Kemiallinen tasapainovakio – määritelmä, laskeminen ja esimerkit

Kemiallinen tasapainovakio — selkeä määritelmä, vaiheittaiset laskentaohjeet ja käytännön esimerkit auttavat ymmärtämään ja laskemaan kemiallista tasapainoa.

Tekijä: Leandro Alegsa

01-01-2026 19:52

Tasapainovakio on matemaattinen suure, joka ilmaisee kemiallisen reaktion tasapainotilassa vallitsevan tuotteiden ja lähtöaineiden pitoisuuksien suhteen. Toisin sanoen tasapainovakio kuvaa kemiallisessa tasapainossa olevan kemiallisen reaktion reaktiokiintiötä: se kertoo, onko tasapainossa reaktiolla taipumus muodostaa enemmän tuotteita vai jäädä lähtöaineiksi. Tasapainovakion avulla voi myös päätellä, onko reaktio jo saavuttanut tasapainon vai siirtyykö se vielä muuttamalla olosuhteita.

Miten tasapainovakio määritellään ja lasketaan

Yleinen reaktio kirjoitetaan muodossa

aA + bB ⇌ cC + dD

Tällöin tasapainovakio konsentraatioina (Kc) määritellään kaavalla

Kc = [C]^c [D]^d / ([A]^a [B]^b)

Missä hakasulkeet [X] tarkoittavat aineen molaalipitoisuutta (mol/L) tasapainotilassa. Kaavan eksponentit ovat reaktioyhtälön stoikiometrisia kertoimia.

Jos reaktioon osallistuu kaasumaisia yhdisteitä, voidaan käyttää myös paineisiin perustuvaa vakioa Kp, joka liittyy Kc:hen kaavalla

Kp = Kc (RT)^{Δn}

Missä Δn = (tuotteiden kaasumoolit) − (lähtöaineiden kaasumoolit), R on kaasuvakio ja T lämpötila kelvineinä.

On tärkeää huomata, että termodynamiikassa käytetään usein aktiivisuuksia konsentraatioiden tai paineiden sijaan. Aktiivisuus on likiarvoa käyttäen konsentraatio jaettuna standarditilanteen konsentraatiolla (1 M) tai paineella (1 bar). Tätä kautta tasapainovakio on periaatteessa yksikötön — käytännön laskuissa Kc:llä voi kuitenkin esiintyä yksiköitä, jos käytetään suoria konsentraatiomitoituksia.

Erityyppiset tasapainovakiot

Kc — konsentraatioihin perustuva tasapainovakio
Kp — paineisiin perustuva tasapainovakio kaasureaktioille
Ka ja Kb — hapon ja emäksen dissosiaatiovakiot
Kw — veden ionisoinnin tasapainovakio (Kw = [H+][OH−])
Ksp — liukoisu-tuotevakio (saturaatiotuote)

Reaktio‑osamäärä Q ja reaktion suunta

Reaktion osamäärä Q (reaction quotient) lasketaan samalla kaavalla kuin K, mutta missä tahansa hetkessä (ei välttämättä tasapainossa). Jos Q < K, reaktio etenee tuotteiden suuntaan; jos Q > K, reaktio etenee lähtöaineiden suuntaan; ja jos Q = K, reaktio on tasapainossa.

Tärkeät periaatteet ja huomioita

Suuren K-arvon (K >> 1) tapauksessa tasapainossa tuotteita on suhteessa paljon; pienen K-arvon (K << 1) tapauksessa lähtöaineita on enemmän.
Lämpötila vaikuttaa tasapainovakioon — eksotermiseen reaktioon lisälämpö siirtää tasapainoa lähtöaineiden suuntaan ja endotermiseen tuotteiden suuntaan (van 't Hoffin periaate).
Katalyytit nopeuttavat reaktion saavuttamista tasapainoon mutta eivät muuta tasapainovakion arvoa.
Käytännön laskuissa voidaan usein käyttää ICE-taulukkoa (Initial–Change–Equilibrium) tuntemattomien pitoisuuksien ratkaisemiseksi.
Termodynaaminen yhteys: vakiovapaaenergia ja tasapainovakio liittyvät yhtälöllä ΔG° = −RT ln K. Tästä nähdään, että K riippuu reaktion vapaasta energiasta ja siten myös lämpötilasta.

Esimerkki

Reaktio: N2O4 ⇌ 2 NO2. Olkoon tasapainopitoisuudet [NO2] = 0,20 M ja [N2O4] = 0,050 M. Tasapainovakio Kc on

Kc = [NO2]^2 / [N2O4] = (0,20)^2 / 0,050 = 0,04 / 0,05 = 0,8.

Tämä K-arvo kertoo, että tasapainossa tuotteita (NO2) ja lähtöainetta (N2O4) on suunnilleen samaa suuruusluokkaa mutta hieman enemmän lähtöainetta suhteessa tuotteisiin (K < 1).

Yhteenveto

Tasapainovakio on keskeinen suure kemiallisten reaktioiden ymmärtämisessä: se määrittää tasapainotilan sijainnin tuotteiden ja lähtöaineiden välillä, kertoo reaktion suuntaa nykyisistä olosuhteista ja liittyy suoraviivaisesti termodynamiikkaan. Laskemisessa on tärkeää valita oikea muoto (Kc tai Kp), huomioida stoikiometria ja tarvittaessa käyttää aktiviteetteja tai ICE-menettelyä.

Reaktion tasapainovakio

Yleisessä kemiallisessa tasapainossa

α A + β B . . . . ⇌ σ S + τ T . . . . {\displaystyle \alpha A+\beta B...\rightleftharpoons \sigma S+\tau T...} $\alpha A+\beta B...\rightleftharpoons \sigma S+\tau T...$

tasapainovakio voidaan määritellä seuraavasti

K = { S } σ { T } τ . . . . { A } α { B } β . . . {\displaystyle K={\frac {{\{S\}}^{\sigma }{{\{T\}}^{\tau }...}{{{{{\{A\}}^{\alpha }{{{{B\}}^{\beta }...}}} $K={\frac {{\{S\}}^{\sigma }{\{T\}}^{\tau }...}{{\{A\}}^{\alpha }{\{B\}}^{\beta }...}}$

jossa {A} on kemiallisen lajin A aktiivisuus jne. (aktiivisuus on dimensioton suure). Tavallisesti tuotteiden aktiivisuudet merkitään osoittajaan ja reagoivien aineiden aktiivisuudet nimittäjään.

Liuoksessa olevien tasapainotilojen osalta aktiivisuus on konsentraation ja aktiivisuuskertoimen tulo. Useimmat kemistit määrittävät tasapainovakiot liuoksessa, jonka ionivahvuus on suuri. Suuren vahvuuden liuoksissa aktiivisuuskertoimien osamäärä muuttuu hyvin vähän. Niinpä tasapainovakio määritellään konsentraatiokertoimena:

K c = [ S ] σ [ T ] τ . . . . [ A ] α [ B ] β . . . . {\displaystyle K_{c}={\frac {{[S]}^{\sigma }{[T]}^{\tau }...}{{{[A]}^{\alpha }{[B]}^{\beta }...}}}} $K_{c}={\frac {{[S]}^{\sigma }{[T]}^{\tau }...}{{[A]}^{\alpha }{[B]}^{\beta }...}}$

K_c arvo riippuu kuitenkin ionivahvuudesta. (Hakasulkeet tarkoittavat A:n, B:n jne. pitoisuutta.)

Tämä on yksinkertainen ajatus. Tasapainossa atomit voivat yhdistyä tai hajota, koska reaktio voi toimia molempiin suuntiin. Jotta reaktio toimisi, kaikkien osien on oltava läsnä, jotta ne voisivat yhdistyä. Tämä tapahtuu todennäköisemmin, jos reagoivien aineiden pitoisuus on suurempi. Niinpä kaikkien tarvittavien osien pitoisuudet kerrotaan keskenään, jotta saadaan todennäköisyys sille, että ne ovat samassa paikassa reaktiota varten. (Jos reaktioon tarvitaan kaksi molekyyliä tiettyä yhdistettä, kyseisen yhdisteen pitoisuus on neliö). Toiseen suuntaan mentäessä kaikkien tarvittavien osien pitoisuudet kerrotaan keskenään, jotta saadaan todennäköisyys, että ne ovat samassa paikassa vastakkaiseen suuntaan tapahtuvaa reaktiota varten. Näiden kahden luvun välinen suhde kuvaa sitä, kuinka suosittu reaktion kumpikin puoli on, kun tasapaino saavutetaan. Tasapainovakio 1 tarkoittaa, että molemmat puolet ovat yhtä suosittuja. Kemistit tekevät kokeita mitatakseen eri reaktioiden tasapainovakion.

Gibbsin vapaan energian ( Δ G {\displaystyle \Delta G} $\Delta G$ ) ja tasapainovakion välillä on yhteys, joka on,

Δ G = - R T ln K {\displaystyle \Delta G=-RT\ln K} $\Delta G=-RT\ln K$

Tässä R {\displaystyle R} $R$ on yleinen kaasuvakio ja T {\displaystyle T} $T$ on lämpötila.

K p {\displaystyle K_{p}} ja K c {\displaystyle K_{c}} välinen suhde.

Ideaalikaasulain perusteella tiedämme, että,

P V = n R T {\displaystyle PV=nRT\,} $PV=nRT\,$

Tai,

n V = P R T {\displaystyle {\frac {n}{V}}={\frac {P}{RT}}} ${\frac {n}{V}}={\frac {P}{RT}}$

Joten pitoisuus (kuten, pitoisuus C = n V {\displaystyle C={\frac {n}{V}}}} $C={\frac {n}{V}}$ ), C = P R T {\displaystyle C={\frac {P}{RT}}}} $C={\frac {P}{RT}}$

Tässä P {\displaystyle P} $P$ on paine, V {\displaystyle V} $V$ on tilavuus, n {\displaystyle n} on kaasumoolien lukumäärä, R {\displaystyle R} $R$ on yleinen kaasuvakio ja T {\displaystyle T} $T$ on lämpötila. Joten,

[ A B ] [ A ] [ B ] = P A B R T P A R T P B R T {\displaystyle {\frac {{[AB]}{[A][B]}}}={\frac {\frac {P_{AB}}}{RT}}{{{\frac {P_{A}}}{RT}}{\frac {P_{B}}{RT}}}}} ${\frac {[AB]}{[A][B]}}={\frac {\frac {P_{AB}}{RT}}{{\frac {P_{A}}{RT}}{\frac {P_{B}}{RT}}}}$

Tai,

K c = P A B P A P B × R T 1 + 1 - 1 {\displaystyle K_{c}={\frac {P_{AB}}{{P_{A}}{P_{B}}}}\times {RT}^{1+1-1}}} $K_{c}={\frac {P_{AB}}{{P_{A}}{P_{B}}}}\times {RT}^{1+1-1}$

Tässä P X {\displaystyle P_{X}} $P_{X}$ on X {\displaystyle X} $X$ osapaine.

Jos,

P A B P A P B = K p {\displaystyle {\frac {P_{AB}}{{P_{A}}{P_{B}}}}=K_{p}}} ${\frac {P_{AB}}{{P_{A}}{P_{B}}}}=K_{p}$

Sitten,

K c ( R T ) - 1 - 1 + 1 = K p {\displaystyle K_{c}{(RT)}^{-1-1+1}=K_{p}}} $K_{c}{(RT)}^{-1-1+1}=K_{p}$

Tässä K p {\displaystyle K_{p}} $K_{p}$ on tasapainovakio osapaineena ilmaistuna.

Tässä samassa prosessissa,

α A + β B . . . . ⇌ σ S + τ T . . . . {\displaystyle \alpha A+\beta B...\rightleftharpoons \sigma S+\tau T...} $\alpha A+\beta B...\rightleftharpoons \sigma S+\tau T...$

Edellä esitetyn reaktion osalta,

K c ( R T ) - α - β . . . . + σ + τ . . . = K p = p S σ p T τ . . . . p A α p B β . . . . {\displaystyle K_{c}{(RT)}^{-\alpha -\beta ...+\sigma +\tau ...}=K_{p}={\frac {{p_{\mathrm {S} }}^{\sigma }{p_{\mathrm {T} }}^{\tau }...}{{p_{\mathrm {A} }}^{{{{{{alpha}{p_{\mathrm {B}} }}^{\beta }...}}}} $K_{c}{(RT)}^{-\alpha -\beta ...+\sigma +\tau ...}=K_{p}={\frac {{p_{\mathrm {S} }}^{\sigma }{p_{\mathrm {T} }}^{\tau }...}{{p_{\mathrm {A} }}^{\alpha }{p_{\mathrm {B} }}^{\beta }...}}$

K c {\displaystyle K_{c}} $K_{c}$ ja K p {\displaystyle K_{p}} $K_{p}$ välinen suhde on siis seuraava,

K c ( R T ) Δ n = K p {\displaystyle K_{c}{(RT)}^{\Delta n}=K_{p}}} $K_{c}{(RT)}^{\Delta n}=K_{p}$

Tässä Δ n {\displaystyle \Delta n} $\Delta n$ tuotepuolen kaasumoolien lukumäärä vähennettynä reaktiopuolen kaasumoolien lukumäärällä tasapainoreaktiossa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on tasapainovakio?

A: Tasapainovakio on matemaattinen suure, joka ilmaisee kemiallisessa tasapainossa olevan reaktion tuotteiden ja reagoijien välisen suhteen tietyn yksikön suhteen.

K: Miten voimme käyttää tasapainovakiota?

V: Tasapainovakion avulla voimme ymmärtää, onko reaktiolla taipumus siihen, että tuotteiden tai reaktanttien pitoisuudet ovat suuremmat tasapainotilanteessa, sekä määrittää, onko reaktio jo tasapainossa.

K: Mitä esimerkkejä erityyppisistä tasapainovakioista on?

V: Dissosiaatiovakiot ovat yksi esimerkki erityyppisistä tasapainovakioista, jotka antavat kemiallisessa tasapainossa olevan kemiallisen reaktion tuotteiden ja reaktanttien väliset suhteet eri yksiköissä.

K: Mitä tasapainovakio mittaa?

V: Tasapainovakio mittaa kemiallisessa tasapainossa olevan kemiallisen reaktion tuotteiden ja reaktanttien välistä suhdetta tietyn yksikön suhteen.

K: Mistä tiedämme, milloin reaktio on jo tasapainossa?

V: Tasapainovakion avulla voidaan määrittää, onko reaktio jo tasapainossa.

K: Mitä tarkoittaa, että jokin on "tasapainossa"?

V: Tasapainossa tarkoittaa, että pitoisuuksissa ei tapahdu nettomuutosta ajan mittaan - kaikki komponentit pysyvät tasapainossa, joten reaktioita tapahtuu, mutta ne tasapainottuvat samanaikaisesti tapahtuvilla käänteisreaktioilla.

Etsiä