Amadeus Quartet oli vuonna 1947 perustettu maailmankuulu jousikvartetti. Kokoonpano oli: ensimmäinen viulu – Norbert Brainin, toinen viulu – Siegmund Nissel, alttoviulu – Peter Schidlof ja sello – Martin Lovett. Kvartetin yhtenäinen soitto, laaja ohjelmisto ja runsas levytystoiminta tekivät siitä yhden 1900-luvun arvostetuimmista kamarimusiikkiyhtyeistä.
Historia
Viulistit Norbert Brainin, Siegmund Nissel ja Peter Schidlof joutuivat lähtemään Wienistä Lontooseen juutalaisen syntyperänsä vuoksi Hitlerin vuoden 1938 Anschlussin jälkeen. Toisen maailmansodan syttyessä heidät lähetettiin internointileireille, koska heitä pidettiin "vihollisiksi ulkomaalaisiksi" (eli henkilöinä, joiden kotimaa oli sodassa Britanniaa vastaan). Kolme viulistia tapasivat leirillä ja viettivät siellä paljon aikaa musisoiden yhdessä; yhteinen työ jatkui vapautumisen jälkeen.
Pian sotien jälkeen he saivat opetusta viulunsoitonopettaja Max Rostalin johdolla, joka opetti heitä ilmaiseksi. Toinen Rostalin oppilas oli Suzanne Rozsa, joka oli naimisissa sellisti Martin Lovettin kanssa. Peter Schidlof vaihtoi tässä vaiheessa soittoasennettaan ja siirtyi soittamaan alttoviulua, minkä jälkeen nelikko alkoi harjoitella jousikvartetto-ohjelmistoa yhdessä.
Vuonna 1947 he perustivat alun perin Brainin-kvartetin. Siegmund Nissel ehdotti nimeä "Amadeus Quartet", koska se tuntui paremmalta kuin ryhmän nimeäminen yksittäisen soittajan mukaan; nimi muutettiin muotoon Amadeuskvartetti vuonna 1948 (Amadeus oli yksi Mozartin nimistä). Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen Amadeus Quartet -nimellä tapahtui Wigmore Hallissa Lontoossa 10. tammikuuta 1948.
Ohjelmisto ja levytykset
Amadeus Quartet esiintyi pian laajalti konserteissa, festivaaleilla ja mestarikursseilla ympäri maailmaa. Kvartetin ohjelmisto oli laaja: sen keskeisiin teoksiin kuului klassinen ja romantiikan kvartettikirjallisuus, ja se teki noin 200 levytystä. Näihin kuuluivat mm. Ludwig van Beethovenin, Johannes Brahmsin ja W. A. Mozartin kaikki kvartetit. Lisäksi yhtye esitti ja levytti 1900-luvun säveltäjien teoksia, kuten Béla Bartókin ja Benjamin Brittenin kvartettoja; Britten kirjoitti kolmannen kvartettonsa nimenomaan heille.
Soittotyyli ja vaikutus
Amadeuksen maine perustui erityisesti jäsenten pitkään yhteistyöhön, vahvaan ensembletuntemukseen ja yhtenäiseen soinnin hallintaan. Heidän tulkintansa tunnistettiin usein selkeästä rakenneosuudesta, tarkasta intonaatiosta ja kollektiivisesta fraseerauksesta. Kvartetti toimi esikuvana monille myöhemmille yhtyeille, ja sen opetus- ja kurssitoiminta vaikutti laajasti kamarimusiikin opetukseen.
Lopettaminen ja jälkivaikutus
Yhtyeen jäsenillä oli yhteinen sopimus siitä, etteivät he jatkaisi kvartetin toimintaa, jos joku heistä sairastuisi vakavasti tai kuolisi. Tämän periaatteen mukaan Amadeus Quartet lopetti toimintansa vuonna 1987 alttoviulisti Peter Schidlofin kuoleman jälkeen. Kvartetin pitkä ja yhtenäinen ura jätti jälkeensä merkittävän levytys- ja esiintymisperinnön, ja sen tulkinnat ovat edelleen osa kamarimusiikin keskeistä äänitteistöä.
Jäsenet myöhemmin: Norbert Brainin kuoli vuonna 2005 ja Siegmund Nissel vuonna 2008. Amadeus-kvartetin musiikillinen perintö elää edelleen konserteissa, opetuksessa ja äänitteissä, joita kuunnellaan ja tutkitaan ympäri maailmaa.
