Vaihtoehtoinen country (joskus myös alt-country tai americana) on eräänlainen kantrimusiikin laji. Siinä on laulajia tai yhtyeitä, jotka kuulostavat hyvin erilaisilta kuin valtavirta- tai popcountrymusiikki. "Vaihtoehtoista countrya" on käytetty kuvaamaan kantriyhtyeitä ja -artisteja, joilla on vaikutteita esimerkiksi roots rockista, bluegrassista, rockabillystä, americanasta, honky-tonkista, vaihtoehtorockista, folkrockista tai punkista.
Tunnuspiirteet
- Äänimaailma: usein raaempi ja orgaanisempi kuin kaupallinen country; levyillä voi kuulua sekä akustisia että säröisiä kitaroita, pedal steel -kitaroita, viulua (fiddle), banjoa ja kontrabassoa.
- Tuotanto: askeettisempi, vähemmän kiillotettu studioäänitys; tuotannossa korostuu bändin sointi ja live-energia.
- Laulut ja sanoitukset: tarinankerronta, henkilökohtaiset ja arjen teemat, joskus poliittinen tai kapinallinen sävy; ääni voi olla murteellinen tai tunnustuksellisen karkeakin.
- Vaikutteet: genre yhdistelee kantria rockin, punkin, folkmin ja muiden roots-tyylien kanssa, mikä antaa sille monimuotoisen ja usein vaikeasti lokeroitavan ilmeen.
- Itseilmaisu ja indie-etiikka: alt-countryssa korostuvat itsenäinen julkaiseminen, pienet levy-yhtiöt ja klubikiertueet.
Lyhyt historia
Alt-country syntyi reaktiona 1980–1990-lukujen kaupalliselle Nashville-äänelle. Genreä alettiin nimetä ja rakentaa 1990-luvulla, kun useat yhtyeet ja artistit yhdistivät perinteisiä kantraperinteitä rockiin ja vaihtoehtorockiin. Usein mainittu varhainen ja vaikutusvaltainen levy on Uncle Tupelon "No Depression" (1989), jota pidetään monesti alt-country-liikkeen katalysaattorina. 1990-luvun puolivälin jälkeen bändit kuten Wilco, Son Volt ja Whiskeytown nostivat genren laajempaan tietoisuuteen. Pienet riippumattomat levy-yhtiöt (esim. Bloodshot Records) ja paikalliset klubiskenat olivat tärkeitä alt-country-liikkeen levittämisessä.
Americana ja alt-country – mikä ero?
Termit americana ja alt-country menevät usein päällekkäin, mutta niitä käytetään eri yhteyksissä eri tavoilla. Americana on laajempi käsite, joka kattaa eri amerikkalaisen roots-musiikin perinteet—folk, blues, country, bluegrass ja muut. Alt-country viittaa yleensä nimenomaan niihin artisteihin, jotka yhdistävät country-elementtejä vaihtoehtorockiin tai punk-energian kanssa ja joiden soundi poikkeaa Nashville-valtavirrasta. Käytännössä raja on liukuva ja monet artistit voidaan luokitella kummankin termin alle.
Tunnettuja nimiä ja suosituksia
- Uncle Tupelo (esim. albumi "No Depression")
- Wilco ja Son Volt
- Ryan Adams / Whiskeytown
- The Jayhawks, Old 97's, Drive-By Truckers
- Gillian Welch, Lucinda Williams, Neko Case, Jason Isbell
- Steve Earle—vaikutti vahvasti roots-rockiin ja alt-countryyn
Nykytila ja vaikutus
Alt-country vaikuttaa edelleen useisiin nykysukupolviin ja on osa laajempaa roots-musiikin nousua, jota näkee folk- ja indie-skenessä. Monet alt-country-artistit ovat siirtyneet joko indie- tai valtavirran suuntaan, mutta genre on säilyttänyt vahvan itsenäisen elämän pienempien levy-yhtiöiden, klubien ja festivaalien kautta. Lisäksi alt-country on vaikuttanut siihen, miten kantrimusiikkia tehdään ja kuunnellaan laajemmin: raja perinteen ja uudistuksen välillä on hälventynyt.
Mistä aloittaa kuuntelu?
Jos haluat tutustua lajiin, etsi 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun klassikkoalbumeita (esim. Uncle Tupelo, Son Volt, Wilco) sekä myöhempiä suosikkeja kuten Gillian Welchin tai Jason Isbellin tuotantoa. Kuuntele sekä akustisempia folk-vaikutteisia kappaleita että rockimmalla otteella tehtyjä levyjä, niin saat hyvän kuvan alt-countryn monipuolisuudesta.
Yhteenvetona: vaihtoehtoinen country on monipuolinen ja jatkuvasti kehittyvä genre, jossa yhdistyvät perinteet ja vaihtoehtoiset vaikutteet. Sen viehätys on juuri rajojen rikkomisessa: se tarjoaa kantritarinankerrontaa ilman kaupallisen popcountryn kiillotusta.
