Skandinaavinen mytologia: määritelmä, historia ja lähteet
Skandinaavinen mytologia: selkeä määritelmä, historiallinen kehitys ja tärkeimmät lähteet (Edda). Tutustu viikinkitarinoihin, uskomuksiin ja perinteisiin.
Skandinaavinen mytologia on pohjoisgermaanisten kansojen uskomusten, runojen ja legendoja muodostama kokonaisuus. Sitä kutsutaan joskus myös norjalaiseksi tai muinais-skandinaaviseksi mytologiaksi; etuliitteenä käytetty nimitys vaihtelee tutkijoiden ja populaarikirjoituksen mukaan. Mytologia syntyi ja kehittyi pohjoissaksalaisissa heimoissa ja on osa laajempaa germaanista mytologista perintöä. Myöhemmin suuren osan siitä syrjäytti kristinusko, mutta monet tarinat ja kuvat säilyivät suullisessa perinteessä ja keskiaikaisissa lähteissä.
Määritelmä ja luonne
Skandinaavinen mytologia koostuu jumaluuksista, sankareista, kosmologisista kuvauksista ja etiologisista kertomuksista, jotka selittävät luonnonilmiöitä, ihmisen kohtaloa ja yhteisön arvoja. Toisin kuin monissa uskonnoissa, sillä ei ollut yhtä yhtenäistä oppia tai ainoaa auktorisoitua tekstikokoelmaa: ei ollut varsinaisia pyhiä kirjoituksia, vaan uskomukset välittyivät pääosin suullisesti ja runouden kautta.
Historia ja ajoitus
- Varhaisimmat kerrostumat juontavat juurensa rautakaudelle ja sitä edeltävälle ajalle; mytologia kehittyi vuosisatojen kuluessa.
- Merkit siitä näkyvät viikinkiajalla (noin 8.–11. vuosisata), jolloin mytologiset aihepiirit olivat laajasti tunnettuja ja esillä mm. rituaaleissa, taiteessa ja runoudessa. Viittaus ajanjaksoon löytyy myös termistä viikinkien.
- Keskiajalla, kun Pohjolan kansat kääntyivät kristinuskoon, monet myyttiset kertomukset tallennettiin kirjoihin — usein kristillisten kirjoittajien toimesta tai vaikutuksesta — mikä on muokannut siihen asti suullista perinnettä.
Keskeiset lähteet
Tietomme skandinaavisesta mytologiasta perustuvat pääasiassa keskiaikaisiin kirjallisiin lähteisiin ja arkeologiseen aineistoon. Merkittävimpiä kirjallisia lähteitä ovat:
- Eddaan viitataan usein kattona: tähän kuuluvat runomuotoinen (Poetic Edda) ja proosamuotoinen (Prose Edda) kokoelma. Proosan Eddan laati 1200-luvulla islantilainen Snorri Sturluson, joka yritti säilyttää ja selittää skaldista runoutta ja mytologista perinnettä.
- Skaldirunous ja saga-kirjallisuus: runoilijat (skald) ja saagat tarjoavat kertomuksia jumalista, sankareista ja menneistä tapahtumista.
- Riimukirjoitukset ja hautalöydöt: riimukivet, esineiden koristelut ja hautarituaalit antavat tietoa uskomuksista ja symboleista.
Keskeiset hahmot ja käsitteet
- Jumalisto: Odin (viisauden ja sodan jumala), Thor (ukon ja myrskyn jumala), Freyja (hedelmällisyyden ja rakkauden jumalatar), Loki (häiriön ja petoksen hahmo) yms. Näiden roolit ja tarinat esiintyvät eri lähteissä vaihtelevina.
- Kosmologia: maailmankuva, jossa keskeisenä elementtinä on maailmanpuu Yggdrasil ja erilaiset maailmat (esim. Asgard, Midgard, Hel). Ajatuksiin liittyy myös luomiskertomus ja ennustukset lopunajoista (Ragnarök).
- Runous ja suullinen perinne: myytit välittyivät runouden muodossa, ja runoilijoilla oli tärkeä rooli historiallisten muistojen ylläpidossa.
Siirtyminen suullisesta perinteestä kirjoitettuun muotoon
Koska skandinaavisella mytologialla ei ollut yhtenäistä kirjallista kanonista, sen tallentaminen keskiajalla tapahtui usein kirjoittajien, kronikoitsijoiden ja runoilijoiden tulkintojen kautta. Tämä selittää, miksi osa kertomuksista näyttäytyy ristiriitaisina tai kerroksellisina: osa on vanhoja, osa on myöhemmin liitettyjä selityksiä ja kristillisiä tulkintoja. Tästä syystä tutkijat vertailevat kirjallisia lähteitä ja arkeologista aineistoa yrittäessään erottaa alkuperäisiä kerrostumia myöhemmistä muokkauksista.
Jäljelle jäänyt perintö
Vaikka monia vanhoja uskonnollisia käytäntöjä ja rituaaleja ei enää harjoitettu kristinuskon yleistyessä, skandinaavinen mytologia elää edelleen kansanperinteessä, kirjallisuudessa, taiteessa ja populaarikulttuurissa. Myyttiset henkilöhahmot ja kuvat ovat inspiroineet modernia tiedettä, taidetta ja viihdettä, samalla kun tutkijat jatkavat lähdeaineiston kriittistä tulkintaa.
Yhteenvetona: skandinaavinen mytologia on monikerroksinen perinne, joka syntyi pohjoissaksalaisissa heimoissa, välittyi pitkään suullisesti ja runouden avulla, ja jonka pääasialliset kirjalliset lähteet tallennettiin vasta keskiajalla — erityisesti Eddaan. Sittemmin sen asemaa muuttivat kulttuurinen muutos ja kristinusko, mutta kertomukset ja symbolit ovat säilyneet laajassa kulttuurisessa muistissa.
Norjalaiset jumalat olivat kuolevaisia. Vain syömällä Iðunnin omenoita he saattoivat toivoa elävänsä Ragnarökiin asti. Kuva: J. Penrose, 1890.
Kosmologia
Norjalaisessa mytologiassa maailmankaikkeudessa ajateltiin olevan 9 valtakuntaa tai "maailmaa". Asgardissa asuivat jumalat. Asgardiin pääsi vain kävelemällä sateenkaaren yli (Bifröstin silta). Pakkasjättiläiset asuivat paikassa nimeltä Jötunheimr. Jötunheimr tarkoittaa jättiläisten valtakuntaa.
Kylmää, pimeää paikkaa nimeltä Niflheim hallitsi Hel. Hän oli Lokin tytär. Tämä oli useimpien kuolleiden koti. Jossain etelässä sijaitsi Muspelheimin tulinen valtakunta, tulijättiläisten koti.
Asgårdin ja Niflheimin välissä oli Midgård, ihmisten maailma.
Yliluonnolliset olennot
Jumaluuksia on kolme "klaania", Æsir, Vanir ja Jötnar (tässä artikkelissa kutsutaan jättiläisiksi). Pitkän sodan jälkeen Æsir ja Vanir tekivät rauhan ja liittyivät yhteen.
Æsirit ja vanirit ovat Jötnarien eli jättiläisten vihollisia. Æsirit ovat Jötnarin jälkeläisiä. Sekä Æsir että Vanir avioituvat niiden kanssa. Jättiläisiä on kahdenlaisia: pakkasjättiläisiä ja tulijättiläisiä.
On monia muita yliluonnollisia olentoja. Näitä ovat mm:
- Fenrir, jättimäinen susi
- Jörmungandr, merikäärme, joka on kietoutunut maailman ympärille.
- Hugin ja Munin (ajatus ja muisti), kaksi korppia, jotka pitävät Odinin ajan tasalla siitä, mitä maan päällä tapahtuu.
- Ratatosk, orava, joka juoksee maailmanpuun, Yggdrasilin, oksilla.
Thor taisteli usein jättiläisiä vastaan.
Nykyaikaiset vaikutteet
| Päivä (norjaksi) | Alkuperä |
| Søndag | Auringon päivä |
| Mandag | Kuun päivä |
| Tirsdag | Tyrin päivä |
| Onsdag | Odinin päivä |
| Torsdag | Thorin päivä |
| Fredag | Freyjan tai Friggin päivä |
| Lørdag | Saturnuksen päivä (englannin ja hollannin kielet), kylpypäivä (ruotsin ja tanskan kielet), sapatti (saksan kieli). |
Germaaniset jumalat ovat vaikuttaneet jokapäiväiseen länsimaiseen elämään useimmissa germaanisia kieliä puhuvissa maissa. Esimerkkinä tästä ovat eräät viikonpäivien nimet. Päivät nimettiin roomalaisten jumalten mukaan latinaksi (nimettiin Auringon, Kuun, Marsin, Merkuriuksen, Jupiterin, Venuksen ja Saturnuksen mukaan). Tiistaista perjantaihin nimet korvattiin roomalaisten jumalien germaanisilla versioilla. Englanniksi Saturnusta ei korvattu. Lauantai on saksaksi nimetty sapatin mukaan, ja Skandinaviassa sitä kutsutaan "pesupäiväksi".
Nykyaikainen populaarikulttuuri
J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta sai vaikutteita pohjoiseurooppalaisten myyteistä. Kun siitä tuli suosittu, osa sen fantasiamaailmasta siirtyi siihen, miten ihmiset näkevät fantasiagenren. Melkein mistä tahansa nykyaikaisesta fantasiaromaanista voi löytää norjalaisia olentoja, kuten haltioita, kääpiöitä ja jättiläisiä.
Muut verkkosivustot
- W. Wagnerin "Asgard ja jumalten koti" e-kirja Archived 2006-10-17 at the Wayback Machine
- Peter Andreas Munchin "Norse Mythology: Arkistoitu 2006-10-17 Wayback Machine:ssa (2006-10-17)
- heimskringla.no Vanhaa norjalaista proosaa ja runoutta
- Ajattomat myytit - Norjalainen mytologia - Tietoa ja tarinoita norjalaisesta ja germaanisesta kirjallisuudesta.
- Norse Gods, Goddesses, Giants, Dwarves and Wights Arkistoitu 2017-10-30 at the Wayback Machine
- CyberSamurai Encyclopedia of Norse Mythology Archives 2011-01-28 at the Wayback Machine (arkistoitu 2011-01-28)
| Norjalainen mytologia | |||||||||
| Jumaluudet |
| ||||||||
| Toimipaikat |
| ||||||||
| Tapahtumat |
| ||||||||
| Lähteet |
| ||||||||
| Yhteiskunta |
| ||||||||
| Katso myös |
| ||||||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on norjalainen tai skandinaavinen mytologia?
V: Norjalainen tai skandinaavinen mytologia on skandinaavisen kansan uskomuksia ja legendoja. Se on versio vanhemmasta germaanisesta mytologiasta, ja myöhemmin kristinusko korvasi sen suurimmaksi osaksi.
K: Miten norjalainen mytologia siirtyi sukupolvelta toiselle?
V: Norjalainen mytologia siirtyi sukupolvelta toiselle runouden muodossa. Se jatkui tällä tavoin viikinkien aikaan asti.
K: Mitä tapahtui norjalaista mytologiaa koskeville alkuperäisille uskomuksille?
V: Alkuperäiset uskomukset ovat kadonneet kauan sitten, joten tietomme siitä perustuvat pääasiassa Eddaan ja muihin keskiaikaisiin teksteihin, jotka kirjoitettiin muistiin kristinuskoon kääntymisen aikana ja sen jälkeen.
K: Milloin skandinaavit kääntyivät kristinuskoon?
V: Skandinaavit kääntyivät kristinuskoon silloin ja sen jälkeen, kun he kirjoittivat ylös Eddoja ja muita keskiaikaisia tekstejä norjalaisesta mytologiasta.
K: Mitä Eddat ovat?
V: Eddat ovat keskiaikaisia tekstejä, jotka sisältävät tietoa norjalaisesta mytologiasta ja jotka kirjoitettiin ylös skandinaavien kääntyessä kristinuskoon ja sen jälkeen.
K: Kuka kirjoitti nämä tekstit? V: Nämä tekstit ovat sellaisten ihmisten kirjoittamia, jotka elivät skandinaavien kääntyessä kristinuskoon tai sen jälkeen.
K: Miten meidän käsityksemme norjalaisesta mytologiasta vastaa sen alkuperäisiä uskomuksia? V: Ymmärryksemme norjalaisesta mytologiasta perustuu pääasiassa Eddaan ja muihin keskiaikaisiin teksteihin, joten se eroaa sen alkuperäisistä uskomuksista, koska ne ovat ajan myötä kadonneet.
Etsiä