Alfit

Tonttu on eri alkuperää oleva olento, jota pidetään yleensä hyvänä olentona, joka auttaa tekemään puista ja luonnosta hyviä. Siksi se liitetään yleisesti pakanuuteen ja noituuteen (monet nykyajan noidat uskovat nykyään, että tontut ovat todellisia olentoja).

Tonttuja kuvataan yleensä pidemmiksi ihmisiksi, mutta heillä on jämäkämpi ote. Taru sormusten herrasta -teoksessa haltiat kuitenkin kuvattiin ihmisen kokoisiksi (ja jos jonkinlaisiksi pidemmiksi), mikä muutti haltioiden kuvausta. Heillä tiedetään joskus olevan pitkät, teräväkärkiset korvat.

Useimmissa nykyaikaisissa fantasiaskenaarioissa haltijat ovat yksi kolmesta päärodusta (haltijat, kääpiöt ja ihmiset), vaikka jos nämä kolme kuvataan hyviksi roduiksi, heistä tulee yksi kuudesta rodusta, mukaan lukien örkit, peikot, peikot ja/tai jättiläiset.

Sana tonttu esiintyy kaikkialla germaanisissa kielissä, ja se näyttää alun perin tarkoittaneen "valkoista olentoa". Varhaisen tontun käsitteen rekonstruointi riippuu suurelta osin kristittyjen kirjoittamista teksteistä, jotka on kirjoitettu vanhassa ja keskiaikaisessa englannissa, keskiaikaisessa saksassa ja vanhan norjan kielessä. Näissä teksteissä tontut yhdistetään eri tavoin norjalaisen mytologian jumaliin, sairauksien aiheuttajiin, taikuuteen sekä kauneuteen ja viettelyyn.

Norjalaisen mytologian haltiat ovat säilyneet kansanperinteessä lähinnä naisina, jotka asuvat kukkuloilla ja kivikumpareissa. Ruotsalaiset älvorit olivat häikäisevän kauniita tyttöjä, jotka asuivat metsässä haltiakuninkaan kanssa.

Tonttujen saattoi nähdä tanssivan niittyjen yllä erityisesti öisin ja sumuisena aamuna. He jättivät tanssimaansa ympyrän, jota kutsuttiin älvdanseriksi tai älvringariksi, ja virtsaamisen sinne uskottiin aiheuttavan sukupuolitauteja. Tyypillisesti tonttupiirit olivat keijukaisrenkaita, jotka koostuivat pienten sienien muodostamasta kehästä, mutta oli olemassa myös toisenlainen tonttupiiri. Paikallishistorioitsija Anne Marie Hellströmin sanoin:

...järven rannoilla, siellä missä metsä ja järvi kohtasivat, oli tonttupiirejä. Ne olivat pyöreitä paikkoja, joissa ruoho oli litistetty lattiaksi. Tontut olivat tanssineet siellä. Tisnaren-järven rannalla olen nähnyt sellaisen. Se saattoi olla vaarallista, ja saattoi sairastua, jos oli astunut sellaisen paikan päälle tai tuhonnut siellä jotain.

Jos ihminen seurasi haltijoiden tanssia, hän huomasi, että vaikka vain muutama tunti näytti kuluneen, todellisessa maailmassa oli kulunut monta vuotta. Ihmisten kutsuminen tai houkutteleminen tonttutanssiin on yleinen motiivi, joka on siirretty vanhoista skandinaavisista balladeista.

Tontut eivät olleet yksinomaan nuoria ja kauniita. Ruotsalaisessa kansansadussa Pikku-Rosa ja pitkä Leda tonttunainen (älvakvinna) saapuu lopulta paikalle ja pelastaa sankarittaren, Pikku-Rosan, sillä ehdolla, että kuninkaan karja ei enää laiduntaa hänen kukkulallaan. Häntä kuvataan kauniiksi vanhaksi naiseksi, ja hänen ulkonäöstään ihmiset näkivät, että hän kuului maanalaisiin.

Älvalek , August Malmströmin "Tonttunäytelmä" (1866).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on tonttu?

V: Tonttu on eri alkuperää oleva olento, jota pidetään yleensä hyvänä olentona, joka auttaa tekemään puista ja luonnosta hyviä. Se liitetään usein pakanuuteen ja noituuteen, ja se kuvataan tyypillisesti ihmistä pidemmäksi, jolla on pitkät, teräväkärkiset korvat.

K: Miten haltiat kuvataan Taru sormusten herrasta -kirjassa?

V: Taru sormusten herrasta -kirjassa haltiat kuvattiin ihmisen kokoisiksi (ja jos jonkinlaisiksi pidemmiksi), mikä muutti haltioiden kuvausta muista fantasiaskenaarioista.

K: Onko nykyaikaisissa fantasiaskenaarioissa muitakin rotuja kuin haltioita, kääpiöitä ja ihmisiä?

V: Kyllä, useimmissa nykyaikaisissa fantasiaskenaarioissa on kuusi rotua, kuten örkit, peikot, peikot ja/tai jättiläiset haltioiden, kääpiöiden ja ihmisten lisäksi.

K: Mistä sana "tonttu" tulee?

V: Sana "tonttu" tulee eri germaanisista kielistä ja tarkoitti alun perin "valkoista olentoa".

K: Mitä kristittyjen kirjoittamissa teksteissä sanotaan tontuista?

V: Kristittyjen kirjoittamissa teksteissä tontut yhdistetään eri tavoin norjalaisen mytologian jumaliin, sairauksien aiheuttajiin, taikuuteen sekä kauneuteen ja viettelyyn.

K: Miten haltiat ovat säilyneet kansanperinteessä?

V: Tontut ovat säilyneet kansanperinteessä lähinnä naisina, jotka asuvat kukkuloilla ja kivikumpareissa. Niitä voi nähdä tanssimassa niittyjen yllä yöllä tai sumuisena aamuna, ja ne jättävät jälkeensä älvdansereita (tonttutansseja) tai älvringareita (tonttukehiä).