Monisoluinen organismi
Monisoluiset organismit ovat organismeja, joissa on enemmän kuin yksi solu. Tällaisia ovat eläimet, kasvit ja useimmat sienet. Tällaisissa organismeissa solut ovat yleensä erikoistuneita. Kaikki solut, joilla on sama tehtävä, toimivat yhdessä. Tällaista soluryhmää kutsutaan tällöin kudokseksi.
Monisoluisissa eliöissä on joukko soluja, jotka ovat erikoistuneet lisääntymiseen. Lisääntyminen tällaisissa organismeissa on yleensä seksuaalista. Sukusolut ovat joko siittiöitä tai munasoluja. Jos ne ovat siittiöitä, organismi on uros, jos ne ovat munasoluja, se on naaras. Jos molemmat ovat läsnä, organismi on hermafrodiitti.
Tässä kuvassa sukkulamato on käsitelty niin, että sen solujen tumat tulevat näkyviin.
Evoluutiohistoria
Tiedämme solujen rakenteen perusteella, että monisoluisuus on kehittynyt itsenäisesti useita kertoja maapallon historiassa, esimerkiksi kasveissa ja eläimissä. Varhaisimmat elämänmuodot fossiileissa ovat syanobakteereja, jotka ovat peräisin 3,5 miljardia vuotta sitten alkaneelta arka-aikakaudelta. Ne kasvoivat yksittäisinä soluina, mutta elivät siirtokunnissa stromatoliitteina.
Ensimmäiset monisoluiset fossiilit on löydetty 2,1 miljardia vuotta vanhoista paleoproterotsooisista kivistä Gabonista Afrikasta. Nämä ovat eukaryoottisia soluja, jotka elävät koloniaalisesti. Fossiilit näkyvät paljain silmin, ja ne ovat siten paljon suurempia kuin bakteerit. Kirjoittajat kommentoivat, että yksi monisoluisuuden etu on suurempi koko ja että tällaisen elämän ylläpitäminen edellyttää riittävää happipitoisuutta.
Monisoluisuuden seuraukset
Lisääntyäkseen monisoluisten organismien on ratkaistava ongelma, joka koskee kokonaisen organismin uudistamista sukusoluista (eli siittiöistä ja munasoluista). Tätä ongelmaa tutkitaan kehitysbiologiassa.
Monisoluiset organismit, erityisesti pitkäikäiset eläimet, kohtaavat myös syövän haasteen, joka syntyy, kun solut eivät pysty säätelemään kasvuaan normaalin kehitysohjelman puitteissa.
