samalta ajanjaksolta peräisin olevia fossiileja löydettiin Etelä-Australiasta?

K: Milloin ediakaran-kausi julistettiin viralliseksi geologiseksi kaudeksi?

K: Mikä merkitys on ediakarikauden julistamisella?

Hae kirjaimella